Miten Dawkins on fundamentalisti?

"Kotimaa" kertoi tänään Higgsin kannasta Dawkinsiin. Otsikko on valittu muotoon "Dawkinsin uskonnonvastaisuus fundamentalismia" ja se viittasi tähän seuraavasti "Kuuluisa tiedemies Peter Higgs on espanjalaiselle El Mundo-lehdelle antamassaan haastattelussa arvostellut kollegansa Richard Dawkinsin käsitystä tieteen ja uskon suhteesta. Higgsin mukaan Dawkins on fundamentalisti kielteisessä suhteessaan uskontoihin uskonnollisiin ihmisiin." Dawkinsia ja uusateismia moititaan toistuvasti fundamentalismiksi tai fundamentalistisiksi. Usein niissä toistuu juuri se, että niissä ei oikeastaan perustella miksi, vaan ainoastaan referoidaan siihen että joku on sanonut niin. Sanojan titteli luo väitteelle arvovaltaa.

Olen suhtautunut tähän aina samalla tavalla. Kävin aikanani keskustelua Päiviö Latvuksen kanssa. Hän lainasi Platonia perusteluissaan, ja kysyinkin häneltä että mitä mieltä hän oli tuon Platonin ajatusten negatiivisista eettisistä puolista. Hän puolustautui että hän ei itse ollut sanonut asiaa, vaan Platon. En silti voinut irtautua siitä ajatuksesta, että kun asian laittaa argumenttiinsa, niin kyllä siinä sitä jollain tavalla kompataan. Uutinen on tietysti tässä vielä astetta enemmän "minä vain kerron" -hengellä ilmassa. Mutta silloin kun kysymyksessä on tiedottaminen, olisi hyvä kenties painottaa viestintään ja kenties viitata hieman perusteluihinkin. (Ellei sitten halua tehdä jotain "keltaista lehdistöä" joka ei tälläisistä välitä.) Se, että joku sanoo jotain ei tarkoita että tämän pitäisi saada mediatilaa, joten kannanoton julkaisu on viesti siitä että asia on jotenkin relevantti.

Fundamentalismi on tässä aiheessa niin usein toistuva, että on hyvä katsoa hieman fundamentalismin erilaisia määritelmiä.

Kaikista kapeimmassa mielessä fundamentalismi on protestanttinen liike joka soveltui 1800 -luvulla USA:n uskonnolliseen ja poliittiseen olosuhteistoon. On selvää että sanaa käytetään paljon tätä laajemmin. On kuitenkin huonona puolena pakko mainita se, että sana on "laajennettu" niin että sen merkitys puolestaan mitä ilmeisemmin voi kattaa suunnilleen miltei mitä tahansa. Varsinkin suomalainen media käyttään sanaan nykyisin niin sekavasti, että sen suhde uskomisesta, sen asenteesta ja syvyydestäkin aika lailla hämärtyy. On selvää että kumpikaan ääripää ei ole hyvä. Liian tiukka fundamentalismimääritelmä hukkaa valtaosan sanan ilmaisuvoimasta ja adjektiivinomaisesta yleistermiluonteesta. Liian laaja määritelmä hukkaa sisällön ja sanasta tulee lähinnä negatiivinen konnotaatio jolla voidaan loukata ilman vastuuta ; Koska määritelmä ei rajaa mitään voidaan toisia haukkua koska tämä ei voi puolustautua kun on vaikeaa todistaa että ei ole fundamentalisti kun toinen ei rajaa fundamentalismia yhtään mitenkään. Negatiivinen konnotaatio sen sijaan kantaa.

Toisaalta fundamentalistit itse ovat määrittäneet nimensä ajatuksella että heillä on fundamentti. Tämä sanan alkuperään viittaaminen on jotain jolla fundamentalistit itse asiassa nykyäänkin puolustavat fundamentalisti-identiteettiään joskus. Olen esimerkiksi itse kuullut sellaisia lausuntoja kuin "fundamental of christianity - fundamentals of physics" joita on kannettu jopa ylpeydellä. Tässä mielessä fundamentalismin määrittely tarkoittaisi sitä että uskoisi joihinkin apriorisesti määritettyihin lähtökohtiin joista ei joustettaisi. Eli olisi jokin dogma. Tässä mielessä fundamentalismi muuntuu kuitenkin hyvin kaikenkattavaksi. Fundamental of physics -huomautus on tässä kohden siitä mielenkiintoinen että sen sanoessaan fundamentalisti itse korostaa sitä että heidän fundamentalismimääritelmänsä on sellaista että se kattaa luonnontieteetkin. Ihan mikä tahansa jossa on todellisuusväitteitä tai vaikkapa perustelujärjestelmä on tässä tapauksessa fundamentalismia. Tämä määritelmä on itse asiass malliesimerkki siitä miten sosiologian kannalta pelkkä ryhmän identifikaatti ja ryhmän oman nimen kuvaus ei ole kovin kiinnostava lähtökohta. Ne kun valitaan "PR -sävyisesti" ja ne ovat enemmänkin "virallinen totuus" kuin "totuus".
1: Ja joka tapauksessa on vähintään varmaa sen verran että Higgs ei ole käyttänyt tätä määritelmää, koska hän käyttää sanaa loukkaamismielessä. Hän ei kertonut mitään sen suuntaistakaan, että hänen mukaansa minetyn higgsin hiukkasen etsiminen olisi sekin fundamentalismia tai muuta vastaavaa joka olisi tuonut neutraalit sävyt käyttöön. Näin ollen tiedämme että fundamentalisteiksi moittivat eivät käytä tätä määritelmää. Emme ehkä tiedä mikä se on, mutta negatiiviset konnotaatiot kertovat sen, että se ei ole tämä fundamentalismi-ilmiötä positiivisesti kohottavan, kehuvan ja fundamentalistiseksi kutsutun toiminnan oikeuttamisen kautta rakennettu, PR -motiivien sävyinen, määritelmä.

Pascal Boyer kuvaa tätä eroa kuvatessaan uskontoja. Hän muistuttaa että uskonnoilla on itsemääritelty teologisesti korrekti totuus, ja toiminta joka on usein jossain kohden yhteensopimaton tai jopa täysin ristiriidassa tämän kanssa. Sosiologi tutkii kokonaisuutta, ja tässä sisäpiirillä ei ole mitään itsensä täysmäärittelyoikeutta. Ryhmän ulkopuolinen voi huomata ja tutkia erityispiirteitä jotka ovat ryhmälle "epämiellyttäviä totuuksia", "jotain jota ei ole tullut ajatelleeksi mutta josta on tullut sisäinen käytäntö kenties huomaamatta" ja jopa "totuus jota ei nyt lehdistölle tai maailmalle haluta vuotaa".

Fundamentalismissa käytetään usein hyvää määritelmää, jonka mukaan fundamentalismi on pyhien kirjoitusten erehtymättömänä pitämistä ja niiden kirjaimellista tulkitsemista. Tällöin esimerkiksi fundamentalistinen islam, fundamentalistinen kristillisuus, fundamentalistinen hindulaisuus ovat mahdollisia. Pyhä Teksti ja sen Erehtymättömyys liittyvät enemmänkin konservativismiin, erilaisten provenienssejen ja historiallisten taustojen korostamiseen, uskonnon rituaalistojen ja dogmien muuttumattomuuden korostamiseen ... ja muuta vastaava. Tämä johtaa siihen, että termi ei ole kovin loukkaava ; Esimerkiksi ei kovin julmina pidettävät ortodoksijuutalaiset olisivat tämän määritelmän mukaan fundamentalisteja. ~ Tässä määritelmässä ongelmana onkin se, että ateisteilla ei ole pyhää kirjaa, joten he eivät ole fundamentalisteja. Ja lisäksi auki jää se, miksi tätä haluttaisiin käyttää loukkauksena.

Itse suosin kuitenkin sellaista strategiaa joka sallii myös uskonnottoman fundamentalismin. Silloin ei puhuta dogmista vaan hierarkiasta ja asenteista. Tässä kohden Pascal Boyer on määritellyt fundamentalismin tavalla joka miellyttää itseäni suuresti. Hänelle fundamentalismi muutosvastarintaa joka koskee vallitsevaa hierarkiaa. Fundamentalismin ytimessä on liittouma, jossa pahin vastutaja on luopuruus. Tässä määritelmin ei ole vaikeaa nähdä että fundamentalismi olisi negatiivista, koska se on väkivaltaa. Väkivallalla kontrolloidaan kuitenkin enemmän fundamentalisteja kuin ulkopuolisia. ; Pahin vihollinen ei ole "kerettiläisyys" (uskonnottomuus, harhaoppisuus, vääräoppisuus...) vaan "takinkääntäjä", (apostaatikko, uskonvaihtaja, uskonelämästä luopuja). Näin ollen esimerkiksi islamin kohdalla fundamentalismi ei tiivisty terrorismiin, vaan korostetummin esiin nousee se, että islamissa uskosta luopumiseen suhtaudutaan hyvin pahasti. Monesti länsimainen näkee vain islamistisen itsemurhaterroristin fundamentalistina, mutta kyse on nimenomaan omiin kohdistuvasta lausunnoista.

Boyer antaa hyvät työkalut siihen miten fundamentalismi ilmenee. Eli on tiettyjä piirteitä joiden kautta se on helppoa nähdä ja todentaa. Niiden avulla on siis potentiaalisesti mahdollisuus saada ote Dawkinsiinkin. Piirteet ovat seuraavat (a) Fundamentalistiset ryhmät pyrkivät kontrolloimaan omiensa julkista käyttäytymistä. On määrämuotoja ja tiettyjä mielipiteitä joista ei saa joustaa. (b) Fundamentalistiset ryhmät pyrkivät rankaisemaan uskonnollisten normien rikkomista näyttävästi ja julkisesti, eli jos olet mukana heidän ryhmässään ja toimit väärin, sinulta vaaditaan julkisia anteeksipyyntöjä tai sitten loukkaannutaan vaikka lehdistölle asiasta ja "pahastutaan". Apostaatikot voidaan kutsua paikalle tilaisuuksiin jossa heitä julkisesti eristetään, esimerkkiksi siten että kukaan ei puhu sinulle vaikka sinun on pakko olla paikalla. (c) Fundamentalistinen väkivalta on pääosin suunnattu saman kulttuurisen yhteisön jäseniä, ei ulkopuolisia vastaan. (d) Fundamentalistien pääasiallisena hyökkäyksen kohteena on yleensä oman uskonnollisen perinteen modernisoitunut ja paikallinen muoto.

Kun katsotaan näitä piirteitä, huomataan että uusateismi eikä Dawkins heijasta näitä piirteitä. Dawkins korostaa että ateisti on ateisti, eli ei ole määrämuotoa mielipiteissä ja vastaavissa. Ateisteilla ei ole sisäistä normistoa jota rikkovat ateistit saisivat julkisia moitteita. Ateistit moittivat toistensa mielipiteitä, mutta eivät syytä heitä tästä eiateisteiksi. Ateismista luopuneesta ei myöskään sanota että "hän ei koskaan ollutkaan ateisti". Ateistit eivät itse asiassa ole vanhoillisia, heitä ei kuvaa konservatiivinen asenne menneisyyteen.

Näin ollen on melko selvää että "fundamentalismi" on pelkkä leimakirves jolla osoitetaan lähinnä se, että ollaan perustelukyvyttömiä idiootteja. Ihmsellä ei ole argumentteja uusateisteja vastaan ja heitä ärsyttää uusateismin saama julkisuus, joten hän keksii leimakirvessanan. ; Etenkin fundamentalistikristityt ovat riemastuneet tämän termin käyttämisestä ; Ateismi on nimittäin saanut muoti-ilmiömäistä luonnetta ja tämä on johtanut siihen että uskosta eronneita on paljon. Apostasia on heille ryhmän sisäisen rakenteen ytimessä niin vakava ongelma että jäsenien määrä tai uskoon tulevat eivät riitä. ~ Suomeksi ; Apostasia loukkaa fundamentalisteja. Se haavoittaa heitä syvästi. Riipii. Repii. Julkinen heidän haukkumisensa lehdistössä on osoitus että "tätä ryönää saat kun meistä eroat". (Jos eroat meistä, kutsumme sinua siksi mikä olet kun kuulut meihin.)

Uusateismia kuvaavatkin enemmän seuraavat piirteet:
* Julkisuus. He ovat laittaneet julkisia mainoksia, kuten muutkin uskonnolliset järjestöt. Harva kuitenkaan sanoisi että pelkästään vaikkapa Pipliaseuran aika paljon näkyvyyttä saanut "Aito Joulu" -kampanja olisi ollut automaattinen seuras fundamentalismista. Mainonta ja julkisuus on fundamentalistista jos ja vain jos sen lähde on jo ennen mainostamista fundamentalistista.
* Provokatiivisuus. Kampanjat joissa raamattuja on vaihdettu pornoon ovat loukanneet, etenkin Suomessa juuri tämä näyttää olevan se suurin loukkaantumisen lähde. Provokatiivisuus ei kuitenkaan ole samaa kuin fundamentalismi. (Tämä ei ole edes väkivaltaista tai aggressiivista. Hölmöä se kenties on.) Se, millä tätä vastustetaan on muistuttaminen siitä että poliittinen korrektius on joskus ihan hyvä asia. Mutta valtaosa provosoitumisesta suuttuneista ovat olleet joko (a) kristittyjä PerusSuomalaisia jotka vaativat poliittisen korrektiuden hylkäämistä koska se on heistä demokratianvastaista, (b) fundamentalistisia perhearvoihmisiä joista on ihan OK esimerkiksi megafoneineen tunkea rocktapahtumien tai ropeconin lähialueille moittimaan ja pilkkaamaan moraalittomiksi kaikenlaisia ihmisiä (c) vasemmistolaisesti sävyttyneitä aktivisteja joiden sanakirja toki tuntee poliittisen korrektiuden, mutta jotka itse samalla kuitenkin ovat avoimesti "kriittisiä ja sodassa kaikkia järjestlemiä vastaan", ja jotka eivät itse tältä osin toimi niin hellästi kuin poliittista korrektiutta puolustaessaan muita kehoittavat.
* Muodikkuus. Uusateismin suosio on kasvanut aika nopeasti ja etenkin nuorison parissa se on yllättävän yleistä. On tietysti kyseenalaista moittia jotain liikehdintää pelkästään vetoamalla sen kannattajamääriin ja niiden trendeihin. Mutta toisaalta ; kun puhutaan valtionkirkosta ja siitä miksi on perusteltua pitää uskonnollisia rituaaleja koulujen juhlissa ... niin jostain syystä kirkon jäsenmäärä ja muutostrendit ovat aina se jota kautta asiaa lähestytään.
* Individualismi ja intellektuellin maineen saamisen kombo. Tämä on tietysti antifundamentalistista, koska se nimenomaan rikkoo ja estää hierarkioita. Tässä kohdalla voidaan kuitenkin puhua perinteen hajoamisesta ja sen vaikutuksesta ihmisen identiteettiin. (Minusta irrallisuus on tosin monesti hyväkin.)

Liennytyslauseistani huolimatta kehotan että uusateistien kriitikot siirtyvät käyttämään asiallisempia sanoja kuin fundamentalismi. Puhuvat vaikkapa "PR -ateismista/mainosateismista", "provoateisteista/trolliateismista" ,"trendiateismista/hipsterateismista" tai jopa "pikkusormiateismista/valkoviiniateismista". Pilkatkaa edes järkevästi. Jos jopa leimakirveet ovat huonolaatuisia, niin mitä se kertoo ajattelun tasosta? Jos taso on niin huono että ensin mennään pohjasta läpi ja sitten irrotetaan pohja ja pudotaan vielä vähän, ei kannata kokea tyytyväisyyttä. Rehellisesti sanoen ei kannattaisi välttämättä edes sanoa mitään.

Higgsinkin kohdalla tilanne viittaa siihen että hän on mainio fyysikko, mutta ei sosiologi tai uskonnoista, niiden määritelmistä tai vastaavista puhuva. Se, että hän puhuu oman osaamisalueensa ulkopuolella on selvä. Sitä katsoessa ei tarvitse katsoa hänen koulutustaan ja meriittejään. Riittää kun katsoo lausuntoa ja miettii sen taustalla olevia käsitteitä, niiden määritelmiä ja sitä miten aihepiirin tutkijat siitä sanovat.