Aloitin "trollausaapisen" jo aiemmin kirjoittamalla Trollaamisen ABC:sta. Lähestyn aihetta tässä nyt vähintään yhtä kuivakkaasti. (Toivottavasti ihmiset ottavat kontaktia yhtä innolla. Mutta ei hirveän paljon enempää, haluaisin tehdä jotain muutakin.) Sillä moni tuntuu muutoin sekoittavan keskenään asian ja sen tekemisen. Sirkustakin on hauskaa katsoa, mutta on varmasti puuduttavaa hioa ja treenata suorituksen yksityiskohtia uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Jos pellen kyyneleet ovat kliseet, saatte tutustua häiritsevien häröpallojen vakavaan ja työlääseen ajatteluprosessointiin. (Olen toki niin pinnallinen että ei tämä nyt kovin vaikeaa tai syvällistä oikeasti ole. Ei
Trollaamisessa on erilaisia tavoitteita. Karkeasti ottaen sinulla on kohde, ja tavoite johon haluat tämän ajaa. Kohde voi olla yksi ihminen, tietty ideologia tai jopa koko yhteiskunnan moniarvoinen ihmisjoukko. Tässä on monia vaiheita ja menetelmiä. Tämä keskittyy yhteen oleelliseen asiaan. Nimittäin aiheen valitsemiseen. Tämä blogaus keskittyy siihen miten trollausviestin sisältö räätälöidään kohde huomioonottaen. (Samat kikat eivät yleensä tehoa kaikkiin.) Tässä mielessä tämä voi muistuttaa hieman ohjetta "miten kannattaa valita aiheita keltaiseen lehdistöön". Mutta se on kuitenkin oleellinen asia in art of trolling.
Trollata voi toki vaikka sukankutomisesta. Mutta tosiasia on, että mistä tahansa aiheesat trollaaminen ei ole yhtä tehokasta. Esimerkiksi Bäckman on onnistunut provosoimaan ihmisiä ihmeellisin kohkauksiin lähinnä siksi että hänellä on kyky hakea aiheet jotka innostavat mahdollisimman monet mukaan. Oli häneltä nerokas trollioivallus yhdistää tunteita kuohuttava Venäjäkysymys lapsiasiaan. Sillä perhearvot ja venäjä sekä kiinnostavat kaikkia, että sen takana on suuria konflikteja, erimielisyyksiä. Venäjään suhtautumisen erot liberaalien ja konservatiivien välillä on valtava. Pelkkä kiinnostus riittää, mutta kiinnostava repivä konflikti on itse asiassa juuri se, mitä pitää hakea.
Trollaamisen määritelmässä on idea ihmisten liikkeellesaaminen, joten tavoitteina on provosoida tavalla tai toisella. Provosointi on tavoitteena kuitenkin melko monisyinen.
1: Se voi joskus olla sitä että hiljaa oleva pakotetaan sanomaan jotain. Tämä voi olla aivan neutraalisti sitä että ei pidetä tämän vaikenemisesta. Reagoiminen ja mukaansaaminen ovat liitoksissa. Trollaaminen ei ole yleensä ottaen keino saada ihmisiä muuttamaan mieltään. Joten avautumisella voi olla tiedustelullinen tehtävä. Ihmisestä kaivetaan ulos totuus siten että hänet provosoidaan sanomaan tämä. Lehdistöllä onkin tähän liittyen paljon keinoja ; Journalistit käyttävät mielenkiintoisia keinoja saadakseen poliitikot sanomaan mediassa asioita joita nämä pitävät kiusallisena. Yleensä ottaen kikkana on se, että rakennetaan hyvä argumentti siitä mitä tiedetään ja ajetaan tämä johtopäätökseen joka on uskottava. Ja tämä johtopäätös on joko totuus tai pahempi kuin totuus.
___1.1: Karkeasti sanoen tässä merkittävää on huomata, että missä kohden ihminen on joko (a) paha, eli (a1) ajaa yleisesti moraalittomaksi nähtyjä asioita tai (a2) on kaksinaismoralisti eli ei seuraa omaa ideologiaansa (b) tyhmä eli (b1) koetaan kannattavan ajatuksia joita yleensä pidetään huuhaataikauskona (b2) on ideologialtaan sisäisesti epäkoherentti tai (c) parasta on, jos hän joutuu valitsemaan sen välillä, että onko hän tyhmä vai paha. Enemmän on enemmän.
2: Toisaalta trollaamisella on laajempia teemoja jotka liittyvät yhteishenkeen. Trollaaminen on siitä paradoksaalinen keino, että se avulla
___2.1: ihmiset voi saada joko tiimiytymään keskenään. Tällöin ryhmä saadaan riitelemään ja kaivelemaan poteroita. Yhteinen vihollinen yhdistää. Tämä on helppoa koska miltei kaikilla ihmisillä on jokin vihan kohde. Monesti viha jaetaan useamman ihmisen kesken. Helppoa on, kun kaivaa tämän esiin ja käyttää sitä hyväkseen. Toinen vaihtoehto on varmistaa että kaikki vihaavat sinua, koska silläkin päästään siihen lopputulokseen että sinulla on tiedossa heidän vihansa kohde. Ja tätä voimaa on vain käytettävä heitä itseään vastaan.
___2.2: Voit luoda hajaannusta. Tämä onnistuu tunnistamalla ideologiaklimppejä. Yleensä ottaen mikään ideologia ei ole kasa täysin samaa mieltä olevia tyyppejä. Jokainen ideologia, vaikka kuinka kultinomainen aivopesulahko olisikin, pitää sisällään erimielisyyttä ja yksilöllisyyttä. Tässä kohden hajaannus syntyy siitä että kaivetaan erimielisyyksiä näiden osien väliltä.
Karkeasti ottaen kaiken analyysin avuksi tulee ottaa argumentatiiviset keinot. Kaikki tekstin sisällön jäsentämisen keinot, kuten vaikka diskurssianalyysi, sanomisten logiikan läpikäynti ja vastaavat ovat aivan oleellisia. Moni ajattelee että trollaaminen on helppoa. Mutta vain pällitrollaaminen on helppoa. Oikea trollaaminen, sellainen jolla on halutut vaikutukset, on hyvin vaikeaa.
Karkeasti ottaen voi sanoa että yksilöiden kohdalla on keskityttävä yksilöihin ja ideologioiden kohdalla on syytä kaivaa isot kirjat esiin. On nimittäin niin että uskontojen dogmit eivät ole salaisuus, ja ne on tuotu esiin avoimesti. Esimerkiksi jos on iso uskonto jonka jäsenet kohkaavat homoseksuaalisuudesta, tiedät että tuossa aiheessa on potentiaalia ja että siihen puuttuminen trollaa ihmisiä. Sinun ei tarvitse tietää oikeastaan mitään muuta.
Tämä nyrkkisääntö on tietysti vain "yleissääntö".
1: Nimittäin melko usein oleellista onkin huomata että yksilöt esittävät näkemyksikseen kannattamansa ideologian virallisia totuuksia. He voivat toimia muutoin. Ja tämä on tietysti kaksinaismoralismia. Toisaalta moni ihminen on yllättävän valmis siirtämään ajatteluvastuuta, ja helpon miehen oikotienä on aloittaa trollaaminen ideologian perusdogmistolla. (Se toimii usein, mutta se ei ole mikään taikaluoti. Yksilöllisyys jyrää oikeasti aika paljon, yllättävän paljon.)
2: Teologinen korrektius on siitä hauska ilmiö, että ideologiatkaan eivät seuraa sitä. Näin ollen vielä suurempia tehoja saadaan kun koko ihmisryhmä toimii omia ideoitaan vastaan. Esimerkiksi vatikaanin pedofiliaskandaalin kaltainen uutispommi on mitä ihastuttavin trollaamisaihe, etenkin kun selvisi että vatikaani oli suojellut pedofiilejä.
3: Toisaalta jos halutaan herättää hajaannusta, on hyvä ymmärretää sosiaalisia rakenteita ja sosiaalisia suhteita. Nimittäin kaikki ihmiset eivät ole yhtä merkittäviä trollauttamiskeskuksia. Esimerkiksi Jehovan Todistajat ovat mainio liike koska heillä on oppimuutoksia. Taustalla on sellaisia juttuja, kuin esimerkiksi se, että kun Jehovan Todistajien johtoportaan lähisuku tarvitsi elinsiirtoja, tehtiin opin kirkastamista. Verioppi koskikin sitten vain suoria verensiirtoja. On selvää että tämänlainen herättää ihmetystä myös jäsenten kesken (siksi Jehovan Todistajat itse eivät olleet avoimia tästä eikä tietoa tästä saa heidän julkaisuistaan.) Tämä muistuttaa siitä että joidenkin ihmisten näkemyksillä on valtaa enemmän kuin toisten. Näin ollen jos joku yksilö on kaksinaismoralistinen, pahin on että hänet voidaan erottaa ryhmästä. Tämä taasen tiivistää joukkoa. (Apostasian käyttäminen vallankäyttönä on ryhmän koherentisoimisen perusteita. Mitä tietoa voi käyttää hyväkseen joskus trollaamisessakin.) Mutta jos jokin karismaattinen ja suosittu tekee kaksinaismoralismia, monilta löytyykin tukea asialle. Ja näin syntyy joko pyrkimys oppimuutokseen tai massaeroamisen uhka. (Ja massaeroaminen taas heikentää ryhmää. Massaeroamisen uhka heikentää sidoksia vielä enemmän.)
Itse asiassa trollaamisen aiheen valinnasa kohde on yksi tapa rajata asia. On itse asiassa aivan fiksua lähestyä tältä kannalta. (Joku voi ajatella että on syytä lähteä ylhäältä ja tehdä Bäckmannit ja analysoida isoja linjoja. On usein kuitenkin helpompaa aloittaa pienemmin ja kun taidot karttuvat, niin isot linjat tulevat matkan varrella tutuiksi ja niitä on helpompi soveltaa. Siksi korostan kohdelähtöistä näkökulmaa jossa ensin valitaan kohde ja sitten räätälöidään trollaamispommi ihan heitä mielessä pitäen.)
Kohdekohtainen näkökulma taas on siitä tehokas, että aivan kenet tahansa yksilön voi trollata. Keinot vain vaihtelevat. Trollaamisen kannalta hedelmällistä on se, että näkemykseni siitä milloin on trollattava liittyy vahvasti siihen milloin trollaaminen on tehokasta; Ihmiset provosoituvat myyteistään. Etenkin harhaoppisuudesta joka liittyy myytteihin. Erityisesti provosoivia ovat (a) myyttejä parodioivat (b) myyttejä kritisoivat että (c) myytin kanssa relevantisti kerettiläiset näkemykset. Moni kannustaa vääräoppisuutta, vitsailua ja moitetta. Mutta c on näistä aina se tehokkain.
1: Protestanttien ja katolisten välinen taistelut historiasta on hyvä muistutus siitä että uskonnoissa pahimmat riidat eivät ole riidat eri uskontojen vaan eri uskontokuntien välillä. Uskontojen väliset sodat liittyvät enemmän resursseihin ja valtaan. Ideologian sisäiset hajaannukset ovat usein "persneton hankintaa". Kun joku on "Melkein me" mutta erimielinen. Se on kaikista provosoivinta. Aina. Itse asiassa jos minulta kysytään niin paavia haisevaksi lehmänläjäksi kutsunut häijykielinen Martti Luther oli tehotrolli. Hänen teesinsä olivat trolliprovoketju, joka osasi vedota teologisen korrektiuden, korrektiuden ja tunteiden ristiriitakolmion silmään huomioillaan anekaupasta. Meillä on kenties Lutheria seuraava valtionkirkko, mutta minä ja muut trollaamista harjoittavat seuraamme hänen keinovalikoimaansa, olemme hänen Tosi Seuraajiaan, toisin kuin ne harhaoppiset taikauskoihmiset siellä kirkonmäellä.
Olen korostanut sitä että siinä vaiheessa kun toinen esittää myytin ja vastaa kritiikkiin toistamalla tämän myytin, hän on lopettanut keskustelun ja argumentoinnin ja kaiken muun vastaavan. (Moni sekoittaa dogmaattisuuden koviin sanoihin ja häijyyn besserwisserasenteeseen. Yleensä ottaen ihminen on näissä luottavainen. Osa näistä aiheista on todellakin myyttejä, mutta usein varmuuden taustalla on myös kompetenssi. Oikeassaoleminen antaa varmuutta tehdä ilkeilyjä koska ihminen tietää että tässä asiassa ei jouduta tiukkaan, eli ei ole vastuuta moitteista vaikka ne olisivat kuinka kovasanaisia.)
Oleellista on, että trollattava toimii aivan kuin vaihtoehto tälle olisi niin naurettava että siitä ei edes voisi puhua. Tämä liittää trollattavuuden presuppositionismiin. Siihen että asia on päätetty ja perustelu on vain sitä varten että muutkin vakuutetaan siitä että tämä todeksi alusta asti "intuitiivisesti ilmiselvästi tiedostettu" on totta. Erimielinen hylätään. ~ Tieteenfilosofit yhdistävät tähän falsifioimattomuuden, sen että teoriaa ei voi kumota. Tämä kuitenkin paistaa läpi argumenttivirheiden kautta. Osa näistä ovat yleisempiä kuin toiset. Tärkeimmät ovat ; Horse laugh, eli kritiikin ohittaminen pelkästään sitä naurettavaksi tai "eijärjenmukaiseksi" kutsumalla on kenties varmin merkki. Tätä harrastaa ns. rehellinen ihminen joka on tosissaan. Saivartelijatyyppi taas yleensä korjaa tämän ja hän ajautuu petitio principii -argumenttivirheeseen. Hekin ovat ideologiassaan rehellisiä, mutta edellistä ovelampia. Red herring, asiasta toiseen siirtyminen, taas on niiden keino jotka tykkäävät valehdella tai jotka implisiittisesti tunnustavat tappionsa, mutta eivät sitä yleisön vuoksi tai muista vastaavista syin halua tunnustaa. Red herring -tilanteessa toinen tuskin on rehellinen. Hänellä on ketunhäntä kainalossa ja hän tietää sen. Tämä onkin enemmänkin tunnustus kuin mitään muuta.
On hyvä keskittyä valtaan. Jos trollattava kohde ei ole vallassa, on hyvä muistaa Pascal Boyerin muistutus kognitiosta. Ihmisten uskonnot ovat mielenkiintoisia. Sillä siinä missä tosimaailman kannalta harhaiset näkemykset ovat joskus tappavia, uskonnoissa tappavampaa on ollut se, että olet ollut yliluonnollisesta erimielinen valtaapitävien kanssa. Tämä ei ole kristinuskon moittimista, vaan yleinen huomio. Valtioilla ja yhteisöillä on ollut tapana pitää kuria uskonnon kautta ja sen nimissä. Ja esimerkiksi islamissa apostasia on kuolemanrangaistuksen arvoinen asia. Tästä seuraa se, että monille ihmisille ei tarvitse edes tunkea aitoa vallankäyttöä. He tekevät tätä luonnostaan. Valtaapitävien nuoleskelu on ylisosiaalisessa lajissamme hyvin syvällä. Tarvitaan antisosiaalinen dissosiatiivinen sekopää olemaan muuta.
Kikkoja voi kaivella vaikkapa esimerkkien kautta. Ehkä kuvaavimmat löytyvät kun katson asiaa hyvin eri ideologioista. Otan "liberaalin" trollausaiheen ja "konservatiivin" trollausaiheen. Näihin viittaamalla on mahdolista ohjata monenlaiseen.
1: Ensimmäinen argumentti koskee humen giljotiinia ja etiikkaa. Kun ateisti esittää luonnolliseen käytökseen sidottua etiikkaa, uskovaiset muistuttavat että humen giljotiini estää tämänlaisen. He selittävät että siitä mikä on ei voi päätellä sitä miten sen pitäisi olla. Luonnollisesta ei voi vetää päätelmää että se on oikein. Tätä käytetään usein sen perusteluna, että tarvitaan Jumala. Tämä toimii kuitenkin lähinnä siksi että koko argumentti unohdetaan ja siirrytään ekvivokaatiolla mielikuvatasolle. Humen argumentti koskee is-ought -ongelmaa. Ihmiset kikkailevat luonnollinen-yliluonnollinen tasolla ja muistuttavat että luonnollisuus ei ole eettistä joten tarvitaan yliluonnollista. Valitettavasti Humen argumentti koskee kaikkea olemassaoloa. Ja näin esimerkiksi Jumalan olemassaolo ei voisi muuttaa mitään.
___1.1: On toki mahdollista että on muu keino kiertää tämä ongelma ja selittää miten uskonto tarjoaa etiikan mutta ateismi ei, mutta selvää on että humen giljotiini -argumenttia ei käytetä siksi että se olisi hyvä argumentti. ~ Itse asiassa objektiivista moraalia ajavista etiikan suuntauksista voi huomata että ne mielellään taistelevat humen giljotiinia vastaan. Syy on se, että he päättelevät Jumalan olemassaolosta objektiivisen moraalin objektiivisuuden. Heidän on pakko olla humen giljotiinia vastaan.
2: Aborttikeskustelussa keskustelu jumiutuu usein "pro choise vs. pro life" -teemaan. Mutta aina silloin tällöin keskustelu livahtaakin tasa-arvoargumenttiin. Siinä selitetään että abortti ajaa tasa-arvoa. Tämä on sinänsä omituinen argumentti, että esimerkiksi äänestämisessä vapaus tarkoittaa juuri sitä että miehet saavat äänestää ja naiset eivät, ja tähän halutaan muutos niin että naisetkin saavat äänestää. Aborttikysymyksessä tilanne ei ole se, että miehet saisivat tehdä abortteja ja naiset eivät. Itse asiassa tasa-arvorintama tuntuu ajavan sellaista ratkaisua jossa nainen saa yksinään valita abortin mutta isällä ei ole asiaan sanomista tai sananvaltaa. Abortissa kysymys on kysymys enemmän naisen ruumiinhallinnasta yli vauvan ruumiihallinnan tarpeen kuin tasa-arvosta.
Ei vaadita kovin fiksua tyyppiä tajuamaan että molemmat yllämainitut argumentit ("hume antaa etiikan jumalalle" & "abortti tasa-arvon vuoksi" ) ovat harvinaisen kälyisiä. Tämän jälkeen ei tarvitse kuin miettiä sitä, että miksi fiksu ihminen käyttää tämänlaista kälyä argumenttia. Vastaus on se, että hän tietää valmiiksi mitä hän haluaa todistaa ja käyttää yleisinhimilliseen tapaan aivan mitä tahansa tämän puolustamiseksi. Kikkana - siinä mitä esimerkiksi Jonathan Haidtin elämänpanos ovat näyttäneet - on juuri se, että jos hyviä argumentteja ei ole käytössä, ihmiset eivät hylkää näkemyksiään. Heille kelpaa ensin huono argumentti, sitten aivan paska argumentti ja lopuksi he eivät hylkää asiaa vaikka heillä ei olisi mitään argumenttia. ~ Aborttiteeman tasa-arvoargumentissa on oikein alleviivatusti esillä se, miten on jo ennalta päätetty että abortti on OK, ja että sille yritetään vain löytää poliittisesti hyväksyttävissä oleva perustelu. Argumentti ei ole siis jokin joka vakuuttaa itseä, agenda vakuuttaa itseä. Argumentti on vain keino suostutella muut ajattelemaan samoin.
Kälyisyys on oleellinen huomio. Tämä erottaa trollausnäkökulman monesta muusta asiasta. Esimerkiksi teologiaa ei mitata sillä että kumotaan jonkun ryysyrannan Joosepin paskimmat känniheitot Jumalasta. Ei vaikka kumottaisiin miljoona (tässä tapauksessa sekä kuppia että argumenttia). Filosofiassa katsotaan eturintamaa. Trollauksessa kälyisyys taas on oleellista. Paradoksaalista kyllä, etenkin akateemisten kälyisyys on oleellista. Sillä kälyisyys on tässä kohden subjektiivista ; Jos jonkun ihmisen koulutus ja harjoittelu riittävät vain tiettyyn tasoon, kaikki hänen argumenttinsa, myös ne jotka eivät ole hänelle myyttisiä perusdogmia joista ei ole järkevää edes keskustella. Huonot ihmiset argumentoivat huonosti. Jos joku on koulutettu ja terävämielinen ja perseilee silti. Tämä kertoo hyvin paljon. Kontrasti paljastaa enemmän kuin moni voisi haluta uskoa.
Tämä mielessä pitäen voidaan antaa pieni tekstinpätkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti