Hauskaa.

Kun puhutaan tieteen popularisoinnista, mukaan nousee helposti vaikeita kysymyksiä. Teemat ovat tietenkin esityksen täsmällisyys, huvituksen määrä ja esitystapa sekä jossain määrin myös sensuuri.

Täsmällisyyskysymys on ehkä keskeisin ongelma. Luonnollisesti moni pitää Schrödingerin yhtälöiden ratkaisua tylsänä, joten popularisoinnissa ei yleensä käytetä kovin paljoa kaavoja. Kuitenkin epätäsmällisyydessä on yksi melko suuri riski. Ympäripyöreys johtaa siihen että asia ymmärretään helposti väärin. Sillä mitä tarkkuus, termileikinnät ja Schrödingerin yhtälöt pohjimmiltaan on? Sitä että asiat olisivat mahdollisimman yksiselitteisiä. Niistä luopuminen tekee asioista moniselitteisempiä.

Huvituksen määrä on tietenkin helppo tapa tehdä asioita suosituksi, mutta siinä on riskinä että asia jää sivuseikaksi. Silloin syntyy tieteellä koristettua viihdettä. Sitä voisi verrata siihen, että jos laittaisin tähän kohtaan kuvia isoista tisseistä, tämä blogaus saisi tietenkin valtavasti lukijoita, mutta kukaan ei muistaisi lukea koko tekstiä. Sivuseikka ja koristelu kiinnittäisi huomion. Tämä ei olisi onnistunutta popularisointia.

Sensuuri on sen sijaan noussut otsikoihin "framing" -teeman kautta. Sen kannattajat haluaisivat kieltää tiedemiehiä esittämästä asioita jotka voisivat loukata uskovaisia. Tätä perustellaan sillä että sen johdosta uskovaisista voisi tulla tieteen vastustajia. Osa kohdistaa tämän vain kulttuuria muuttamaan tavoittaviin ateismista puhumisiin. Toiset taas ovat hieman tiukempia ja haluavat rajoittaa esimerkiksi evoluutioteorian opettamista, vaikka se onkin tieteessä tällä hetkellä suosittu teoria, ja juuri tätä kautta kuuluu samaan tavaraan kouluissa muuten opetettavien asioiden kautta. Tämä ei kuitenkaan ole tieteen popularisoinnin ongelma, koska sen tavoitteenahan on tuoda tieteessä vallalla olevia näkemyksiä ymmärretyiksi tavallisellekin kansalle. (Ateismin kohdalla jonkin verran ymmärrän. Tosin en sitä kohtaa miksi puheissa ei toistu läheskään yhtä usein se, miten uskovaisia pitäisi rajoittaa puheissaan samalla tavalla. Toisten uskonnonvapaus on ilmeisesti tasa -arvoisempaa kuin toisien.) Yleisesti ottaen tieteen popularisointi on ollut sitä että mietitään miten asioista olisi hyvä kertoa opettavaisesti, ei siitä mistä asioista ei saa puhua. Framing onkin eräällä tavalla luettavaksi tieteen popularisoimattomuudeksi, eikä tieteen popularisoinnin muotoiluksi. (Ihmisille muistutukseksi, että jaan framingin kahteen osaan, hyvään osaan ja huonoon osaan. Ei liene tarpeen muistuttaa kumpaa osaa näistä moitin..)

Ehkä parhaiten kantani tiivistyy Richard Feynmaniin. Hänhän on siitä erikoinen, että hänen patsaansa paistaa silmiin muiden Nobelistien jonosta. Hän killittää. Muut ovat tasaisempia. Hän on tehnyt monta fysiikkaa popularisoivaa kirjaa, joissa on jopa joitakin kaavoja. Hän oli hauskempi kuin Buddha.

Richard Feynman esitti että "The idea that movie people know how to present this stuff, because they are entertainment-wise and the scientists aren't is wrong. They have no experience in explaining ideas, witness all movies, and I do. I am a successful lecturer in physics for popular audiences. The real entertainment gimmick is the excitement, drama and mystery of the subject matter. People love to learn something, they are "entertained" enormously by being allowed to understand a little bit of something they never understood before. One must have faith in the subject and in people's interest in it. Otherwise just use a Western to sell telephones! The faith in the value of the subject matter must be sincere and show through clearly. All gimmicks, etc. should be subservient to this. They should help in explaining and describing the subject, and not in entertaining. Entertainment will be an automatic byproduct." En usko että Feynmanin kanta on se, että kaikki viihde on opettavaista, vaan että kaikki hyvin opettava materiaali on automaattisesti myös jollain tavalla viihdyttävää. Siksi tärkeää on että esittäjä uskoo että asiassa itsessään on imua ja esittää se tarkasti. Feynman myönsi että kaavoja tarvitaan ja ne ovat tylsiäkin. Hän pelasti tilanteen eräällä luennollaan sanomalla "This part is not very interesting but we have to work through it to get to the really fun stuff."

Tätä kautta hän ei lähestynyt asiaa markkinoinnin kautta, vaan innostuksen, kiinnostuksen ja asian vuoksi. Tässä tarkoittamassani määritelmässä markkinointi on jopa hieman moraalitonta toimintaa, koska sen koko tarkoituksena on erilaisilla kikoilla tehdä asia "mediaseksikkäästi myyvemmäksi". Sillä tehdään asioista "keinotekoisilla makeutusaineilla" mielenkiintoisempia kuin tiesit niiden olevan. Feynmanin ideana oli ikään kuin hylätä markkinointi, "more attractive than you know them to be" ja korvata se asiasta oppimisella, "you know them to be more attractive than..." (Englannin sanajärjestyksellä tekee paljon.)