Tässä keskustelussa usein tuodaan mukaan myös taiteilijat. Taiteilijoiden ei nähdä tekevän tuottavaa työtä sanan oikeassa mielessä. Tämän vuoksi perussuomalaisetkin halusivat antaa taiteelle funktion kansallisen moraalin ja etiikan tukipilarina. Ja sen ulkopuolella se ei ole tuottavaa työtä, vaan postmodernia tekotaidetta. Jotkut ateistit antavat saman roolin kirkolle. Että se on kulttuurillinen kuriositeetti jossa piispat vetävät kohtuu tuloja taidolla jolla ei ole mitään tuottavaa sisältöä.
Ja joskus jopa siivouksesta puhutaan joskus työnä joka ei ole tuottavaa työtä. Mika Sipura kirjoitti siitä miten opettajan työ voidaan nähdä jonain jonka tuottavuus on joko olematonta, kyseenalaista tai ainakin vaikeasti mitattavaa. ; En edes uskalla ajatella omaa työtäni, koska sen abstraktiokerroin on aivan omissa luokissaan. Markkinatutkimusala on itsessään varsin omituisessa suhteessa varsinaisiin ilmoille putkahtaviin tuotteisiin. Puhumattakaan siitä että työpaikkani on näiden suhteessa palveluntarjoajana, eli suhteemme tähän alaan on "metatasolla". Se, miksi yritys toimii ei ole se onko työ tuottavaa, vaan tuottaako se lisäarvoa. Karkeasti ottaen oma työni tuottavuus on muille pelkästään ajan säästöä. Aika taas on vaikeaa laittaa viivan alle. Vaikka jotkut väitävät sen olevan rahaa, jota se onkin jollain tavalla. Siitä se minun lisäarvoni syntyy.
Lisäarvo taas on siitä omituinen ajatus, että se ei noudata oikein mitään lakeja. Kuuluisan taiteilijan nimikirjoitus lisää taulun arvoa paljon enemmän kuin työmäärään nähden olisi järkevää. Samoin nimikirjoitus muuttaa tyhjän paperin arvon - paitsi että tämä tietysti riippuu siitä kuka sen kirjoittaa ja missä yhteydessä. (Minun nimikirjoitus on arvoton, paitsi lainapapereissa.)
Pörssissäkin kauppaa käydään usein odotuksilla. Ei ole väliä onko tuote ja yritys hyvä vai huono. Merkittävää on se, onko kurssi nousussa ja laskussa. Tämä taas leikkii yrityksen tulevaisuudella, joka on kaikille jossain määrin arvoitus. Kaikki keskustelevat siitä vastaako jokin asia odotuksia vai eivätkö. Ja keskustelevat jopa siitä että vastaavatko odotukset muita odotuksia. ; Ja jokaisessa pörssipaperikaupassa toinen osapuoli uskoo että kurssi kasvaa ja toinen että se laskee. Koska jos näin ei olisi, toinen ei myisi eikä toinen ostaisi. Samasta tiedosta katsovat asian kumpikin ja heijastavat sen näihin odotuksiin.
Näissä kaikissa ylläolevissa teemana on jotakin sentapaista, jota itse olen miettinyt. Se ei koske niinkään asioiden arvoja ja merkityksiä, kuin enemmänkin instrumentalismia jonka taustalla on survivalistista ympäristöaatetta. Sellaista jossa mietitään luonnonvaroja ja niiden säilymistä.
On nimittäin selvää että ihmiskulttuuri elää ruuan ylijäämällä. Tarkalleen ottaen sillä, että joku tuottaa ruokaa niin paljon että ei syö sitä kaikkea itse. Tällä ylijäämällä joku voi irtautua tekemään jotain muuta. Tai vaihtoehtoisesti jäämään työttömäksi. Tässä näkökulmassa korostuu se, että oikeastaan vain maatalous ja ruuantuotantotekniikka ovat tuottavaa työtä. Tässä siivoaminen, lääketiede ja vastaavat ovat semituottavaa työtä, koska niissä ennaltaehkäistään tappioita. Sotkut lisäävät esimerkiksis sairastumisia, joten siivooja ennaltaehkäisee. Lisäksi voidaan nähdä että on rakentavia töitä joita tekevät erilaiset rakennusmiehet. Heidän jälkeensä jää jotain pysyvää jonka päälle muut voivat rakentaa. Muut työt ovat abstraktia sepeämistä. Tässäkin taiteissa taulu sentään jää pysyvästi jäljelle mutta sivistys katoaa viimeistään yksilön kuollessa.
Tässä mielessä maailmaan on vain yksi negentropian lähde, aurinko. Ja sen tuottama energia jäsentyy kasveihin ja eläimiin ja tämä kanavoituu ihmisiin. Lopulta kaikki menee lämpöhaaskiona ympäristöön kasvattamaan kokonaisentropiaa. Syntyy systeemi jossa aineet kiertävät, energia virtaa systeemin läpi.
Tässä valtaosa on kuitenkin tyhjän sepeämistä. Sillä aineiden kierto takaa sen, että maailma näyttää jotakuinkin samalta kuin teoksessa Magnus Millsin kirjassa "The Scheme for Full Employment". Sen perusideana kun on, että yhtiö on kuljetusalalla. Sillä on reitit ja aikataulut. Autot, Univanit, ovat kaikille tuttuja autoja. Yhdistys kukoistaa. Se takaa että jokainen halukas saa 8 tunnin päivän ja tästä palkan. Transportaatio on eloisa ala ja uusia autoja tarvitaan koko ajan. Ainut ongelma on se, että Univanit kuljettavat uusia osia uusiin Univaneihin. Koko ketju on sitä varten, että autot kuljettavat omia osiaan, joilla rakennetaan uusia autoja ja huolletaan vanhoja. Tämä yritystoiminta laajenee joten se on kannattavaa. Mielenkiintoiseksi kirja käy lähinnä sen vuoksi että pitkällä tähtäimellä on vaikeaa nähdä miten mikään tästä Univan -pyörityksestä on tuottavaa sanan oikeassa mielessä. Yritys ylläpitää itseään. Ja lopulta kaikki tiivistyykin siihen työllisyyteen ; Kirjan tärkein ja oleellisin skisma tulee siitä että osa ihmisistä ei halua tehdä koko 8 tunnin työtä vaan haluaisi tehdä lyhyempiä päiviä. Lopulta firmalle tulee ongelmia koska työntekijät menevät lakkoon kun skisma lyhyemmän päivän haluavien ja koko 8 tunnin ahkertajien kanssa nousee liian syväksi. Lakon jälkeen ihmiset näkevät että teillä on vähemmän ruuhkaa ja muutenkin elämä sujuu paremmin. Millsin esimerkki näyttää että ahkera ja maanläheinen työkin voi olla tyhjänpäiväistä epätuottavaa oravanpyörää.
Koska aineet kiertävät ja energia virtaa systeemin läpi, ja ihmiset eivät investoi entropiaan vaan tätä abstraktimpaan lisäarvoon. Tältä kantilta miltei kaikki ihmisten tekemä on turhaa.
Sitten on tietysti mahdollista ajatella että tosiasiassa kaikki tämä aines on vain sitä varten että voidaan tuottaa esimerkiksi kulttuuria. Tämä muistuttaa hieman sitä ihastuttavaa ajattelutapaa, jossa ihmisten perimmäiseksi tarkoitukseksi nähdään saasteiden tuottaminen. Sillä ihmisten lopputuote on saasteet. Ja kun maailma on saastunut tarpeeksi, ihmiset kuolevat pois. Eivät kostoksi vaan koska he ovat täyttäneet tarkoituksensa, eikä heitä enää tarvita.
Jos ajatellaan että ihmisen tarkoitus on tuottaa taidetta, huumoria, uskontoa, kulttuuria, sivistystä, biologiatietoa nuorille, pornokuvia, Grumpy Cat -kissakuvia ... on kaikella muulla vain välinearvo näiden itseisarvoisten asioiden aikaansaamiseksi. Tällöin muuttuu täysin kaikki. Pääasiassa tietysti se, mikä on tuottavaa työtä ja mikä loisimista. Esimerkiksi maanviljelijä voidaan nähdä taiteen tukitoimia tuottavana työläienä joka menee illan tullen tv:n ääreen loisimaan katsomalla vaikkama poliisisarjoja. Sellaisia kuin "Wireä" jota on kyllä mukava loisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti