Ihmisenä olemattomuuden kamaluus

"Filosofian puutarhassa" -blogissa otettiin kantaa naisasiaan. Näkökulma on tuttu mutta ihan hyväksyttävä "Aloitan asian ytimestä. Mitä on olla nainen? Miten se eroaa miehenä olemisesta, vai eroaako mitenkään? Sukupuolineutraaliuden kiivaimpien kannattajien mukaan sukupuoli on marginaalinen asia, ja esimerkiksi lapset tulisi kasvattaa lapsiksi eikä tytöiksi tai pojiksi. Sukupuolirooli nähdään tällöin lähtökohtaisen arvottavana, rajoittavana ja ahdistavana. Naisena oleminen on ennen kaikkea ihmisenä olemista." Tätä kautta ihmisenä olemisen eksistentiaaliset sävyt nousevat esille. Näin selittyy esimerkiksi se, miten ja minkä vuoksi Laasaselle on tullut paljon kritiikkiä ; "Esimerkiksi viime vuosina "parisuhdemarkkinoista" käytävä keskustelu on niin ikävää luettavaa pääasiassa siksi että ihmisyys ja ihmisarvon käsitteet loistavat poissaolollaan niin täydellisesti. Keskusteluissa ihmiset kuvataan pari- ja seksisuhteiden shoppailijoina jotka toimivat kuin kauppalistan mukaan ja arvostelevat toisia ihmisiä tavaroina tai korkeintaan potentiaalisina palveluntarjoajina. On vaikea sanoa, kumpi sukupuoli kuvataan pahempina esineellistäjinä, ja helppo sanoa että koko touhu on vastenmielistä ja jos joku vakavissaan esineellistää muita eikä tiedä mitä eroa on rakkaudella ja kaupankäynnillä, hänen ei pidä yrittää selittää toimintaansa luonnolliseksi vaan pyrkiä eroon typeryydestään."

Onkin aivan oikein erottaa rakkaus ja pariutumismekaniikka. Luonnolliseksi määritettyä toimintaa on myös aina kuvastanut huolestuttavan pinnallinen perustelukulttuuri. Oma tapani suhtautua asioihin on kuitenkin hyvin erilainen. ; Haluan taas erottaa toisistaan normatiivisen ja deskriptiivisen. Lisäksi haluan erottaa toisistaan ihanteen ja käytännön mekanismit (jossa tietoisuus on oleellinen erottelukeino.)

Se mitä kukaan ei halua ; Deskriptiivisen erottaminen normatiivisesta.

Erottelun voisi kuvitella vaikkapa siten että jos esitetään Fioren miekkailutekniikoita, niin deskriptiivinen taso on sitä että vaikka kuvataan jokin kaksintaistelussa sovellettavissa oleva tekniikka. Normatiivinen taso taas korostaisi enemmänkin sitä että haluaisin kaksintaistelujärjestelmästä juridisesti oikeutetun. Näen että tekniikkaa voi opettaa ja harjoitella ilman tämänlaisia.

Nähdäkseni tämä tarkoittaa sitä että olen vastustamassa aika isoa joukkoa ihmisiä.
1: Moni (stereotyyppien kautta ; uskovaiset objektiivisen moraalin kannattajat, New Age luontaisparannusnoidat, perussuomalaiset, laasaslaiset) sekoittaa deskriptiivisen normatiiviseen sillä tavalla että jos ihmisten parisuhdemekaniikassa on tietyt säännöt ja keskiarvot, niin tämä tarkoittaa sitä että tästä keskiarvosta tulisi luonnollinen tila ja joka olisi peräti lisäksi oikein. Olen tätä jaottelua vastaan hyvin vahvasti, koska (a) jos jossain on variaatiota, esimerkiksi tukan värissä, ei voida sanoa että punaiset hiukset tai vasenkätisyys olisivat luonnottomia vain siksi että ne ovat harvinaisia. Luonnollisuudesta puhuttaessa ei siis kannattaisi typistää keskiarvoon vaan käsitellä niitä vain jakaumina. Tämä ei tietysti ratkaise yhtään kiistaa, koska jos kiistassa on erimielisyyttä se on todiste siitä että on jakaumaa. (b) Kannatan humen giljotiinia, niin epämuodikasta kuin se onkin.
2: Moni (stereotyyppien kautta ; feministit, postmodernistit, sinä) sekoittaa deskrpitiivisen normatiiviseen sillä tavalla että jos joku kuvaa jonkin tapahtuman mekaniikkaa, että tämä tarkoittaisi aina samaa kuin poliittinen kannanotto. Eli kaikki deskriptiiviset lausunnot pitäisi niputtaa normistoon. Intressien kaivelussa on se huono puoli, että se voidaan aina tehdä, ja usein sillä voidaan perustella aivan päinvastaisia asioita.

Onkin itse asiassa tavanomaista että feministi tuomitsee tyypin 1 virheen, mutta hypähtää sitten kohtaan 2 itse. Tämä on tietyllä tavalla hyvin ongelmallista. Sillä se, millä postmoderni puhetapa sotkee asiat tapahtuu, tapahtuu aika usein sanalla "poliittinen". Tämän perusideana on se, että esimerkiksi jos väkivalta on julkinen tapahtuma, jossa on mukana useita ihmisiä, se on poliittinen ja siksi siihen ei ole mitään deskriptiivistä suhdetta. On aina normatiivinen suhde. Tässä on tietyllä tavalla paljonkin järkeä. Esimerkiksi käyttämäni kaksintaisteluesimerkki pitää sisällään normatiivisia lausuntoja kuten "on hyväksyttävää opetella ihmisten tappamisen tekniikoita jotka ovat sovellettuina letaaleja" tai "on oikein harjoittaa tämänlaista itsepuolustusta". Toiminta vihjaa hyväksyttävyydestä. Ja kieltämättä tämä on jonkinlainen poliittinen kannanotto. Tätä kautta moni näkee oikeudekseen tuomita kaiken deskriptiivisen poliittiseksi. Ja usein tämä liitetään vielä hyvin tiukasti joihinkin stereotypioihin. (Ihanteissa näin ei käy, käytännössä juuri näin käy. Mutta tämä on tietysti yleistä.)

Väkivaltakeskustelu näyttää miten ihmiset tulkitsevat asioita ja toisiaan ja määrittävät tämän asiantilaksi.

Kuitenkin jos tämän ottaa liian vakavasti. tästä seuraa hyvin paljon ongelmia. Esimerkiksi viime aikoina on keskusteltu paljon väkivallasta. ; Huumorin huippua esittänee omituinen lausunto jossa kaikki SlutWalk -kävelyyn osallistujat toivovat tulevansa raiskatuiksi koska heiluttelevat hepeniään vaikka he tietävät mitä siinä käy ja mihin tämä provosoi. Tämä tietysti sekoittaa sen mitä tällä kävelyllä tarkoitetaan. Koko kävelyn ideana on korostaa sitä että "pukeudumme näin vaikka emme halua tulla raiskatuiksi". Siksi on tietysti totaalisen tampiota väittää että koko kulkue on sama kuin yritys tulla oikein joukolla raiskatuksi. (Ainut mikä itselleni antaa yhtään lohtua tässä tilanteessa on sen miettiminen että samalla logiikalla jokainen joka yrittää raiskata näitä naisia haluaa tulla potkituksi munille piikkareilla koska heidän tulisi tietää mitä seuraa kun menee mekkaloimaan.)

Mutta sitten on tietysti sitäkin että väkivallassa mies esiintyy aina tekijänä ja nainen vain uhrina. Kun tässä keskustelussa nostettiin esille se, että miehet ovat naista useammin uhreina, korostettiin että koska tekijät ovat miehiä, on keskityttävä tekijöiden ohjaamiseen. Uhreihin ei siis saa eikä pidä panostaa koska se olisi heidän syyllistämistään. Väkivalta on jotain jossa pitää keskittyä tekijään ja tämän toiminnan ohjailuun. Tämä on tietysti hyvin omituista - ja ainakin itse korostan sitä että uhrien hoitamiseen on keskityttävä vahvasti. Pitää luopua ajatuksista joissa kiusattu olisi marttyyri ja hyveellinen. Sillä väkivalta ei tee vahvoja ihmisiä vaan särkee heitä. Eikä uhrin auttamista voida ohittaa jollain oman pikkuhienossa sääliöpäässä koettuun ajatukseen siitä että uhrissa ei ole vikaa, ja tähän asiaankuuluvalla abstraktilla mutta sitäkin hierarkisoivammalla säälimis-stereotypioilla. Nähdäkseni väkivallassa ja sen kontrollissa on kysymys monesta puolesta.

Tätä kautta voidaankin mennä "Valtakunnanärsyyntyjän" pakeille. Hän korostaa sitä että selviytymisohjeiksi tarkoitetut ideologisoidaan naisten kahlitsemiseksi. "mikäli miehet näkyvissä asemissa ilmaisevat huolensa naisten koskemattomuudesta ja arjen turvallisuudesta, käännetään kukin esiintulo esittäjäänsä vastaan. Mikäli suomalaismies ilmaisee huolensa vieraan kulttuurin piirissä tapahtuvista ihmisoikeusrikkomuksista, vääntyy koko tapaus miehen rasismiksi." Esimerkiksi edellämainittu Slut Walk on tätä kautta johtanut siihen että lausunnot nähdään omituisessa kontekstissa "Lutkamarsseihin johtaneet kannanotot naisten hillitymmän pukeutumisen, käytöksen (ml. alkoholin käyttö) ja ajan, seuran sekä paikan valinnan ennaltaehkäisevästä vaikutuksesta. Tarkoituksena ei ole ollut kahlita naisia kotiin tai pyrkiä patriarkaalisesti määräämään kunkin pukeutumistyyliä vaan huoli heidän oikeudestaan fyysiseen koskemattomuuteen. Fakta kuitenkin on se, ettei tätä oikeutta kunnioiteta - tehtiinpä mitä tahansa.Myöskään tarkoitus ei ole väheksyä naisten kykyä huolehtia itsestään. Toistan siis otsikon kysymyksen olennaisilta osin tarkennettuna: Onko miehen enää luvallista olla huolissaan naisten itsemääräämisoikeudesta ja turvallisuudesta joutumatta itse (verbaalisen) hyökkäyksen kohteeksi?"

Itsepuolustus näyttää että saman kuvauksen voi tulkita päinvastaisin intressein.

Olen itse painiskellut jonkin verran hieman saman parissa. Miehenä ja kamppailumekaniikkalajin harjoittajana olen tottunut siihen että miehet jakavat maskuliinisessa mielessä toisilleen erilaisia "tipsejä". Syynä ei ole se, että toinen koettaisiin itsepuolustuskyvyttömäksi pelleksi tai luuseriksi joka tarvitsisi tukea. Tämä nyt vain on jotain jota machomachomiehet selittävät toisilleen. Päin vastoin, kun toisen turvallisuuspuolta ollaan tällä tavalla neuvomassa, korostetaan sitä että oletetaan tämän olevan kyvykäs - kenties jopa halukas - selviämään omista vaikeuksistaan. Luusereille ei tipsejä välttämättä edes kerrota, koska heidän oletetaan/toivotaan juoksevan karkuun ja soittavan poliisille.

Näin ollen olen naisten lutkamarssin kohdalla ollut hyvin hankalassa välikädessä, koska joskus rajoitteet ovat aivan ilmiselvästi pelkästään halua rajoittaa toisen elämäntapaa. Eli lausunnot ovat juurikin sitä että on määritelty luonnontila jossa himoilleen altis humalainen/hullu tai muuten kontrollikyvytön mies raiskaa helposti kun näkee vähän persettä. (Noin stereotyyppisesti sanoen.) Samalla olen tietoinen siitä että itsepuolustusneuvojen jakaminen naisille on joskus - paapomisen sijasta - heidän "voimauttamistaan". ~ Jos eli kun minä opetin pienelle sisarelleni defensiivisen kyynärvarsilukon ja maahanviennin, kahlitsinko hänen elämäntapaansa vai vaadin häntä elämään miesten maailmassa miesten ehdoin? Poliittisia kantoja asiaan voi tietysti aina liittää. Esimerkiksi jos opetan itsepuolustusta, saatan kontekstoida asiat siten että tämä taito ei ole sovellettavaksi elävässä elämässä. Tai kontekstoida sen kannanottona jossa ihmisen tulee osata puolustaa itseään ja että tästä tulee tehdä heidän perusoikeutensa.

Hankaluutena on myös se, että mekaniikka voidaan nähdä kahleena josta yritetään vapautua. Asian tiedostaminen on tällöin tarpeen jotta siitä voitaisiin irrottautua. Käsitys siitä että asia voisi olla muutenkin - ja että ilman asioiden omaa miettimistä ajautuu helposti intressiin X tai biologiseen käytösnormiin Y - vapauttaa itsessään, jopa ja etenkin feministis-postmodernissa teemoin. Tällöin esille nouseekin se, että deskriptiivinen taso itse asiassa on itsessään nimenomaan deskriptiivinen, koska siihen liitetyt tulkinnat johtuvat yksilöiden omista mietteistä ja tulkinnoista sekä ennakkoluuloista.

"Seksuaalimarkkinakeskustelu" näyttää että kuvaus on joko kahle tai kahleen kuvaus ja vapautumisen väline

Tämä kulma taas pakottaa uudelleentulkitsemaan esimerkiksi Laasasta. Hänhän kuvaa pariutumisen mekanismeja. Tämä on itsessään deskriptiivinen tapa. Ja tilastot näyttävät että se "sisäinen kauneus" ei ole se toimintatapa jolla nykykulttuurissa avioidutaan, ihastutaan tai paneskellaan. Naiset harvemmin tiedostavat sitä että heidän valikoinnissaan on biologiaa. Tämä ei sinänsä ihmetytä koska psykologia opettaa nimenomaan sen, että tietoisuutemme on yllättävän pienessä roolissa toiminnassamme. Näin ollen Laasasen huomiot ovat deskriptiivisiä. Moni toki tekee niistä normatiivisia - rehellisesti sanoen Laasanen itse tekee niin. Kuitenkin teksti voidaan tulkita deskriptiiviseksi, koska se toimii toimintaohjeena jos ja vain jos intressisi korostavat että olisi mukavaa päästä panemaan paljon. Jos haluat erottaa rakkauden tästä, niin sitten teet jotain muuta. Kenties voit naisena jopa huomata, että ihmisyyden sijasta preferoit pinnallisilla kriteereillä miehiä, ja tämä huomio on mahdollisesti tie itsekasvuun jossa preferoidaankin tämän jälkeen syvällisemmillä kriteereillä.
1: Enkä puhu tässä mistään esitietoisista lapsuustraumoista, vaan enemmän siitä mitä kognitiotiede ja evoluutiopsykologia korostavat ; Esimerkiksi Ridleyn malliin käytös on fenotyyppi ja siihen vaikuttaa sekä ympäristö - ideologiat, intressit, kokemukset, traumat - ja genetiikka. Genetiikka pitää sisällään muutakin kuin ruumiinrakenteen. Funktio, evoluution ydin, kun ei ole pelkkä rakenne, se on aina suhteessa siihen miten sitä käytetään. (Korkkiruuvilla ei itsessään ole muotona mitään funktiota, sillä on suhde vasta toiminnan ja sen kontekstin yhteydessä. Eli jos viinipullonkorkkien avaaminen olisi evoluution edellytys, ei olisi hyötyä rakentaa korkkiruuvimaista raajaa, ellei mukana olisi myös käyttöohjetta, toimintaohjetta.)
2: Ihmettelen miten naisten palkkatilastot ovat monista naisista aivan asiallinen referoitava tasa-arvopuheessa. Sekin on deskriptiivinen kuvaus yhteiskunnan tulonjakaumasta. Raha on vähintään yhtä poliittista kuin seksi. Joten jos Laasanen on kamala seksuaalisen politiikkansa kanssa, niin tässä rahanjaon seulomisessa on mukana iso kaksoisstandardi.

Piratismikeskustelu näyttää miten kaikki tulkinnat eivät ole samanarvoisia

Itse korostankin sitä että usein intressi on nimenomaan oma tulkinta ja oma pelko. Tosin irrottaudun tässä sen verran Derridasta, että korostan sitä miten toiset tulkinnat ovat parempia kuin toiset eivät. Kokonaisuus voidaan ymmärtää "Filosofian puutarhassa" -blogin esimerkin kautta. Kun pienen lapsen Nalle Puh -läppäri takavarikoitiin tekijänoikeusmafian puolella, asiasta tuli kansanilmiö. "Minusta mielenkiintoista on niiden kansalaisten lukumäärä joille tapaus on ihan selvä lehtitietojen perusteella. He eivät mitenkään voi puhua tapauksesta tiedossa olevista tosiseikoista, joten he puhuvat itsestään: omista epäluuloistaan, näkemyksistään, oikeuskäsityksistään. Ei ole pelkoa, että jutunjuuri loppuisi ihan heti vaikka yhtään varmaa faktaa ei selville saataisikaan." Tässä tulkinta syntyykin siitä että ihminen luokitellaan ennakkoluulon ja omien näkemysten kautta. "Meillä ei ehkä ole syitä epäillä ettei isä olisi rehellinen ja totuutta rakastava mies, mutta toisaalta meillä ei myöskään ole sen parempia syitä uskoa että hän puhuisi totta. Ihan yleisesti voin sanoa, että tavalliset kansalaiset joiden oikeuksia olen luottamustehtävissä puolustanut, eivät keskimäärin olisi kovin hyviä marttyyreita. He dramatisoivat, liioittelevat, unohtelevat, kertovat valkoisia valheita ja väritettyjä tarinoita ja vetävät kotiinpäin siinä missä isot kihotkin. Herravihaisen silmissä Hallituksen edustajat ovat aina lähtökohtaisen epäilyttäviä kun taas yksittäiset kansalaiset ovat lähtökohtaisesti rehtiyden perikuvia. Kunnes toisin todistetaan- periaatteella, tietenkin, mutta jos kansa saisi päättää, tämäkin juttu olisi jo moneen kertaan käsitelty, ja ehdottomasti ilman kajoamista mahdollista todistusaineistoa sisältävään tietokoneeseen." Kuitenkin samalla uutisointi tarjoaa materiaalia tietyistä tulkinnoista. "kun uutisessa kerrotaan miten poliisit veivät pikkutytön Nalle Puhin kuvilla päällystetyn läppärin, on selvää että joku jossakin yrittää vedota tunteisiin. Jos läppärin takavarikoiminen on väärin, olisiko mahdollisesti ollut pienempi vääryys viedä minun musta ja kolho läppärini? Tunteisiin vetoaminen on luonnollista, ja oikeamielisetkin ihmiset voivat joskus kokea tarvitsevansa hyvän asian tueksi vielä sympatiapisteitäkin. Se vain on kuoppa johon arvostelukykyinen ihminen ei kompastu." Tunteisiin vetoaminen kun vaatii "oletetun ihmisluonteen" / "teorian mielestä". Ja näihin viitaten saadaan aikaan erilaisia viestejä.

Tämä tarkoittaa sitä että väitän aivan vakavalla naamalla, että vaikka kaikessa deskriptiivisessä on jotain normatiivista, toiset asiat ovat deskriptiivisempiä ja neutraalimpia kun taas toiset eivät. Ja aivan samaan tapaan jokaisessa normatiivisessa pelottelupuheessa on jotain deskriptiivistä mutta toiset tulkinnat ovat subjektiivisempia ja mielivaltaisempia kuin toiset eivät. (jos kuvaa vaikka liioitellusti raiskausta jonka paha mokkamunaneekeri tekee islamin voimalla, sillä on jokin suhde todellisuuteen, enemmän tai enemmän keksitty sellainen mutta kuitenkin. Samoin kuin nallepuhläppärillä on jokin suhde lapsiin, tietokoneisiin ja tätä kautta piratismiinkin.)
1: Quinelaisena perustelen tätä käsiteverkolla, jossa Duhemin Quinen teesi on se kriteeri jolla tätä voidaan arvioida ja joka tarjoaa mahdollisuuden, ei nyt sentään vapautua kaikesta subjektiivisuudesta, niin kuitenkin vähentämään tätä.

Tämä keino tarjoaakin kätevän tavan tulkita tulkintoja jotka kertovat jostain muustakin kuin sanojastaan. Tämä on nimittäin tiukkuudesta. Kun esimerkiksi em. "valtakunnanärsyyntyjä" selittää että väkivallan sijasta olisi katsottava hyvää tarkoitusta ja aitoa huolta. "Seksuaaliviettiä heikentävän lääkehoidon mahdollisuuden esittäminen (Haavisto) tai pallien leikkaaminen irti pedofiileiltä ja niiden takapuoleen tapilla survominen (Halme) eivät välttämättä ole olleet järin korrekteja tapoja esittää asiaa, mutta taustalla on pohjimmiltaan huolestuneisuus suomalaisnaisten - ja Halmeen tapauksessa lasten - itsemääräämisoikeuden turvaamisesta myös jatkossa." Itse korostaisin että rasisimi on juuri asiatonta huolta jossa huoli kohdistetaan rotuun. Muotoilu on siis enemmän kuin pelkkä retorinen ylilyönti. Sen takana on jotain aivan muuta. Tästä asenteestani siihen miten tämänlainen ylenmäräinen väkivaltakouhotus tulee tulkita saa pontta "Panuhuoneesta", jossa puhutaan katkeruuspolitiikasta. Tässä ei korosteta klassisen rasismin malliin siitä miten valkoinen rotu on ylivoimaista, vaan korostetaan että valkoinen rotu on uhri. Tässä väkivallalla mässäily kumpuaa rasismista joka kumpuaa tästä uhan kokemuksesta ; "Kuten tiedämme, äärioikeistoa kiehtovat syvästi sekä homoilu että mustien miesten tekemät raiskaukset - tyypillinen äärioikeistolainen pystyy kuvailemaan vesi kielellä ja yksityiskohtaisin sanakääntein niin homoseksuaalista yhdyntää että niitä väkisinmakaamisiakin.". Näin esimerkiksi kuohimispuheet ovat kostopuhetta jotka oikeutetaan näillä ylilyövillä lausunnoilla, joiden takana on uhan ja itsepuolustuksen korostaminen. Ja koska väkivallan takana ei ole kunnollista deskriptiivistä pohjaa, nämä ovat tavoitteiltaan pelkästään normatiivisia. Tämän jälkeen on lillukanvarseilua miettiä onko kyseessä uskonnollinen, rodullinen vai jokin muu kuin syrjintä. Itseäni ei kiinnosta ns. "rasismi=viharikos" -luokitelmat koska usein rikokset ovat viharikoksia. Mustasukkaisuusrikos on viharikos. Se, että rasismia korostetaan kun vihjaa että rodussa olisi jokin merkittävä ero. Itse näen että pahoinpitely on pahoinpitely. Järjestelmällinen ja järjestäytynyt pahoinpitely järjestelmällistä ja järjestäytynyttä pahoinpitelyä. Määritelmäsaivartelut kertovat jonkin tason jälkeen pelkästään lausujansa omista intresseistä.

Loppukaneetti

Uskallankin väittää että rasismin takana on samanlainen "esitietoisuus" kuin mikä tuntuu Laasasta kritisoiville pelottavana. Tietoiset intressit ja omat toimintatavat vain eivät kovinkaan usein osu yksiin. Se, että rasisti ei tiedosta sitä että hän kutoo rotuennakkoluulon ympärille tarinaa aivan muita sanoja käyttämällä ei ole sen kummallisempaa kuin se, että nainen ei tiedosta miksi hän valikoi jonkun tietyn miehen, ja uskoo siksi että hän "seuraa sydäntään autenttisesti ilman intressejä ja laskelmointia eikä jotain biologista kaavaa".

Luotan kuitenkin siihen että maailmassa on aitoakin maahanmuuttokriittisyyttä eikä vain roturealismiksi kätkettyä herraroturealismia. Samoin luotan että kaikki naiset (ja miehet) eivät ole minkään seksuaalisen ennaltamääräytymisen uhreja. (Olenhan esimerkiksi itse hyvin kovasti varattu.) Kuitenkin tässä vapautumistilassa oleminen on aika epätodennäköistä jos ongelmaa ei ole edes tiedostettu tai sitä ei edes tunnusteta. ; Sekä maahanmuuttajat lähtökohtaisesti uhkana kokeva että miestä baarissa valikoiva nainen toimii tunteidensa pohjalta "viattomasti", eikä tähän välttämättä liity tietoista laskelmointia. Tämä on kuitenkin vain osa ihmisyyttä. Ja siksi "aito ja vilpitön" lähestyminen ei paina minun silmissäni paljoa. Luotan ihmisten hyväntahtoisuuteen mutta en juurikaan heidän hyvyyteensä. (Mikään ei ole niin epäilyttävä kuin itseään viattomaksi ja hyväksi kutsuva ihminen. Sellaisen on pakko olla manipuloija. Niin sanoo oma ennakkoluuloni. Tiedostan tämän ja siksi uskallan olla pelkojani löysempi.)

---

Tämä teksti ei ole sekava sillisalaatti, se ei vain ole aiheesta vaan teemasta jota moni aihe käsittelee. Ymmärrän jos tämän ymmärtäminen on vaikeaa. Tyhmille.