keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Sisäpuolisen ulkopuolistamista

"Count up" -blogissa oli meemi, jossa paljastettiin mukavasti yksityiskohtia (8kpl) aistien (vähemmän) kautta. Hän ei minua nimeltä haastanut, mutta ei ketään muutakaan. "Kuka vain missä vain on milloin vain vapaa vastaavaan itseinfoon (ei itseinhoon). Vaikka et kirjoittaisi, mieti kuitenkin hetki, millainen oikeasti olet ja mitä teit ja ajattelit vaikkapa eilen", lasken olevani mukana kuka vain. Vaikka en olekaan kaikkeus (paitsi itselleni) niin ajattelin että riittää että on "joku" että voi olla mukana "kuka vain".

Itse ajattelin että voisin metauttaa. Jos aisteista tehdään ulkoisesti tarkasteltavia, voidaan miettiä miten ulkoisesti tarkastellut aistit vaikuttava kokemukseen kyseisistä aisteista. Subjektiivinen (tuntemukset) tulevat yleisestä (aivojen rationaaliseksi muotoiltu väitelause/logiikkapyöritys) joka käsittelee subjektiivista (aistikokemukset).

(1) Makuaistini on hyvin heikko. Tämä johtaa siihen että syön helposti samaa. (Kun siinä on chiliä.) Käytämme vakipizzeriaa ja siellä varmaan ihmetellään että miksi tilaan aina samaa. Kotipizzan Mexicanaa tulee tilattua. Siellä tietävät että mitä tilaan, kenties ihmettelevät että miksi en vaihtele. Obsessiivis-kompulsiivisena kuitenkin pitävät.
 - Makuaistin puute häiritsee minua abstaktilla tasolla, sillä esimerkiksi antiikin kreikan kulttuurissa syömistä arvostettiin. Filosofia saattaa kiinnostaa se, miten Platonin "pidot" on juhlista. Myös kreikkalainen näyteömäkulttuuri arvosti kokkeja. Kokit ovat komedioissa tärkeässä roolissa ; juhla liittyi etenkin komedian perusrakenteeseen.
 - Makuaistin puute häiritsee hieman konkreettisemmallakin tasolla. Lapsuudenkodissani ruokaan oltiin panostettu. Äitini ruuat ja juhlat olivat itse asiassa paikkakunnankuuluisia. Isosisareni on myös erityisen innostunut ruuanlaitosta. Toki ruuat ovat minullekin hyviä, mutta uskon että tässä kohden minulta jää henkilökohtaiselta tasolta puuttumaan osa tähän liittyvästä sosiaalisesta elämästä.
 - Kenties ruoka jopa liittyy optimismiin. "Life" -televisiosarja korostaa että vankilassa ihmisiltä viedään hyvä ruoka ja että tämä on sen kovimmita latistuskeinoista. Ja siksi Charlie Crews syö aina hedelmiä. Jossain määrin pelkään eläväni tämänlaisessa maailmassa. Toisaalta on aina mukavaa syödä chiliä näytösluonteisesti.

(2) Hajuaisti taas nähdään yleensä eläimellisenä, kuitenkin ne tiettävästi vaikuttavat ihmisiin paljonkin, tunnetasolla. Hajut esimerkiksi opitaan ja muistetaan hyvinkin syvällisesti. Tosin antiikin kreikassa sitä arvostettiin ; Uhrisavut olivat se mikä meni jumalalle. Siksi esimerkiksi jos jumalille uhrattiin härkä, niin jumala otti hajun eikä siksi ollut väärin että papit söivät uhriruokia.
- Hajuaisti on tunnetusti hyvin vahvasti yhteydessä makuaistiin, joten tässäkin on "vajaata". Hajuaistin puute tekee minusta kuitenkin tietyllä tavalla parkkiintuneen, esimerkiksi MTT:llä sikalassa hajupuoli ei ollut kovin inhottavaa. Kuitenkin voin sanoa että on olemassa aivan karmeita hajuja jotka ylittävät minunkin rajoitteeni. Esimerkiksi teurastamossa kalttauskoneen lähellä on usein sellainen dunkku että sitä - ei voi kutsua enää hajuksi, ei edes löyhkäksi ja jota - ei ihminen oksentamatta sieraimiinsa vedä.

(3) Näköaisti on ihmisen käytössä hyvin oleellinen. Valo on kätevä, koska se etenee nopeasti. (Lepakot kaikuluotaavat, mutta äänen nopeus on hitaampi joten se ei toimine yhtä kätevästi kuin valo.)
- Näköaistissa mielenkiintoista on että osalla naisista on erityinen tetrakromaattinen näkö, jolloin he näkevät värejä joita muut eivät näe. Muut ovat heille vähän kuin punavihervärisokeat (yleensä miehiä) ovat meille muille. Tämänlaisen erityiskyvyn näkeminen voi olla vaikeaa. Kenties tämä osaltaan selittää sen miksi jotkut naiset katsovat niitä sisustustapetteja enemmän kuin monet miehet. (Joskin epäilen.)
- Näkökyky on niin oleellinen että näkökyvyn vammautuminen tulee joskus mieleen. Esimerkiksi normaalin tekstin lukeminen ilman näkökykyä olisi mahdotonta. Unkurissa korostetaan sokeustarinoista sen verranettä  "jos sellaisen päähenkilö on nainen, häntä vainotaan ja varjostetaan; jos mies, hän on ihmeidentekijä" Se muistuttaa siitä että on olemassa pistekirjoitus. Jotkut jopa opettelevat erityisiä ninjataitoja sokeana. Näköaisti on siksi vallitseva ja sen menettäminen kenties kovin vamma, jota käytetään hyväksi (kuten tarinan naisia) mutta kuitenkin sen yli voi mennä (kuten tarinan miehet). Tämä on ahdistavaa mutta optimistista (sukupuolesta riippumatta).

(4) Kuuloaisti Kuuloaisti on kohtuullisen tärkeä. Jostain syystä koen, että se on erityisen sosiaalinen aisti. Kenties se johtuu siitä että puhelinten aikakautena tuntoaisti on suorastaan intiimi aisti, kun taas näköaisti on yleistä tuntemattomia kaduilla kohdatessa, ja luettaessa erilaisia asioita netistä. Puhelin kuuloaistimuksineen on minulle hyvin henkilökohtaista kommunikaatiota.
- Kuuloni ei ole erityisen tarkka, mutta musikaalisena ja muuten kuuntelevana ihmisenä tämä on varsin kätevä ja mukava aisti.
- Silmät voi laittaa kiinni ja hajut voi torjua suun kautta hengittämällä. Mutta korvien sulkeminen vaatii käsiä.

(5) Tuntoaisti on hyvin tärkeä ulkoaistimus. On mielenkiintoista, että moni ajattelee että tuntoaisti on ensi sijassa sisäaisti. Kuitenkin itse koen että tuntoaisti liittyy nimenomaan ihoon, jossa on esimerkiksi lämpöä ja painoa tuntevia reseptoreja. Tämän koen ulkoaistimukseksi. Näköaisti on kaukaa saatavaa tietoa, kuulo vähän lähempää ja tuntoaisti on se kaikista läheisin.
 - Voisin liittää tuntoaistiin ties mitä juttuja, mutta aivan kaikkia asioita en minäkään blogiini laita. Tämä olkoot yksi niistä. Voitte kuvitella tähän kuitenkin jotain. Älkää miettikö liikaa. Ja jos ryhtyy ahdistamaan, liittäkää minun paikalleni David Hasselhoff alastomana. Niin sitten ahdistaa enemmän.

(6) Kipuaisti taas on sisäaistimus. Tämä on minulle hyvin konkreettinen ja hieman pelottava aisti johon ei voi suhtautua kylmän viileästi tai pois sulkien. Syynä ovat muistot että se, että minulla on usein erilaisia kiputiloja. Vaikka tämä on itse asiassa elintärkeä aisti, tämän menettämien kohdalla ei ole vastaavaa pelkoa kuin näköaistin kohdalla.

(7) Tasapainoaisti. Tämä aisti on itse asiassa jokin jota en miettinyt suunnilleen ikinä ennen miekkailun aloittamista. Sittemmin siitä on tullut yksi tärkeimmistä ja kiinnostavimmista aisteista. Itse asiassa kun esimerkiksi kävelen, grounding, se miltä maa tuntuu kengänpohjan läpi, on ainakin yhtä kiinnostava kuin maisemat. Ainakin jos ei kulje asfaltilla.
- Tasapainoaisti on mielenkiintoinen testailtava esimerkiksi junassa. Sen parissa olen huomannut että se vaatii enemmänkin tiettyä rentoutta. Harjoittamaton tasapaino ei ole kovin hyvä, mutta jos tietoisesti harjoittelet sitä et voi pingottaa koska silloin se on vielä huonompi. Tasapaino vaatii rentoa valppautta esimerkiksi jos menee epätasaisesti kulkevassa junassa seisten ilman että ottaa tukea kaiteista vaan käyttää käsiä esimerkiksi lehden lukemiseen.

(8) Aistit joita ei omista. Esimerkiksi monilla linnuilla on havaittu magneettiaisti, jonka avulla ne voivat muuttaa ja suunnistaa. Esimerkiksi hait tunnistavat ympärillä sähkökentän muutoksia jotka elolliset synnyttävät. Näin ollen kalojen omat ajatukset ja lihasten toiminnat paljastavat kalat haille. Tämänlaiset aistit olisivat käteviä jos pitäisi suunnistaen metsästää jotakuta vihollista.
 - Tämänlaisten aistien puute kertonee sen, että Jumala ja muut korkeammat voimat eivät halua että teen mitään sellaista. Ja jos mitään tälläistä tahtoa ei ole, niin minun on joka tapauksessa vain pakko kärvistää ja tunnustaa rajoitteet. Josta itse asiassa seuraa se, että elän niin kuin tälläinen tahto ja Jumala olisi.
 - Toisaalta mielessä on silti ajatus siitä että jos olisi ainoana maailman ihmisistä nämä hai-lintuaistit, niin voisi jahdata jotakuta ja tämä yrittäisi mennä piiloon mutta aistisin sen aivosähkön, ja se ajattelisi itsensä kiinni. Yrittäisi piilotella mutta omat aivot pettäisivät tämän. (Mutta toisaalta ihmiskeho on tälläinen, aran piileskelijän lokaation voi paljastaa sen oma peräsuoli.) Niin vain menisin ja vaivihkaisesti voisin salamurhata kohteen ja tämä olisi pimeässä piilossa vain että ällistys (eikä muuta kun ei ehtisi). Magneettiaistini avulla voisin sitten eksyä pohjoisnavalle (eli tehdä saman mitä voi tehdä kompassilla). Ellei joku sitten eksyttäisi minua puhumalla vaikkapa matkapuhelimeen jossain.

1 kommentti:

mm kirjoitti...

Tämä on tosi hauska ja informatiivinen kirjoitus. Minun on näköjään ihan pakko tutkia näitä aistihommia syvemmältä, taas kerran.
Tässä näkyy, miten minä hyppelen kevyesti ajatuksesta toiseen, kun sinä taas löydät ihailtavasti tätä infoa joukkoon. Kiitos.