Monet muutkin uskonnot kuin kristinusko on miettinyt maailmassa olevaa tuskaa. Pahan ongelmahan suorastaan hieroi itseään Siddharta Gautaman tutummin Buddhan elämää. Hän päätyi palatsin ulkopuolelle ja näki sairaita ja kuolevia. Tästä hänelle tuli tuska. Hinduilla asiassa korostui karma. Siinä entisen elämän pahat teot kompensoitiin siten että pahat saavat surkeamman osan. Eli esimerkiksi vammainen maksoi edellisen elämän pahoista teoistaan.
Selitys on tällöin niinkin lempeä kuin "Oma syy" -hokema.
Tietenkin tässä on vaikutteita myös kristillisessä maailmassa. E. W. Kenyon kehitti menestysteologian. Niissä kristinuskoon oli otettu vaikutteita monista vieraista uskonnoista. Tässä ajatellaan että Jumala auttaa niitä jotka ovat hyviä. Tätä kautta taloudellisen menestyksen piirteet korostuvat. Iso palkka ja auto ovat siunauksia. Myös sairaudet paranevat kun vain uskoo riittävästi. Syynä on se, että aidosti uskovalla on samalla Jeesuksen auktoriteetti ja valta. Syy on se, että opin mukaan Jeesus itse luopui vallastaan vapaaehtoisesti ihmisten edestä, joten nyt Jeesuksella ei ole valtaa ja voimaa. Toisen tulkinnan mukaan Saatana on vain pelkkä tyhjä kuori, joka saa valtansa ihmisten kautta. Molemmissa tapauksissa tilanne tietenkin asettaa paineita esimerkiksi vammaisille. Parantumattomuus kertoo siitä että ei ole kunnon uskova. Köyhyys ja sairaus ovat siis vain tiedon ja uskon puutetta. Ehkä erikoisin liikkeen kannanotto on se, että se korostaa positiivista tunnustamista. Tässä opissa uskovan puhumat sanat sinällään luovat ihmisen todellisuutta. Se mitä sanot, määrää kaiken mitä tapahtuu.
Se, minkä kuitenkin haluaisin nostaa esiin, on se että New Agessa on myös suosittu tälläinen "Oma syy" -tilanne. Heidän piirissään suositaan nimittäin ajatusta jossa ihminen itse on jolalkin tavalla jumaluus. (Se, millä on tietysti hyvinkin eriävä koska oppi ei ole kovin tarkaan muotoiltu. Miltei kaikki käy. Siksi en puhu "virallisesta opista" vaan "suosiosta".) Tähän liittyy olennaisesti valinta. Tässä toteutuu eräänlainen karman periaate, mutta se keskittyy omiin kokemisiin. Tätä kautta esimerkiksi vammainen on ennen syntymäänsä itse valinnut vammaisuutensa, syystä tai toisesta. Kyse ei siis ole kostosta, vaan omasta valinnasta joka voi tietysti olla vaikka pahan teon kompensoiminen tai vaikka kokeilunhalu. Valinnan syy voi olla monenlainen. Tämä asia nousi ajankohtaiseksi, kun juttelin vammaisuusasioista "energiatasojen kanssa parantavalta". Hän ei tunne skeptikkoluonnettani, joten hän uskalsi "vanhan minäni tuntien" ihan ääneen sanoa että hän ei sitä vammaisille itselleen kerro, koska he eivät tietoisesti muista valintatilannetta.
Minusta aika julma maailma eräillä. Nämä ihmiset vaikuttavat minusta hieman niiltä ihmisiltä jotka ovat olevinaan kovia koska he eivät ole koskaan kokeneet kipua, ja joille se ensimmäinen turpiinsaanti sitten on hyvin kouluttava, opettava ja mullistava kokemus. Näissä minulla on itselläni ristiriita. Koska samanaikaisesti "eettisellä tasolla" toivoo että oppisivat, mutta ei silti ei kovin isosti kuitenkaan haluaisi että niitä tapahtumia joissa oppiminen tapahtuu, olisi. Tietyti "persoonallisella taholla" tekisi mieli hieman kouluttaakin, mutta se jääkööt ajatuksen tasolle.
Autoin tänään Hyvinkäällä tuntemattoman sokean asemalta tämän tarvitsemaan paikkaan, koska kukaan muu ei. Mieleeni ei tullutkaan sanoa että olisi jotenkin tämän "oma syy". Siitä kuitenkin tuli mieleen että tästäkin aiheesta voi kirjoitella. Tässä kohden tekisi jopa miettiä että kun tiede ratkoo yleensä mitä on (is) ja tutkii niitä tieteen metodein ja uskonto sitä miten pitäisi olla (ought), ja lähestyy tätä etiikan metodein, miten tälläiset asiat sitten pitäisi nimetä. Sillä, millä metodilla tämä rakennetaan on kuitenkin selvä. Jätän sen kuitenkin sanomatta ääneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti