Syyttömänä syntyneet.

"Sattumalta syntyneen elämällä ei loogisesti ole tarkoitusta, ei päämäärää. Sattumaan uskovakin tahtoo silti elämälleen tarkoituksen? Miksi?"
("Gori G", Metro 15.9.2009)

Ylläoleva lausuma on otettu tämän päivän tekstiviestipalstoilta. Niissä tämänkaltaisia lyhyitä heittoja kohtaa usein. Yksi syy on tietenkin se, että niihin ei saada kunnollisia vastauksia. Kunnon vastaus vaatii enemmän kuin 160 merkkiä. Toisekseen yllä oleva näkemys on erittäin yleinen. Sen voi nähdä jopa osaksi yleistä "ateistien pilkkaamisstrategiaa". Siinä ajetaan kaksinainen tilanne. Joko ateistejen elämällä ei ole tarkoitusta, joten he eivät voi nauttia elämästä ja heidän etiikkansa on pakosti heikkoa. Tai sitten he ovat sisäisesti ristiriitaisia. Tämä on siis ehkä kohteliain sanakääntein piilotettua "kruuna ateisti on paha ja/tai onneton - klaava ateisti on tyhmä."
1: Tosin haluan sen verran puolustaa Gori G:tä, että hän selvästi näyttää retorisen kysymyksen takaa olettavan että ateistit kokevat tarkoitusta elämässään. Tämä viittaa siihen että hän on niitä "huolestuneita" jotka kadulla ajattelevat pelastamista, eivätkä ilmeisesti niitä "vihaisia", jotka ovat esimerkiksi lykänneet tappouhkauksia minun postilaatikkooni. Ateistien tunteettomuusargumentaatio sai melko erikoisia sävyjä Jokelan kouluampumisten myötä. Ihmettelen sitä rohkeutta jolla nämä ihmiset kävivät taisteluun. Sillä jos ateistit olisivat sellaisia tappavia ja tunteettomia elukoita, kuin he väittivät ei ainutkaan uskova olisi enää hengissä. Heidän hengissä olonsa ja kuolemiensa vähyys on erikoista kyllä se, joka näyttää että he olivat aika väärässä. Itse nimittäin en ole yhtä rohkea. En halua (lue:uskalla) kovin avoimesti kiistellä aihepiirin asioista.

Jätän tässä käsittelemättä sen perusvirheen että ateistit tai evolutionistit uskoisivat syntyneensä sattumalta. Sillä luonnonvalinta on kaikkea muuta kuin satunnaista. Siihen viittaamista ei nimittäin edes tarvita. Vastaus voidaan saada monella taholla. (Samoin jätän moittimatta sitä että ateismi ja evolutionismi rinnastetaan "rivien alta". Siihen viittaaminen kun olisi "ei ole sanottu" -vääristelyä ja viittaamattomuus sitä että hyväksyy sen että ateismi ja evoluutioon uskominen ovat yksi ja sama. Agnostikkokin voi olla evoluutioon uskova.)

Ensimmäinen taso voisi olla se, että uskovainen esittää ongelman. Ateismissa on jotain joka ei selitä ihmisen tarvetta kokea lujasti. Mutta tässä kohden on hyvä muistaa se, mitä Tapio Puolimatka on tehnyt muodikkaaksi Alvin Plantingan ajattelusta. Nimittäin evoluutio ei suosi pelkkiä tosiasiallisia uskomuksia. Se suosii sitä mikä lisää selviytymismahdollisuuksia ja jälkeläismääriä. Tunteet ja tavoitteet saavat ihmisen reagoimaan voimakkaammin. Siksi tarkoituksettomuus voisi aikaansaada esimerkiksi masennusta. Siksi ei ole mitenkään evoluution vastaista että ateistilla on tavoitteita. Nämä tavoitteet auttavat hengissä selviämistä, joten ateisteillakin on niitä. Ja samasta syystä niitä on uskovaisellakin. (Toki Plantingan ajattelusta voidaan hyvällä mielin olla erimielisiä, mutta uskovaiset itse pitävät tästä hänen ajattelutavastaan, joten lähestyn heitä heidän oman systeeminsä kautta ja sen ehdoilla.)

Kuitenkin luultavasti tämä ei ole se vastaus jota tällä kyselyllä oikeasti halutaan. Tässähän viitataan siihen että ateistin uskomuksilla tavoitteesta olisi oltava myös jokin muu järki kuin selviämisen lisääminen. Tässä kohden auttaa se, että kirjoitan ensin hieman politiikasta. Ja byrokratiasta.

Politiikassahan kannatettiin pitkään kuninkaanvaltaa. Ehkä kuuluisin esimerkki tästä oli Hobbes, jonka mielestä luonnontila olisi väkivaltainen, jokainen voisi tappaa kenet tahansa muun, joten seuraisi kaaos ja anarkia. Siksi ihmiskunta tarvitsi autoritaarista valvontaa. Nykyisin taas uskomme että demokratia toimii, ja haluamme tarkkailla ja valvoa vallanpitäjiä ja päättäjiä. Tässä mielessä puntit ovat kääntyneet. Uskonnon kohdalla käytetään hyvin samantapaista argumentaatiota. Ongelmana on tietenkin se, että jos me emme pidä niitä vakuuttavina kuninkaanvallan kohdalla, tarvittaisiin jotain vahvempia syitä miksi ne tulisi hyväksyä. Näissä tyypillinen virhe on vallan ja oikeutuksen sekoittaminen keskenään ja niihin liittyvät erilaiset kehäpäättelyt.
1: Ehkä yksi yleisimmistä tyypeistä ovat erilaiset "tekijänoikeusargumentit", joissa vedotaan siihen että Jumala voi määrätä koska on valmistanut meidät. Nämä ovat siitä outoja argumentteja sovellettavaksi ateismiin, koska ateistit eivät usko että heidät on tehty. Tätä kautta argumentti ei toimi "ateismin sisältä", itse asiassa kun premissi valmistamisesta hylätään, koko argumentti muuttuu sellaiseksi että siitä ei tarvitse välittää. Ateistin kannalta kyseessä on tilanne "väärä premissi, väärät johtopäätökset". Toisaalta tiedämme että jos minä keksin ja inventoin pommin, se ei anna minulle mitään lupaa käyttää sitä miten huvittaa.
2: Toinen tapa lähestyä asiaa on tietenkin provenienssin kautta. Tämä muistuttaa ajattelua jolla juutalaisille suotiin oma maa. Se, mistä ja miten he olivat lähtöisin antaa heille jotain oikeuksia. Samaa ideaa on tietenkin esimerkiksi kansallistunteessa. Erikoista tässä on tietysti se, että jostain syystä sama ei toimi intiaanien kanssa. Provenienssiargumenteissa tuntuukin olevan sellainen jännittävä ominaisuus, että (1) niitä voidaan löytää lähes asiaan kuin asiaan ja (2) ne tuntuvat erityisen vakuuttavilta silloin kun ne sopivat ihmisen omiin ennakkokäsityksiin, mutta silloin kun ne eivät osu, ne tuntuvat erityisen irrelevanteilta. Ehkä syy on siinä että tässä aika tiukasti vedetään yhteyksiä olemisen (is) ja pitämisen (ought) välille. Pätevyys tulee tunteesta, ennakkotunteeseen vetoamisesta, eikä niinkään siitä että asia varsinaisesti perustelee jotain.

Toinen asia on tietenkin "ulkopuolisuuden" kannanotto. Esimodernissa maailmassahan oli ihan tavallista että ajateltiin että tarkoituksen on tultava yksilön ulkopuolelta. Silloin ihmisen tarkoitus tulee kuuliaisuudesta. Siitä että viljelijä tekee oman osansa ja sotilas omansa ja kuningas omansa. Modernissa ajattelussa taas lähtökohta on se, että tarkoitus tulee ihmisen sisältä. Tämä on itse asiassa yleistä jopa uskovaisten parissa. Ei ole tavatonta että ihmisiä muistutetaan siitä miten ulkokultainen farisealainen uskon pintapuolinen totteleminen on pinnallista, ja "sydämen uskoa" ja sen pelastavaa voimaa korostetaan. Samoin Kierkegaardin uskon hyppykin perustui yksilön omaan hyppyyn. Itse asiassa koko eksistentialistinen systeemi eri variaatioineen on rakennettu juuri sen varaan että ulkopuolista moraalinmäärittäjää ei ole tarjolla vaan ihminen on valintoihin heitetty, vapauteen kahlittu. Vastuu ja tarkoitus tulevat tätä kautta sisältä. Tämä tarkoittaa sitä että ihmisen tarkoituksen kohdalla kyse on olennaisesti sama kuin kysymys "moraalista ja byrokratian olemassaolosta". Uskovaisesta se on "vääränlaista" eikä sellaista mitä hän tarkoittaa. Mutta jos tässä ollaan hakemassa ateisteille sisäistä ristiriitaa, asiaa ei katsotakaan uskovaisten määrittelystä vaan tietenkin ateismin määrittelystä. (Kenellekään ei liene yllätys että ateismi on ristiriidassa Jumalauskon kanssa. Ja sen toinen lähestymistapa korkeintaan todistaa.)

Karkeasti voidaan sanoa että uskovaisten määrittelyssä käsky tulee aina pakosti ulkopuolelta. Ateisti taas ei usko ulkoiseen tavoitteenantamiseen. Tätä kautta ateistit saatetaan sisäiseen ristiriitaan vain ja ainoastaan sitä kautta että tavoite rajoitetaan uskovaisten määräämillä ehdoilla, joihin ateistit eivät usko. Toisin sanoen tämä uskovaisten tavallinen strategia edustaa pitkälle vietyä toiseuttamista ja ulkoa määrättyä dikotomiaa, joka rakentuu sen varaan että uskova ei kykene samastumaan ateistin näkökulmaa, vaan katsoo asiasta vain omasta näkökulmastaan. Tämän vuoksi ateismia tulkitaan väärin uskonnollisen palkkio-rangaistus-tottelemis- ajattelulla joka perustuu ulkoa tulevaan tarkoitukseen. Ateismi taas itsessään perustuu valitsemis -menettelyyn joka tulee lajinmukaisesta tai yksilöllisestä tunnemaailmasta. Toki tälläisellä strategialla saadaan "kumottua" aivan mitä tahansa. Siksi sitä kutsutaan olkiukko (straw man) -argumenttivirheeksi. Uskovainen on tietenkin vakuuttunut, mutta ateistille tilanne näyttää "väärät premissit - väärät johtopäätökset" -tilanteelta.