"isn't saying that lovingkindess is good because it's part of God's nature, and God's nature is good, just tantamount to saying that God's nature is good because it's God's nature? It's just content-free, arbitrary and viciously circular."
(J. Simonov)
Ylläoleva lausunto moittii hyvin lyhyellä mutta silti oleellisella tavalla näkemystä jossa on objektiivinen moraali joka on sidottu Jumalan ominaisuuksiin. Tämä muistuttaa esimerkiksi siitä miten avoimen kysymyksen argumentti jättää aina tilaa humen giljotiinille. Ja tämän testaaminen jää hyvin ilmaan, etenkin kun Jumalan ominaisuuksia ei voida kovin objektiivisesti mitata.
Vastaava ongelma on oikeastaan lähes kaikessa etiikassa joka perustuu siihen että se viittaa johonkin pysyvään ja muuttumattomaan ihmisluonteeseen. Esimerkiksi etiikassa vedotaan usein ajatukseen siitä että se olisi jotenkini intuitiivista ja luonnollista ihmiselle. Siinä jokin tietty mielipide tai asia väitetään ihmiselle luonnolliseksi. Ja sitten tämä määritetään hyväksi. Lopputuloksena on kehää kiertävä keskustelu joka typistyy siihen että ihminen käyttäytyy kuten ihminen käyttäytyy. ; Tämä vääntyy usein esimerkiksi perinteisiin vetoamiseksi. Tämä laajentaa edellistä vain aikaan. Siinä väitetään että ihmisillä on perusluonne ja viitataan että ihmiset ovat ennen tehneet jotain ja sen jälkeen ihmisten tulee jatkossakin käyttäytyä kuten ihminen käyttäytyy.
Tautologisuus ei tunnu monista ongelmalliselta. Syynä lienee se, että tässä ollaan yllättävän harvoin tuomitsemassa. On toki kristittyjä joista etiikka on ideologiasidonnaista. Tällöin he eivät aja ihmisen luonnollista moraalia vaan olettavat että ihminen on perusluonteeltaan paha. Silloin esimerkiksi islam turmelee ja kristityt ovat hyviä. (Paitsi jos olet islaminuskoinen jolloin asiat ovat juuri toisin päin.) Tällöin ei kuitenkaan puhuta ihmisluontoon viittaavasta etiikasta. Useimmiten suomalaiset kristityt ottavat luonnollisen moraalin käyttöön juuri selittääkseen sen mitä he pitävät "omantunnonateisteina". Eli ihmisinä jotka ovat eettisiä mutta ateisteja. He viittaavat siihen että ihmisillä on perusetiikka joka on Jumalan omaantuntoon ohjelmoitua.
Tällä selitetään se, että jos ateisti ei pidä ajatuksesta että ihmiset menisivät Oinosen ehdottamaan tapaan naimisiin koirien kanssa, se viittaisi siihen että heillä on luonnollinen etiikka joka estää heitä tekemästä pahuuksia. Eli luonnollinen moraali koskisi heitäkin. Kuitenkin tässä kohden arvokeskustelu muuttuu erittäin häröksi, koska useimmiten kinataan juuri moraalierimielisyyksistä. Kaikki ovat kenties yksimielisiä siitä onko hyvä menn koirien kanssa naimisiin, mutta homoseksuaalisuus on kuitenkin se aihe josta Oinonenkin kinasi ja jossa on sitten hyvin voimakas erimielisyys. Jos moraali on luonnollista ja ateistit voivat olla omantunnon ateisteja, tämä tarkoittaa sitä että erimielisyyksiä ei voida ratkoa viittaamatta kulttuuriin. Eli on pakko irrottautua siitä ajatuksesta luonnollisesta ihmisissä olevasta hyvyydestä ja mentävä ideologian puolelle.
Ideologian vaikutuksen kielto on tällöin täysin keinotekoinen. Väitetään että ei olla tuomitsemassa ideologian vuoksi mutta sitten tehdään juuri näin. Parempi olisi olla edes rehellisesti syrjivä. Luonnollinen etiikka onkin yllättävän usein hyväntahtoisen ihmisen tapa valehdella itseltään oma syrjivyytensä. Kun ensin viitataan omantunnonateisteihin voidaan hyvällä syyllä ruveta puhumaan ateismin moraalin rapistavasta vaikutuksesta, koska sehän ei ole ateismin tuomitsemista aatteena ja vakaumuksena. (Paitsi että oikeasti ei voida.)
Ideologioiden kohdalla tässä kohden esiin nousee usein juurikin se, että niiden nähdään usein turmelevan. Eli ihmisillä on luontainen etiikka mutta kommunistinen tai ateistinen ideologia vääristää tämän. Tällöin ongelmana on tietysti se, että jos ideologiat harhauttavat, niin eikö voitaisi aivan yhtä hyvin sanoa että kristinusko on menneisyydessä turmellut ihmiset ja nyt tästä ollaan vapautumassa - itse asiassa juuri tämänlaista vastaanväittämistä korostetaankin usein.
Tämä "ideologian vääristäminen ja luonnolliseen etiikkaan palauttaminen" itse asiassa nähdäkseni yhdistävät tämän hetken kristittyjä ja uusateisteja ; Objektiivisella moraalilla on pitkä teologinen perinne. Ja esimerkiksi Sam Harris argumentoi vahvasti sen puolesta että ihmisten lajinmukainen käytös on moraallia. Molemmat viittaavat siis ihmisen perusluonteeseen. Vastapuolta leimataan Kristityt viittaavat Staliniin ja ateistit noitavainoihin ja 9/11 -terrori-iskuihin. Vastapuolen leimaaminen liittyykin juuri tähän teemaan : Siihen mikä ideologia turmelee ja mikä palauttaa takaisin normaalitilaan.
Tässä unohtuu helposti se, että jos uskoo luonnolliseen etiikkaan, olisi käytännössä pakko kannattaa sekularismia. Sillä jos ideologiat joko mukailevat tai harhauttavat luonnontilaa, on kaikki ideologia periaatteessa yritys heijata ihmisluonnetta johonkin suuntaan. Koska tässä on erimielisyyttä, olisi oikea tapa jättää kaikki ideologianpaasaus vähemmälle.
Tämä liittyy vahvasti siihen teemaan miten eräs uskova kiivaasti selitti siitä että ei pitäisi uskoa tiedettä koska mikroskooppikuvatkin voidaan väärentää. Että pitäisi luottaa omiin kokemuksiin ja tuntemuksiin. Että ei pidä vain uskoa mitä muut sanovat ja valehtelevat. Siksi naturalistien pitäisi olla hiljaa ja kaikkien pitäisi kuunnella julistusanekdootteja jotka kumpuavat omakohtaisista kokemuksista. Itse en voinut oikein sanoa muuta kuin sen, että en itse koe näitä Jeesusjuttuja joten ne anekdootit ovat minulle varmistamattomia. Ihmiset voivat hallusinoida, erehtyä, valehdella. Mikroskooppien kohdalla on sentään se, että laitteistoja voi rakentaa, niiden toimintaperiaatteen selvittää ja katsoa itse saako samoja tuloksia. - Hiukkaskiihdytin on kenties kallis, mutta tämäkin on teoriassa mahdollista, joten valehtelusta niidenkin kohdalla voi edes jotenkin jäädä kiinni. uskontarinat taas eivät ole sellaisinaan toistettavissa. Näin ollen kerroin tekeväni juuri ohjeen mukaan ja meneväni hankkimaan mikroskoopin. Jos Jeesus haluaa ilmestyä kokemusmaailmaani, hän voi tehdä sen itse ilman mahdollisesti valehtelevia välikäsiä.
Tämä kaikki näyttää että etiikassa ei kannata vain väittää että jokin asiantila on luonnollinen. Näiden väitteiden takana on aina niin paljon "ilmaa" ja tyhjiä oletuksia, että erimielisyys on aina mahdollista. Ja itse asiassa samalla ajatuslogiikalla voidaan perustella keskenään ristiriidassa olevia väitteitä. Objektiivinen moraali on vain kehäpäättelyä ja luonnon hyväksi väittämistä. Huonoimmillaan siinä vain väitetään että jokin on luonnollista hyvää, eikä tätä voida mitenkään varmistaa, joten jäljelle jää vain vastapuolen ad hominem -pilkka. Objektiivinen moraali on omituista ontologiaa, jonka kaikki ongelmat räjähtävät silmille jos sitä yritetään soveltaa eettisen erimielisyyden ratkomisessa, jolloin se latistuu pelkäksi huonoksi ja ilkeämieliseksi huuteluksi. Samaan pääsee sanomalla "minusta asia on näin".
Ihmisiin objektiiviseen moraaliin viittaaminen ongelmatilanteissa kuitenkin vetoaa. Sillä he eivät erota perustelua pelkästään siitä että joku sanoo "koska". He ovat idiootteja. - Tosin heille on myönnettävä että he ovat todennäköisesti idiootteja ihan luonnostaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti