5. Syyskuuta televisiosta tuli sarja "Bones". Jakson englanninkielinen nimi oli "The Princess and The Pearl". Jaksossa oli monta hauskaa nörttivitsiä, koska siinä pyörittiin elokuvaproppien kerääjien keskuudessa. Siinä murhaaja osasi tarinan mukaan eurooppalaista miekkailua.En suuttunut "väkivallan taitaja nörttien keskuudessa on murhaaja" -linkistä, koska se nyt on vain televisiosarja. Ja kytkös on. En edes loukkaantunut siitä että kun sarjan päähenkilö Booth oli voittanut, hän asettautui erikoiseen asentoon, joka olisi voinut olla "Posta di Fenestra" -asento, mutta painopiste ja miekkakin oli asennossa oli turhan edessä (väärin) ja väistikin oli jostain erikoisesta syystä vaakatasossa. (Saksalaisesta se rinnastoi "Ochs" -asentoon, tai "eynhorniin" jalkojen osalta, mutta näissäkään väisti ei ole vaakatasossa.) Häntä ei esitetty alan mestarina, mutta ihmetys ei keskity siihen, vaan siihen miten hän ylipäätään voitti tuon tasoisilla taidoilla. Hyväksyin tuurin.
Sen sijaan ihmetytti "puolifaktuaalisuus" jaksossa. Siinä nimittäin viitattiin tietoihin, jotka kertoivat siitä että sarjan tekijät olivat ottaneet hieman selvää asiasta. Moni kohta oli kuitenkin väärin, tai ainakin oudossa kontekstissa. Tai oikeastaan molempia.
Sarjassa tärkeä huomio oli se, että murhaajaa etsitiin koska tällä oli taitoa. Booth kertoi tämän koska oli huomannut toisen käyttävän "nuoli" ja "käärme" -tekniikoita. Termit ovat oikeita keskiaikaiseen miekkailuun liittyviä miekkailutermejä. Ne eivät kuitenkaan ole "tekniikoita" vaan stanceja:
1: "Snakessa" korostetaan sitä, miten kärki osoittaa eteenpäin. Kärki työnnetään niin että voidaan ohittaa ongelmia. "Upper snake" taas on sitä varten että saadaan voimakkaita pistoja, ja siitä asennosta iskuja voidaan myös torjua tehokkaasti. Siinä half-swordaaja ottaa asennon harvinaisen läheltä kahvaa, mikä takaa hänelle hieman isomman ulottuvuuden.
2: "Arrow" (myös "Archer") taas on hyvä sekä lyömisessä että suojaamisessa. Miekkaa pidetään melko takana. Tästä asennosta voidaan tehdä iskuja jotka samanaikaisesti iskevät, että siirtävät toisen hyökkäyslinjan syrjään.
Mielestäni seisominen tietyssä asennossa ei ole lähelläkään samaa asiaa, kuin "tekniikka" (joka on karkeasti liikesarja asennosta toiseen, mahdollisesti useassa vaiheessa.) Termit viittaavat vuoteen 1409, italialaiseen miekkailuun. Kirja on "Flos Duellatorum", kirjoittajana itse Fiore Dei Liberi.
Toinen merkittävä erikoisuus on se, että nämä asennot eivät ole "perusmiekkailua", vaan ne ovat nimen omaan Fioren haarniskoituun kamppailuun erikoistuneita. Sarjassa tämäkin konteksti oli "miltei puoliksi oikein", koska "mustalla ritarilla" oli itsellään haarniska. Kohteella, itse tutkija Boothilla, ei ollut. Voisihan sitä toki kenties luulla, että haarniskoituun taisteluun soveltuvia tekniikoita käytettäisiin siksi että haarniska hidastaa ja on hankala. Pääsyy niiden käyttöön on kuitenkin kohteen varustus. Kun edessä on paljon metallia, ei normaali lyöminen toimi ihan samalla tavalla ja tekniikkavalikoimaa on muutettava. Asentoja tietysti siinä mukana. Tätä kautta tekniikat olivat jaksossa aivan väärässä kontekstissa. Tosin oli sinänsä hienoa, että yleisestä tietoisuudessa harvinaisempi half-swording tuli esille.
Toki olen sitä mieltä että sarjassa mainittu erityistaito, eli kyky valmistaa tietynlaisia ketjuhaarniskoja, johti vahvasti syyllisen jäljille. Kuitenkin jo "snaken" ja "arrowin" tunnistus olisi kuitenkin pitänyt johtaa erittäin pieneen joukkoon. Syy on siinä että pitäisi keskittyä vain italialaisen osaajiin (jotka toki voivat treenata myös saksalaista). Mutta haku on vielä tiiviimpi: vahva enemmistö historiallisen miekkailun harjoittajista ei ole kovin syvällisesti tutustunut haarniskassa taistelun periaatteisiin. Syitä tälle on useita. Ensimmäisenä mukaan tulee tietysti hinta. Lisäksi on hyvä huomata että suurin osa haarniskataistelusta sisältää pistoja vaarallisiin alueisiin, sekä aggressiivisia tarttumisia. Toisin sanoen harjoittelemisen kannalta tässä seuraa se ironia, että haarniska on alunperin tehty jotta taistelu olisi turvallisempaa. Mutta harjoittelun kannalta se keskittyi sellaisiin tekniikoihin, joiden harjoittelu on vaarallisempaa.
Syyllisen olisi pitänyt löytyä eri tavalla. Tästä jaksosta tulee mieleen se, että on positiivista että asiasta konsultoidaan. Mutta kannattaisi konsultoida loppuun asti. Sitä paitsi taistelua pitäisi olla enemmän.
Olen lisännyt asentojen nimet dei Liberin piirroksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti