(Flunk, "Spring to Kingdom Come")
Raamatussakin on tekstejä, jotka voidaan vähintään katsoa olevan muutakin kuin tapahtumakuvauksia. Niissä on myös narratiivinen taso. Ne kertovat tarinoita. Tämä ei välttämättä ole moite, vaan se tarkoittaa sitä että eettiset tulkinnat syntyvät sitä kautta että etsii sen merkityksen sieltä tarinan takaa.
Yksi voisi olla vaikka Jobin kärsimystarina, jossa Job on sankari ja uhri samanaikaisesti. Ja jossa pahan ongelmaa ei niinkään selitetä vaan kehotetaan hyväksymään ikävät asiat tapahtuviksi. Kaikki voi olla vain vedonlyöntiä ja haastetta Saatanan ja Jumalan välillä. Tai jotain muuta. Selvää on vain se, että "kakkaa tapahtuu".
Ajattelin jatkaa samasta tuskaisuuden ja uhrautumisen teemasta. Mutta toisella tarinalla.
Yksi tunnettu ja toistettu tarina on tietysti Aabrahamista. (Ja miksipä ei, kannattaa sitä miettiä.) Tarinahan on ulkoapäin kuvattu tapahtuma, jossa Jumala käskee Aabrahamia uhraamaan poikansa Iisakin. Aabraham lähtee poikansa uhrausmatkalle, sitoo tämän penkkiin ja on valmis uhraamaan poikansa. Viime hetkellä Jumala lähettää enkelin puuttumaan asioihin. Aabrahamin kehotetaan uhraamaan sen sijaan vuohi.Perinteisen tulkinnan mukaan kyseessä oli testi. Silloin Aabrahamista leivotaan uhrautuva sankari, ja hänen pojastaan marttyyri. Tässä kaikkitietävä ja kaikkivoipa Jumala testaa onko Aabraham todella tosissaan ja Hänelle kuuliainen. Aabraham pistetään siksi äärettömän uhrin eteen. Tässä Jumala pistää ikään kuin valitsemaan itsensä ja pojan välillä. Ja koska tämä on erityisen suuri uhraus, sillä on merkittävä arvo.
Toisen tulkinnan mukaan tässä ei koetellakaan Aabrahamia, vaan Jumala on tiennyt tilanteen ennalta. Tässä Jumala haluaakin Aabrahamin tajuavan että hänen uskonsa on todella vahva. Toisaalta tällä uhrauksen voimakkuudella on voitu vakuuttaa myös muut, epäilijät. Osa voisi uskoa että uuden kansan alkuisä olisi "omaa juttua vetämässä", eikä siksi olisi luotettava ja kunnolla sitoutunut.
Kolmas tulkintatapa on lähestyä tilannetta armon ja helpottumisen kautta. Tämä tulkinta istuu pahan ongelmaan erityisen hyvin. Sillä yksi yleisimmistä tulkinnoista pahojen asioiden suhteen on se, että esimerkiksi lento -onnettomuus saa ihmiset myös haluamaan ja odottamaan muutosta. Näin siitä seuraisi myös jotain hyvää. Mielestäni tämä on toki hieman erikoinen, koska samalla tulkintatapaa soveltamalla aika monista asioista tulee "luvallisia". Tämän tulkinnan kannattajan kannattaa ehdottomasti mennä kertomaan tämä tulkintatapansa vaikkapa tsunamien uhreille. Eivät sano, joten selvästi tässä tulkinnassa on tiettyä "ei pulassa olevilta ulkopuolisilta ei pulassa oleville ulkopuolisille" -tematiikkaa. Kun taas voimakkaimmat sävyt tulevat kuitenkin juuri kärsivien yksilöiden itsensä ja heihin samastumisensa kautta. Tätä kautta selityksen teho tuntuu olevankin enemmän tilanteesta ulkoistamiseen perustuva, eräänlainen "sympatiannollaaja" jonka eettisyys rajoittuu siihen että sitä ei tavallisesti kerrota uhreille ja kärsiville. Kuitenkin tässä tulkinnassa ideana on se, että Jumala teki jännitteen ja stressin Aabrahamille, ja sitten poisti tämän tuskan. Tätä taas voidaan nähdä hieman samaksi, mitä Jeesus teki isommassa mittakaavassa.
Tästä päästäänkin sujuvasti neljänteen, mielestäni hieman hassuun, tulkinta jonka olen kohdannut liittyy siihen miten Raamatussa voidaan asiat nähdä Jeesuksen uhrin toistumana. Tässä tulkinnassa esimerkiksi Kain ja Aabel -kiista johtuikin siitä että Aabel uhrasi lihaa, verta. Ja veressä on pelastus. Lopullinen pelastus tulee tietysti Jeesuksen verestä, mutta lampaan veri on "traileri". Lammaspaimen uhrasi tätä, eikä vilja ollut yhtä haluttua. Tarinassahan Kain, viljelijä, vihoissaan murhasi Aabelin. (Perinteisessä tulkinnassa Jumala katsoi että Aabelilla oli oikea asenne ja Kainilla väärä asenne, ja uhrattavat tuotteet olivat irrelevantteja.) Saman idean heijastumana Aabraham symbolisoikin itse Jumalaa, ja hänen poikansa oli Jeesus. Tätä kautta kyseinen uhraus olisikin eräänlainen "valmisteleva kertomus" varsinaisiin tapahtumiin. Tässä tulkinnassa Jumala on ikään kuin "yhden kertomuksen eri versioiden kertoja".
Oma suosikkitulkintani on (tietenkin) Dan Simmonsin "Hyperionista", kirjassa jossa asiat jotka tapahtuvat tapahtuvat, ja asiat jotka aikaansaavat toisia tapahtumia saavat aikaan toisia tapahtumia. Mutta jossa kaikki tämä ei välttämättä tapahdu kronologisessa järjestyksessä. Siinähän Sol Weintraubin kehotetaan uhrata lapsensa. Hän tietenkin viivyttelee viimeiseen asti (alati nuorenevan tyttärensä kanssa.) Sol on erittäin erikoinen viisas mies ja juutalainen. Mutta erittäin tavallinen juutalainen. Kirjassahan korostuu teema, että uhri olisikin Jumalan kyky näyttää mikä hän on miehiään. Aabrahamhan vain seurasi Jumalaa, mutta ei voinut tietää mikä on tämän Jumalan kaikkihyvyys. Voisihan ratkaisu pahan ongelmaankin (Miksi maailmassa on kärsimystä - tai elokuvakliseemuodossa "miksi pahoja asioita tapahtuu hyville ihmisille.") olla periaatteessa se, että ihmiset vain ajattelevat ihmiskeskeisesti. Jumala voisi esimerkiksi pitää kaikkihyvänä ihmisten kiduttamista jolloin sairaudet piinaavat ja immuniteetti takaa että ihmiset eivät kuole liian nopeasti. (Mikä on kiduttajillakin mielessä.) Tässä tulkinnassa Jumala tietää mitä Aabraham tekee ja mihin asti tämä on valmis. Sen sijaan enkelin väliin laittaminen kertoo siitä, mihin asti Jumala haluaa ihmisten uhrautuvan. Tämä on siksi erittäin voimakas kannanotto siitä että minkälaisia arvoja Jumala ylläpitää.
Ateistien käyttämänä tämä tarina on tietysti osoitus siitä miten pahoihin asioihin Jumalaa seuraavat voidaan yllyttää. Tulkinta keskittyy yleisesti siihen tavallisimpaan "testin kautta lähestymiseen". Että se on tarina tottelevaisuudesta. Pojan uhraamisvalmiuden ihannointi on tässä näkemyksessä äärimmäinen paha, ja tätä kautta se on pienellä miettimisellä sovellettavissa jollakin tavoin kaikkiin tulkintoihin.
Tietenkin myös "Xenassa" on oma tarinansa, jossa uskossa olevaa isää huijataan. Äänenvahvistin muuttaa äänen Jumalisen kuuloiseksi ja näin isä saadaan uhraamaan. Takana oli tietysti valtapeli. Tässä väliintulo oli tietenkin Xenan ja Gabriellen rohkeuden tulosta. (Tosin tilaa jätettiin myös Jumalalliselle väliintulolle.)
Kuva on Rembrandtin "Enkeli estää Abrahamia uhraamasta Iisakia."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti