Jos minä menisin televisioon ja väittäisin että uskovat hallusinoivat pikku-ukkeleita, tätä pidettäisiin loukkaavana. Että uskonnossa, uskossa ja hengellisyydessä ei nähdä näkyjä. Eikä taikauskoisesti haluta nähdä taikaolentoja jonkin sellaisen taakse joka voisi olla hallusinaatiota. Että siitä ei hengellisyydessä ole kysymys ja että olisi erityisen loukkaavaa väittääkään mitään tämänlaisia. Kuitenkin kun studioon tulee henkilö joka hallusinoi pikku-ukkeleita, tätä pidetään kauniina human intrest -asiana jota ei saa kritisoida. Ja että tämä on kuitenkin liitoksissa hengellisyyteen. Aiheesta pitää oikein kirjoittaa lehtiin asti.
Lisäksi kun näitä kuvauksia kuuntelee, niin nimeäminen herättää aina pieniä ihmetyksiä. Arhi kuittinen nosti esille asiaa sanomalla että "Olisi aika paljon epäkaupallisempaa puhua hehkuvista menninkäisistä!" ... "Tärkein funktio enkeliparadigmalla new age hoitokulttuurissa on yhdistää new age -alakulttuuri "kristilliseen" kulttuuriin ja saada ihmisille hyvät hippifibat kirkon luomalla grandiositeettibrändillä. Enkeli on nyt muotia ja tarpeeksi ei-kirkollinen mutta kirkollisella arvovallalla varustettu hahmo. Ja takaa laajan lukijakunnan kirjoille brändihahmona."
Avainsanana maailmankuva on usein neutraalisti käytetty. Siinä sama hallusinaatio värittyy ennakko-oletuksiin sopivaksi. Tässä ei ole sinänsä edes mitään ihmeellistä. Hengelliset kokemukset joita saadaan meditaatiolla, rukousmantroilla, rituaaleilla, huumeilla - ja joskus jopa ihan muutoin vain - tuppaavat sovittumaan kokijan maailmankuvaan. ; Kristityt näkevät vahvasti kristillisiä näkyjä ja muut vahvasti muunlaisia.
Kuitenkin aina kaikertaa mielessä sekin ajatus että ihminen kykenee valehtelemaan. Kuinka paljon enkelinäyistä kehitetään, ei hallusinoinnin, vaan rahanahneuden pohjalta. Koska asiaa ei voi tutkia, enkelinäkijät voivat aina turvata lompakkonsa loukkaantumalla. Sillä he eivät käsitä että ad hominem ei ole sitä että sanotaan jotain petturia petturiksi. Vaan sitä että asia perustellaan ihmisen kautta. Esimerkiksi sitä kautta, että enkelinäky olisi otettava vakavasti koska kriitikko on luonteeltaan ilkeä ja loukkaava kun miettii vaihtoehtoa tälle, ja tämä vihjaisi että näky olisikin vaikkapa valehtelua. Tosiasiat eivät välitä loukkaavuudesta.
Tätä voi valaista omaelämänkerrallisella tarinalla tästä päivästä. Puolisoni ei löytänyt astianpesukoneen huuhteluainetta. Se oli "väärässä paikassa". Hän kysyi minulta että missä se on. Ihmettelin että miten minä voisin tehdä. Huvittelin sillä, että tämänlaienn hypoteesi nojaa varsin epätodennäköisen vaihtoehdon varaan. Nimittäin se, että vapaaehtoisesti tekisin kotitöitä.
Hänen argumenttinsa oli, että hänellä on neuroosi juuri noiden esineiden järjestelemisestä. Eli kun hän käyttää niitä hänen on pakko laittaa ne siihen tiettyyn paikkaan. (Onneksi kaapin ovi on kiinni yleensä niin asia ei tule hänelle mieleen, koska hän ei näe sitä järjestystä, ei ole mitään pakkoa tarkistaa-varmistella järjestystä.) Koska esine ei ollut oikeassa paikassa, vaihtoehtona oli joko se, että minä olin tehnyt kotitöitä tai meillä kummittelee. Ja koska kummitukset ovat kovin harvinaisia, ja vielä epätodennäköisempi olisi juuri sellainen kummitus joka siirtelisi huuhteluaineita.
Positiivista on tietysti se, miten tässä käytettiin nerokkaasti okhamin partaveistä ilman että kummitukset määriteltiin a priorisesti mahdottomiksi. Positiivista oli se, että hän luotti siihen että edes joskus teen kotitöitä käskemättä. Negatiivista oli sen sijaan se, että hän luotti vahvemmin siihen että minä olisin hajamielinen kuin se, että hän itse olisi erehtynyt. (Mutta ymmärrän mistä tämänlainen painotus on syntynyt. Tuntemastamme aineistosta, jossa on hänen epäonnistumisensa ja minun haahuilut joista ensimmäisiä on vähän kun taas jälkimmäisiä on niin maan pirusti.) Negatiivista oli myös se, että hän luotti siihen että hänen neuroosinsa on vahvempi kuin mikään muu hairahtuminen. ~ Huuhteluaine löytyi. Se oli minun jäljiltäni. (löysin sen rekonstruoimalla tekemistä. Eli laittelin muka huuhteluainetta mutta kädessä oli vain esine. Ja sitten se kädessäni yritin olla miettimättä mihin laittaisin sen. Toimi.) Tai sitten meillä kummittelee todella spesifillä tavalla omituisesti.
Ja kyllä, tässä tarinassa tietyt selitykset ovat naurettavia. Ja jos hengellisyys imee voimaa niistä, niin on se aika perkeleen tyhmää hengellisyyttä.
Niille jotka ovat erimielisiä, voivat ostaa minulta pieniä pulloja ehtaa paranormaaliutta. Avomielinen ei suostu tunnustamaan että se on nestemäistä laiskuutta, koska se olisi minua loukkaavaa ja herjaavaa. Avomielinen tunnustaa että se on huuhteluainetta paranormaalisti siirtelevän keittiökummituksen ektoplasmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti