Yle Teemalla oli 12. tammikuuta teemapäivä. Sillä oli ns. peli -ilta. Tässä illassa oli esimerkiksi dokumentti "King of Kong" Yle kuvaa dokumenttia seuraavalla tavalla. "King of Kong kertoo pelihulluudesta, mutta se laajenee kuin itsestään myös amerikkalaisuuden kuvaukseksi. Onpa Rolling Stone -lehden kriitikko innostunut kutsumaan sitä paitsi hykerryttävän hauskaksi elokuvaksi myös kuvaukseksi länsimaisen sivilisaation rappiosta! Joka tapauksessa Donkey Kongin mestaruustaistelussa punnitaan pelitaitojen lisäksi myös pelaajien ja heidän faniensa moraali ja ihmisarvo. Mitä on todellinen mestaruus?"
Kuitenkin kun dokumentin katsoo, se näyttää kuvaavan jotain muuta kuin rappiota. Wiebeä kuvataan "työttömäksi opettajaksi", jotta voitaisiin korostaa että dokumentissa olisi kysymys peliongelmasta. Dokumenttia katsoessa voi kuitenkin huomata että Wiebe on valtaosan sen ajasta töissä. Hän on siis itse asiassa työssäkäyvä opettaja. Hänellä on myös perhe, jonka kanssa selkeästi vietetään laatuaikaa.
Tämä väheksyntä johtuukin aiheesta. Sillä ihmiset eivät näe että King Kong -peli olisi jotain muuta kuin tyhmä ja hassu peli. Ihmiset ihmettelevät että miten joku voi olla niin hoopo, että harjoittelee tätä peliä niin paljon että kykenee tekemään maailmanennätyksen joka päätyy Guinnesin ennätystenkirjaan. Samoin selville tulee pelaajien etiikka ; Ennätyksen vanha haltija tekee asiattomiakin vippaskonsteja saadakseen kiistettyä ennätyksiä ja tuodakseen lisänäkyvyyttä itselleen. Pelaamisessa on kysymys tuloksista ja yleisestä rehtiydestä. Tulokset ratkaisevat ennätykset, teoriassa. Mutta pelikulttuurissa on selvästi kysymys muustakin.
Kuitenkin jos kyseessä olisi jokin muu, mikä tahansa muu, ihmisen hoopostelu, sitä pitäisi katsoa suopeasti ja ystävällisesti. Jalkapallon harjoittelu ymmärretään vaikka se on sääntöjensä pohjalta hoopo peli. Siihenkin kuitenkin liitetään suuria merkityksiä. Samoin ihmiset voivat tehdä mitä erikoisempia mielivalta -asioita esimerkiksi sisustuksessa. Niitä arvostetaan ja seurataan. Jopa kun joku kutoo realistisen kokoisia poliisiauton näköisiä kutomuksia, siihen suhtaudutaan human intrest -asenteella.
Pelikulttuuri ja nörttiys nähdään kuitenkin usein nimenomaan kulttuurion rappiona, äärimmäisen pinnallisena kulutuskulttuurina, ja se on jotain joka voidaan selittää vain psykologisesti pakkomielteen, obsessiivis-kompulsiivisuuden tai autismin kautta tai viittaamalla peliriippuvuuteen. Karkeasti sanoen pelikulttuuri on medikalisoitu sairaudeksi. ; Pelikulttuurissa innostus määrittyy pakkomielteeksi ja jo aihevalinta itsessään nähdään teknisyytensä vuoksi likimain samaksi kuin kylmä pinnallisuus. Virtuaalisuus taas määritetään epätodeksi. Tuloksia, vaikka ne olisivat kuinka vaikeita, ei arvosteta. King Kongin maailmanmestaruus on hassu kuriositeetti. Toisin kuin jääkiekon MM ja euroviisuvoittaja jotka ovat aivan käsittämättömän merkittäviä asioita.
1: Tekisi mieleni melkein sanoa että kultuurimme on uskonnon kohdalla tottunut teeskenneltyyn tylsyyssyvällisyyteen, johonkin jossa merkitys on laimeaa ja ilmenee hengettömin rituaalein. Kun tämän rinnalle laitetaan aito kiinnostava innostus jossa ei ole kysymys tylsyydestä, niin se on järkyttävää ja käsitemaailmalle vierasta eikä sitä voida käsittää muuna kuin pakkomielteenä. Sillä toisin kuin muissa "tärkeissä asioissa", tietokonepeleissä on mukana tunne. En tietysti sano näin vaikka voisin sanoa. Sen sijaan kirjoitan sen tähän blogiin ja voit halveksua sitä. Sen jälkeen kun olet niellyt paheksuntasi voit miettiä onko siinä jotain järkeä. Ja jos ei, niin miten pelaajien kohtelu eroaa asenteeltaan tuosta sanomastani.
Tämän asenteiston pitäisi olla tuttua ; Nörttiyttä ei muutoinkaan kuvata elämäntapana, vaan elämän puutteena. "Get a life." Tämä asenne sentään liitetään yleensä sivistymättömiin ihmisiin. Ongelmana onkin se, että näyttää siltä että hyvin monelle sivistyneistönkin jäsenistä tämä asenne pysyy samana. Selitys vain muuttuu enemmänkin sivistyssanalistaksi. Valitettavasti tämä ei muuta minun silmissäni oikein mitään. Sivistyssanoilla naamioitu asennvamma ja halveksunta on halveksuntaa ja asennevammaa. Se vain valehtelee siitä, joten se on tavallaan vielä pahempi kuin se että halveksisi ja olisi asennevammainen suoraan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti