Jalostaminen on ihmisen tavoitteellista tuotantoeläinten tai tuotantokasvien geenifrekvenssien muuttamista. Tästä seuraa se, että siinä on mukana vahvasti kaksi elementtiä.
1: Luonnontieteellinen puoli, jossa tutkitaan miten esimerkiksi valintapaine vaikuttaa populaatioihin sekä kartoitetaan geenien ominaisuuksia ja näiden välisiä korrelaatioita. Samoin tarvitaan todellisuudessa konkretisoituvua ominaisuuksia ja keinoja niiden hyvyyden arviointiin. Ilman tätä tietoa jalostaminen ei toimi läheskään yhtä hyvin. Näissä tapahtuva muutos on se, mitä voidaan ylipäätään sanoa edistymiseksi.
2: Eettinen puoli, jossa mietitään mitä ominaisuuksia laitetaan valittaviksi ominaisuuksiksi. Tämän ydin on jalostustavoite, se on se maali jonka suhteen jokin toiminta on edistystä tai huonontumista. Ilman jalostustavoitetta valintapaineet aikaansaavat vain muutosta, joka voi olla esimerkiksi kohti suurempia ja terveempiä eläimiä. Mutta ilman etiikkaa ei voida sanoa onko se myös tavoiteltava muutos.
Ei siis ihme, että minä sitä kutsun leikillisesti "eläineugeniikaksi". Siinä on nimittäin myös riskejä. Jalostuksella on syntynyt terveysongelmia esimerkiksi joillekin koirille, koska kaikista asioista ei ole välitetty. Riskejäkin on. Siksi on syytä hitusen miettiä tätäkin asiaa. Ytimeksi voidaan ottaa vaikkapa niinkin yksinkertainen asia, että jalostussuunnitelman toteutuvuus, jonka pitää tietysti realisteilla olla mielessä, liittyy lujasti haluttuun muutokseen. Tämä taas ei ole mikään tyhjiössä lillivä ideaali, vaan sen tavoitteluun liittyvät muun muassa maanviljelijöiden tarpeet sekä ne vaatimukset joita yhteiskunta asettaa eläimille.
Mitä jalostustavoitteita päätettäessä sitten tehdään? Djemalli ja Wrigely kehittivät tähän mietintään apuvälineeksi "framingia". Heistä suunnittelussa oli neljä osiota.
1: Maanviljelyksen tarkoituksen määrittely. Tässä vastataan siihen kysymykseen, mitä varten maanviljely on ylipäätään olemassa. Sillä on oltava yhteisössä ja yksilöille jokin merkitys. Tälläinen voi olla vaikkapa ruuantuotanto, monimuotoisuuden säilyttäminen tai vaikkapa jonkun kulttuurisen elintavan säilyttäminen. Se, mitä asioita ja missä määrin eri asioita painotetaan on se, mikä otetaan pohjaksi.
2: Poliittisen tilanteen tarkastelu, jossa mietitään auttaako nykyhetken politiikka kestävää kehittämistä. On mietittävä mitä se tukee ja mitä se vaikeuttaa. (Ja mitä pitäisi.)
3: Lisäksi on mietittävä tuotantosysteemiä, jossa vastataan kysymykseen siitä, miten sen hetkinen maanviljelysysteemi toimii kokonaisuutena, ja miten paljon, helposti, kalliisti ja nopeasti sitä voidaan muuttaa. (Tähän liittyy myös rahoituspuoli. Ei riitä että kaikki muutkin kuin ituhipit haluaisivat synteettisiä kasvis -siskonnakkeja, jos siihen ei ole varoja. Toisaalta myös ympäristö vaikuttaa suuresti. Taateleiden kasvattaminen suomessa ja Pohjois - Afrikassa on tilanteellisesti erilaisia.)
4: Trendien mietintä. Tässä tarkastellaan mitä sosiaalisia, ympäristöllisiä, taloudellisia ja tuotantolajeihin liittyviä trendejä on, ja miten ne vaikuttavat kehitykseen ja sen pysyvyyteen.
Sellaisenaanhan ylempi sallii erilaisia kulttuureja. Nykyinen tuotanto vastaa kysymyksiin omalla tavallaan. Ja toisella tavalla miettivä yhteiskunta voisi tavoitella vaikka Raamatussa mainittua tapaa, jossa lampaiden kasvatusta ja vapaata laidunnusta ruvettaisiin tukemaan, ja vartiointikin korvattaisiin erityisillä taistelija -paimenilla. Osa voi tukea moninaista tuotantoa, osa haluta ajaa koko kansan tekemään hyvinkin samanlaisia asioita.
Karkeasti voidaan sanoa että näiden perusteella rakentuu hyvinkin mutkikas verkosto, jossa jalostuksen tavoiteltavat asiat määritellään siten että kuluttajien vaatimukset, yhteiskunnan odotukset ja kiellot ja jopa biologiset lainalaisuudet otetaan huomioon. Tähän liittyy tietysti myös sen varmistaminen, esimerkiksi markkinoinnin, tiedottamisen tai vaikka tukijärjestelmän kautta, että toimintaa kyetään jatkamaan - ainakin mikäli/kun maatalous nähdään ylipäätään millään tavoin arvokkaana. Tähän liittyvät riskit minimoidaan ja asioita voidaan miettiä myös pitkällä tähtäimellä. Etenkin viimeinen on tärkeää, koska vaikka jalostus nopeuttaakin muutoksia luontoon verrattuna, se ei silti tee mitään meganopeita muutoksia.
On hyvä huomata että vaikka kuinka olisi olisi itse Mao jolla on The Utopia, ei muutosta pidä tehdä ottamatta selvää luonnon lainalaisuuksista. Sillä muuten todellisuus lyö sormille. Toisaalta muutokset ovat valintakysymyksiä, joten ilman etiikkaakaan ei selvitä. Tämä on hyvinkin kysymys, jota pidän myös tieteen etiikkaan ja jopa tieteenfilosofiaan liittyvänä : Perustana on is - ought eli se, että asioiden olemisesta ja tapahtumasta ei voida päättää onko se oikein, eli että niin myös pitäisi olla. Eli (1) ei ole pakko olettaa täydellistä universumia, jossa kaikki on juuri niin kuin pitää ja (2) pahan ongelma ei sinällään ole automaattisesti typerä kysymys. Tätä kautta korostuu se, että jos johonkin todellisuudessa olevaan asiantilaan liitetään etiikkaa, se on jotenkin mitattava tapahtumien suhteella tavoitteeseen. Esimerkiksi kapselin antamiseen liittyy "pahuus" tai "hyvyys" liittyy paitsi se, onko kapseli esimerkiksi tappava myrkky vai parantava lääke, vaan myös se, mitä halutaan tapahtuvaksi. On mietittävä myös halutaanko kohde pelastaa, tappaa vai mitä.
Jalostuksen kohdalla näyttää korostuvan Adornon ajattelutapa oli sitä mieltä että kun fysikaalinen maailma ja materialismi on totuus, se tarkoittaa sitä että myös subjekti on objekti. Tästä hänestä seuraa se, että etiikka ja epistemologia kietoutuivat yhteen. Tapa jolla järki on suhteessa maailmaan, on myös eettinen suhde. Tämä ei tarkoita sitä että joku jalostukseen liittyvä geneettinen lainalaisuus ei olisi myös "objektiivinen", fysikaalinen tapahtuma. Meille sillä on kuitenkin arvoa vain sitä kautta että se on myös "subjektiivinen", sen tapahtuma on suhteessa siihen mitä haluamme maataloudelta. Joko siksi että se on mitä haluamme, jolloin se on hyvä asia. Tai sitten siksi että se ei ole sitä mitä haluamme, jolloin se on paha asia. (Toki on hyvä pitää mielessä että Adornon mielestä etiikka perustuu siihen että jokin asia vetoaa tunteisiimme. Tietäminen ja tunteminen ovat inhimillisiä. Ontologinen maailma sen sijaan vain on ja asioita tapahtuu, ottaako siitä joku selvää ja miettiikö sen reiluutta vai ei.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti