Monet tuntevat yllättävän hyvin Japanissa olleet aseidenkantorajoitukset. Vain Samurai sai kantaa katanaa. Muut joutuivat tyytymään lyhyempään aseistukseen. Harvempi kuitenkin tuntee euroopan rajoituksia.Ne tietenkin vaihtelivat eri aikoina. Ja paikassa. Kun muistetaan että eurooppa oli melko pieninä palasina maailmalla, ja kaupungeilla oli omia valtoja ja lakeja, joita ei oltu standardisoitu mihinkään "EU -malliin", oli variaatiota tässä kohden aika paljon. Mitään japanin kaltaista yleistä sääntöä ei ollut. Jotain kuitenkin voidaan sanoa tästäkin aiheesta. Karkeasti : aateliset saivat kantaa pitkää miekkaa. Sen sijaan maajussit saivat kantaa veistä tai tikaria. Tässä kohden on hyvä muistaa että "standardiarmeijoita" ei ollut. Usein puolustus ulkoistettiin, eli kaupungit hankkivat suojakseen "mercenaryjä", palkkasotureita. Näitä tarvittiin aika paljon, kyseessä oli iso bisnes. Ja kaikkia sotureita ei suinkaan aateloitu.
Windsor kertoi "Realities in Steel" -luennolla miten osassa paikoista sodista tuli erikoisia, ne ikään kuin ritualisoitiin. Eli kumpikin puoli esitteli armejansa, ja sitten ei taisteltu. Osassa paikoista tästä tuli sen tason perinne, että sitä järkytyttiin että taistelusta pitäisi tehdä sellaista että siinä voitaisiin kuolla. Brassailuunkin tarvittiin tietysti rahaa, ja pukuihin sonnustautuneillekin on maksettava. Eli palkkasoturien rooli oli jo tuona aikana paikoin muutakin kuin veristä kuolemankylvämistä. Tämä on tietysti luonteva jatkumo esimerkiksi nykyisin Paavia vahtiviin värikäspukuisiin hilparimiehiin. Varren päässä oleva kirves ei liene nykyään enää yhtä valtava sotilasetu, kuin vaikkapa pistooli. (Toki niitäkin lienee Vatikaania puolustamassa.)
Tämän vuoksi tämä merkittävä puolustusvoima joutui aika usein järjestäytymään leiriin kaupungin ulkopuolelle. Sinne sotilaat jättivät suuremmat aseet. Toki he kävivät sitten tikareilla varustautuneina kaupungissa esimerkiksi hankkimassa viiniä, ruokaa, juomista ja joitelemassa "muita miesten elintärkeitä asioita". Tietenkin aseita vartioitiin, joten kaikki soturit eivät päässeet kaupunkiin samanaikaisesti, oli vuoroteltava. (Kaupunkiin otetuista aseista huvittava piirre on se, miten kaupunkien maksimipituusrajoista tuli standardi. Eli Kaikilla oli juuri niin pitkä veitsi että sitä ei laskettu vielä miekaksi.)
Tosin jos puolustus oli tilattu kaupunkiin, silloin heidät tietenkin päästettiin sisään. Asiaa tosin mutkisti se, että joskus palkaamiseen kuului sotilaiden varustaminen, jolloin sotilaiden omia aseita voitiin kohdella eri tavoin. Kuitenkin melko yleinen käytäntö on se että palkkasotilaalla oli omasta takaa hankitut aseet. ("Kolme Muskettisoturia" -kirjassakin tämä pulma tunnetaan : Aseidenhankintamurehdunta oli yksi vaihe ensimmäisestä kirjasta.)
Kuitenkin on hyvä tietää että euroopassakin orjat ja matalammat luokat oli rajoitettu tietystä aseista. (Toki esimerkiksi miekat olivat niin kalliita, että mitään varsinaista rajoitetta ei välttämättä tarvita. Orja tuskin saa valuuttaa kasaan sellaisen tienaamiseen.) Jos näitä aseita kantoi yhteiskunta -asemansa ulkopuolella, oli lainrikkoja tai bandiitti.
Kuva: Daniel Hopfer, kuvassa landsknechtejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti