"When the dust to settle / will you make it back. / Our days were numbered / our days were wrapped. / We fall and we lost / there into the night. / Today's darkest cloud / was yesterday's light."
(Clayhill,"Afterlight")
Schopenhauer on tunnettu pessimismistään. Hän on niitä elämänfilosofeja, joiden kantana on olla "paloturvallisessa kopissa". Hänen ajattelussaan oli buddhalaisia vaikutteitaan ja hän kutsuikin itseään "buddhaistiksi".
Schopenhauerin mielestä elämä on tuskien taival: "Se on surkeaa nyt, ja käy surkeammaksi joka päivä, kunnes tapahtuu kaikista kauhein." ja "Jokainen elämäntarina on tarina kärsimyksestä."
Hänellä oli kuitenkin puudeleita. Esimerkiksi Atma (joka tulee hindulaisesta jumalasta, maailmansielusta), Butz (joka voi tulla ties mistä). Itse asiassa hän tuli niistä tunnetuksi. Butzia kutsuttiin jopa "Pikku Schopenhaueriksi".
Puudeli voisi tuntua ristiriidalta. Schopenhauer haluaa puudelin ja ilmeisesti saa niistä iloa. Koira kuitenkin kuolee ja tuottaa Schopenhauerille surua. Tämä on sitä puolta, joka eroaa valtavasti siitä Schopenhauerista, joka kimpaantuneena tönäisee ompelijatar Caroline Marquetia portaissa ja maksaa tästä sakkoja koko naisen loppuelämän. Eri Schopenhauer, joka naisen kuoltua kirjoittaa päiväkirjaan "obit anus, abit onus" eli likimain "nainen kuoli, kärsimys loppui".
Tämä voisi ainakin pintapuolisesti viittaavan ihmisvihamielisyyteen, joka on tuttua "luonnollinen - epäluonnollinen" -ajattelussa. Siinä eläimet ja lapset ovat hyviä koska ne eivät teeskentele, ja tätä kautta tuo keinotekoisuutta käytökseen. Sen sijaan byrokratia, kaupallisuus ja etiketti ovat huonompia asioita koska ne ovat teeskentelyä.
Voidaan kuitenkin ajatella että tämä viittaa syvempään. Schopenhauerhan otti lähtökohdalseen transsendentaalisen idealismin, joka jakautuu noumenoniin (an sich), asioihin itseensä sekä fenomenoniin, eli siihen miten ne ilmenevät meille. Schopenhauerista kaiken takana oli tahto. Tämä on kaiken olevan perustalla. Tämä tarkoitti myös sitä että tahto oli voimakkaampi kuin järki. Siksi tiede, filosofia ja logiikka ovat toisarvoisia ja tehottomia. Tämä on toki tuttua jo Montaignelta, joka korostaa miten liikavarvas ja pieremisen tarve voi estää ajattelun. Mutta otti tämän voiman kaikkeen, eikä vain Montaignen tapaan häiritseviin yksityiskohtiin. Tahto ei siis ole vain häiriötila, vaan nämä ovat merkkejä jostain laajemmasta.
Siksi taide, tunteet, hyväsydämisyys ja henkisyys ovat Schopenhauerin keskiössä. Luonnon kauneuden näkeminen olikin hänelle suurin nerojen tunnusmerkeistä. Toisaalta hän loikkasi kauemmas buddhalaisuudesta, koska hän yhdisti järkeen myös kärsimisen. Syynä ei ollut se, että kärsimys kasvattaisi, kuten Nietzschellä, vaan syy oli se, että järki nosti maailman kärsimykset tarkemmin ja korostetummin tietoisuuteen. Näin älykkäämpi ihminen kärsi enemmän. Tätä kautta taiteenkin merkitys värittyi. Schopenhauerista taiteilija ja filosofi voi näyttää meille kuvauksen omista kärsimyksistämme. Ja jos vaikka olemmekin kuin myyriä ja kaivamme maan alla käytäviä luonnon pakottamina, luovuus viittaa kohtaloon. Taide lievensi tätä kautta tuskan ja vainon tunnetta, jota ajattelu pelkästään nostaisi esiin.
Schopenhauerin kosto ompelijattarelle voi johtua siitä että vihastumisen syy oli vastavuoroisuudessa. Kun lyöt jotakuta, ja kaikki ovat yhtä, se palaa. Ja Schopenhauer takasi että niin käy. Hänet toisaalta tunnettiin hänen vakiokahviloissaankin ärtyisänä mutta samanaikaisesti mukavana herrana.
Puudelit ja ompelijattaret tulevat ehkä ymmärrettävämmiksi, kun muistaa että kun hän sai Goethelta säeparin "Jos haluat nauttia elämästä, sinun on arvostettava maailmaa", hän vastasi siihen Chamfort -sitaatilla "Parempi hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat, kuin pitää heitä sellaisina, mitä he eivät ole." Ehkä Schopenhauer vain piti koirista. Ja häntä ärsytti häiritsevä meteli jota juoruilijat synnyttävät ja joka siirtyy ulkopuolistenkin korviin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti