Hei hei sun heiluvilles.

"Koko juttu on vähän pieleen mennyt syllogismi. Jos käyttäytyy mielettömästi, on ikuinen arvoitus kaikille. Abracadabra, Mene teken ufarsin, Pape Satan Pape Satan Aleppe, le vierge le vivace et le bel aujourd'hui, aina jos joku runoilija tai saarnaaja, kansanjohtaja tai silmänkääntäjä on päästänyt suustaan käsittämätöntä mongerrusta, koko ihmiskunta miettii monta sataa vuotta mikä viesti siihen kätkeytyy."
(Umberto Eco, "Foucaultin heiluri", Sivu 121)

Umberto Econ "Foucaultin heiluri" on kirja, joka jokaisen skeptikon pitäisi lukea. Se nimittäin kertoo salaliittoteorioista ja niiden rakentamisesta oikeastaan kaiken oleellisen. Kirja kertoo sinällään aika kiinnostavan kertomuksen jossa kustannustoimittaja ja ristiritareita gradussaan tutkivat ajautuvat laittamaan tekstiä tietokoneelle. Tämä rouskuttaa kabbalistisin permutaatioin esiin tietoa. Lopputuloksena on jotain, joka yhdistää suunnilleen kaikki systeemit.

Kirja sisältää paljon ihan oikeaa historiallista tietoa. Jos siinä olisi tarkemmat lähdemerkinnät ja lähdeluettelot sekä hakemisto, se olisi itse asiassa kaiken oleellisimman aihepiirin tiimoilta kertova. Tietomäärällisesti se ylittää huimasti jonkun Dan Brownin koko tuotannon. Sen lisäksi se kertoo oikeastaan kaiken oleellisen siitä millä keinoin salaliittoteoriat rakennetaan ja millä ne syntyvät. Listaankin tähän muutaman esimerkin siitä, miten erilaisia konsteja käytetään:
1: Ad hoc -selitykset, joissa perinteet oletetaan koska ne sopivat, ei sen mukaan että ne olisi todistettu ja varmistettu, ja vaikka niille olisi toinenkin selitys, nämä vain hylätään ja unohdetaan. Esimerkiksi Kidutuksen alla saadut tunnustukset selvitetään melko uskottavasti jo kirjan alkuosassa. Kun tavoitteena on murtaa rahavalta, on helpoin tapa syyttää esimerkiksi homoseksuaalisista tai satanistisista riiteistä. Koska niistä tulee vakavia tuomioita. Kun temppeliherroista oli kansan parissa huhuja, olikin merkittävää miten juuri kansan huhut saivat vahvistuksen. Kuitenkin sivulla 118 muistutetaan siitä miten ""Mutta kaikki tuo, mitä kerroitte, pitikö se paikkaansa?"Huvittavaa jutussa on se, että heidän seuraajansa, toisin sanoen kaikkien aikojen uustemplarit, sanovat kyllä. Perusteluja on paljon. Yksi olettamus on että kaikki mistä heitä syytettiin oli veljeskunnan sisäistä huumoria. Haluat ruveta temppeliherraksi vai? No näytä että sinulla on munat paikallaan, sylje krusifiksiin ja näytä ettet pelkää että Jumalan salama iskee sinuun..." Samoin suosittu Baphomet, jota temppeliherrojen väitettiin palvovan olivat "paljon nähtyjä mutta aina kadonneita". Sama koskee tietenkin egyptiläissävyistä kissojenpalvontaa sivulta 119: "Kuvitelkaa nyt jos kuulustelijalla on hehkuvan kuuma rauta ja hän kysyy: näitkö initiaation aikana kissan? Ja tottakai, temppelin vilja -aitta varmaan vilisi kissoja joita tarvittiin pitämään hiiret loitolla." Sivu 161 taas lisää lisää erikoisia elementtejä. "Ilmeinen viittaus Graaliin sai minut jo kauan sitten ajattelemaan että temppeliherrojen aarre on valtava varasto radioaktiivista ainetta, kenties alunperin ekstraterristriaalista ainetta. Ajatelkaa vaikka legendaarisen kuninkaan Amfortasin arvoituksellista haavaa. Tarinasta tulee mieleen radiologi, joka on joutunut vaarallisesti alttiiksi säteilylle." Tässä kirjassa käytetään paljon myös yhdistelmiä. Jos yhteys saadaan eri uskontojen välille, se tekee asiasta uskottavan. Siksi ei ole ihme että kaikki huipentuu siihen että kaikki maailman ihmeet pyramideista stonehengen kautta Eiffeltorniin ovat yhteydessä toisiinsa.
2: Lähdekritiikin puute. Tässä lähteet hyväksytään ja niiden sisältö tulkitaan siten miten ne sopivat ennakko -oletukseen. Tästä hauska esimerkki on tarina pergamentista ja sen originalliudesta. Kirjassa osoitetaan että eräs henkilö, Ingolf, on käynyt eräässä luolassa. Ei tiedetä löysikö hän sieltä yhtään mitään. Kuitenkin tarinassa sotilas olettaa että Ingolf löysi sieltä kultaisen maljan että pergamentin. Pergamentin hän olettaa löytäneensä luolassakäyneen papereiden joukosta. Se on tosin tämän henkilön kirjoittama lappu, eikä sitä verrata alkuperäiseen. (Eli oletetaan yhteys lappuun joka oletetaan olemassaolevaksi.) Silti kirja esittelee sivulla 148 seuraavaa ""Nyt minä esittelen herroille tuon tekstin. Suonette anteeksi että minulla on vain valokopio siitä. Se ei ole merkki epäluottamuksesta. En vain halua kuluttaa originaalia." "Mutta eihän Ingolfin paperi ollut originaali", minä sanoin. "Herra Causabon, silloin kun alkuperäistä ei ole, viimeinen kopio on originaali." "Mutta Ingolf on voinut tehdä virheitä." "Sitähän te ette voi tietää. Minä tiedän että Ingolfin transkriptio on oikea koska en ymmärrä mikä muu totuus voisi olla. Niinpä Ingolfin kopio on originaali. Voimmeko olla yhtä mieltä tästä vai jatkammeko älyllistä miekkailua." "Minä inhoan älyllistä miekkailua", Belbo sanoi. "Katsotaan nyt sitä originaalikopiota.""
3: Runsas analogioiden sekä numerologian käyttö sallittujen tulkintojen hyväksyttämisessä. Tässä se, että joissain asioissa on yhteys, se tarkoittaa että yhteys on tarkoitettu. Toki kirjassa tällä logiikalla irvaillaan paljon. Esimerkiksi katujengien initiaatiossa tehty perseelle potkiminen yhdistetään temppeliherrojen syytöksiin peräaukon suutelemisesta ja mukaan heitetään juttuja chakroista. Otan kuitenkin tästä esimerkiksi seuraavan lainauksen sivulta 161 ""Anteeksi mutta tämän dokumentin mukaan ritareiden piti tavata kivellä, kiven luona tai kiven päällä, ei etsiä kiveä", sanoin. "Se on runollinen ilmaisu, taas yksi heidän loistavista mystisistä analogioistaan! Kuudes tapaaminen on todellakin kivellä, ja kerron kohta missä, mutta sillä kivellä, jonka luona suunnitelma saavuttaa päämääränsä kun kuudes sinetti avataan, sillä kivellä ritarit saavat tietää missä varsinainen Kivi on! Niinpä kuin Raamatun sanaleikki: Sinä olet Pietari ja tälle kivelle... Tällä kivellä te olette löytävä Kiven."" Lisäksi mukana on tietysti sanojen muuttamista toisiksi vaihtelemalla kirjainten järjestystä erilaisilla konsteilla ja näihin liittyviä kombinaatioiden määrän ihastelua. Tätä on etenkin kirjan alkuosassa. Tässä merkittävää on tietenkin se, että tietokone rouskuttaa näitä valtavia merkkien yhdistelmämääriä, ja vain merkitykselliset otetaan ja muut unohdetaan.
4: Cherry picking on tietesti myös runsaasti käytetty elementti. Tässä aineistosta hyväksytään se mikä sopii ja unohdetaan muu. Tästä nappaan elementin jossa Temppeliherrojen kannalta tärkeiden kaupunkejen ja oletetun Graalin oletettujen omistajien oletettujen piilopaikkojen katsotaan synnyttävän tähtikuvio Neitsyen kuvion. Toki vain tietyillä ehdoilla. (Sivu 166) ""Minä olen aika heikko astronomiassa", Diotellavi sanoi ujosti, "mutta olen muistavinani että Neitsyt on aikalailla toisen muotoinen, ja lisäksi siinä on muistaakseni yksitoista tähteä..." Eversti hymyili suvaitsevaisesti: "Arvoisat herrat, mehän tiedämme että kaikki, että se riippuu aivan siitä mihin kohtaa viivat vedetään. Tähdistä saa vankkureita ja karhuja ja vaikka mitä vain, ja usein on hyvin vaikea päätellä onko joku tähti tähtikuvion sisäpuolella vai ulkopuolella. Katsokaapa uudelleen Neitsyen kuviota, pankaa se sellaiseen asentoon, että Spica on alimmaisena ja vastaa Provencen rannikkoa, ottakaa tähtikuviosta vain viisi tähteä ja kuvio on hämmästyttävästi tämän kuvion muotoinen." "Pitää vain tietää mitkä tähdet jättää pois", Belbo sanoi. "Aivan", eversti vahvisti."

Mette Söderman onkin kiteyttänyt kirjan olennaisen hyvin. "paljastan Sen Suuren Salaisuuden salaliitoista; niitä ei ole, mutta niitä halutaan. Jokainen paljastettu salaliitto muuttuu pieneksi ja mitättömäksi. Ihmiset haluavat Suuren Salaliiton, jonka ratkaisua he etsivät koko elämänsä, mutta eivät oikeastaan halua löytää. Siitä raivo salaliittojen paljastajia kohtaan ja vakaa usko, että mitä tarmokkaammin kulloinenkin salaliitto osoitetaan olemattomaksi, sitä varmemmin paljastajat vain hämäävät heitä ja salaavat jotakin, jonka haluavat pitää omana tietonaan. Salaliittoihin puuttuminen voi olla jopa hengenvaarallista, kun salaliittolaiset niittaavat toisen koulukunnan jäseniä ja kaikki niitä, jotka yrittävät palauttaa uskon terveeseen järkeen."

Tosin olen sitä mieltä että kirjassa on muutamia ongelmia. Ensinnäkin vaikka se on terävä ja erittäin kriittinen, salaliittojen ystävä ei välttämättä ymmärrä tätä asiantilaa. Itse asiassa päädyin lukemaan kirjan siksi että se esitettiin yhteydessä Da(m)n Brownin "Da Vinci koodiin" ja aiheesta tehtyyn vähemmän viihdettä ja enemmän pseudohistoriaa tarjoilevaan Michael Baigentin, Richard Leighin ja Henry Lincolnin "Pyhä Veri Pyhä Graal" -kirjaan. Tämä viittaa siihen että jos salaliittomaailmassa on riittävän syvällä, voi se näyttää ihan uskottavalta. Logiikkahan on niin samannäköinen että sitä ei osaa katsoa ulkopuolelta. Toisaalta ongelmaksi ymmärtämisestä voi tulla kiukustuminen, kun kirjan nähdään olevan eräänlainen parodia tai herjaus asiasta. Tämä kirja on eräällä tavalla "lääke, joka on tarkoitettu terveille". Jos vastustat salaliittoja ja olet hieman tuttu niiden sisällöistä, tämä on erittäin viihdyttävää luettavaa.

Karkean testin pitäjien luokitteluun saa kyselemällä kiinnostavista kohdista. Jos numerologia ja yhteyksien kehuminen nousee esiin, se kertoo jotain. Jokin muu kertoo tietysti jostain muusta. Etenkin kirjan ensimmäiset 300 sivua ovat asiaa pohjustavia, ja sen jälkeen salaliitto alkaa syömään seuraajansa, ja systeemi etenee ikään kuin omalla painollaan. (Onhan ne pohjustavat epäkriittiset virheratkaisut rakennettu juuri alkupuolella.) Kirjan perusteella voi sanoa että Eco on vahva valistusmies. Viihteenä kirja on ehkä hieman kummallinen.

Ehkä syynä on kateus. Jos maailmassa on jokin kirja, jonka olisin itse halunnut kirjoittaa, se olisi ehkä tämä.