Puolisoni ollessa opettajana hän sai kuulla jonkin verran huomautuksia pukeutumisesta. Syynä ei ole se, että pukeutuminen ei ollut siistiä, vaan siitä että pukeutuminen oli malliltaan aika miehekästä. Hän on ATK -puolen opettajana, jos ei maskuliiniseksi niin ainakin miehekkääksi kuuluvalla alalla. (ATK on nörttiä, nörtit nähdään miehinä. Mutta jotenkin vähennettyinä miehinä. Nörtti on siis vähän kuin eunukki ilman kastraatiota.)
Tässä kohden pukeutumismoitteessa korostettiin että on tärkeää näyttää naiselta ja naisopettajalta. Tätä esittävä opettaja oli itse toki elänyt juuri kuin oli opettanut. (Eli hän ei ollut tässä kohden ollenkaan tekopyhä.) Esimerkiksi eräänä päivänä hänellä oli stressiä siitä että hän oli käyttänyt miehensä deodoranttia. Hän oli sitten selittänyt avoimesti siitä miten hän oli käynyt välitunnilla pirskottamassa ruusuvettä päälleen että ei haisisi miehekkäältä.
Tämä koettiin vapauttavana feministisenä aktiona. Oli tärkeää että ATK -opettaja näyttää naiselta jotta kaikki näkevät että sukupuolisteraeotypioita voidaan rikkoa.
Tämänlaiset tilanteet tuovat mieleen kasvatuksen parissa olleet keskustelut. Lapsuudessani, 80-luvulla, Vappu Taipale ehdotti, että pojille annettaisiin tarhoissa nukkeja leikittäväksi. Ihan sen takia että leluvalinnat ohjavat käytöstä. Seuraavan aamun "Helsingin Sanomissa" oli Kari Suomalaisen pilakuvan, jossa Molla-Maija roikkui hirressä puun oksalta ja pojat tanssivat intiaanitanssia sulka päässä puun ympärillä. Alla oli teksti: "Pojat leikkivät nukella."
On jännittävää että nukkekysymyksessä Suomalaisen kanta nähdään helposti heteronormatiiviseksi ja jopa sovinistiseksi. Kuitenkin myös ruusuvesinaisen esimerkki on nimenomaan kuva siitä että ajatellaan jonkinlainen essenssi, mieheys tai naiseus, jotka ovat ikään kuin luonnostaan erilaisia.
Itseni on toki vaikeaa nähdä että miten Taipaleen ehdotus ajaa tasa-arvoa. Hänhän ei suinkaan sotke stereotypioita vaan arvottaa ne. Hän halusi "kaikista tyttöjä". Tytöistä ei tehty poikamaisempia. Tämä toki perusteltiin arvokkaasti viittaamalla näkemykseen jonka mukaan niin pojat kuin tytötkin turmeltuvat väkivaltaleluista. (Itselläni ei ollut lapsena väkivaltaleluja. Ja joku voisi sanoa että nyt otan kyllä takaisin tätä. En tosin usko että asian voi typistää näin selvästi.)
Kuitenkin vielä enemmän minua ihmetyttää se, miten osa feminismiä näyttää ylikorostavan sukupuolta. Eli näkemys joka ajaa tasa-arvoa korostaakin kaiken huomionsa siihen mitä ihmiset tekevät. Uskoisin että syynä on ainakin queer -teoria. Siinähän korostetaan sitä että sukupuolisuus on paitsi biologinen sukupuolielimistö, niin myös sosiaalinen performanssi. Tässä teemassa sitä sosiaalista performanssia korostetaan, koska siinä on identiteetti. Näin esimerkiksi sukupuolenvaihdosleikkaus on tärkeä koska siinä tuetaan identiteettiä. Biologinen sukupuoli on siis arvotettu identiteetin ja onnellisuuden kannalta vähemmän relevantiksi kuin kokemus omasta sukupuolesta.
Tämänlaiselle ajattelulle on toki tilaa. Mutta sen ylikorostamisesta tulee ongelmia. Silloin nimittäin tapahtuu jotain jota itse koen, toki tasa-arvoiseksi koska kaikki ovat samassa vankilassa, mutta noin yleisemmin epäreiluksi. Siinä nimittäin identiteetistä tulee vähintään yhtä raskas kahle kuin biologisesta sukupuolesta klassisessa sukupuolikäsityksessä. Jos sukupuoli-identiteetti on oleellinen, käy helposti niin että koko elämä täyttyy siitä että tätä performanssia rakennetaan. Kaikkien myös odotetaan noudattavan tätä samaa identiteettimallia. - Jolloin voidaan aivan oikeasti rajoittaa ihmisten vapautta pukeutua miten haluaa tai pitää tietynlaisia deodorantteja. Ja kaikki latistuu sukupuoleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti