Kirottu siunauspuhe

Niinistön uudenvuodenpuheesta on keskusteltu melko paljon. Sitä on pidetty retorisesti hyvin tehtynä, ja moni on nähnyt sanojen takana olevan hyvinkin paljon asioita. Esimerkiksi Hankamäki on tulkinnut sen tavalla joka korostaa sitä että Niinistön puhe oli pinnallisesti kaunis mutta sen syvyyksissä on kaikenlaista melko rujoakin. Hänen tulkintansa pysyy sentään järkevyyden rajoilla. ~ Mutta sitten on niitä joissa merkityksiä nähdään vielä enemmän. Olen toki tulkintojen ystävä, mutta joskus presidentin puheen taakse on nähty niin paljon merkityksiä että ihmetyttää. Niiden löytäjä on joko todella tarkkanäköinen ja Niinistön asioiden piilottaminen, symboliikka ja kryptografiakyvyt muistuttavat illuminatien vastaavia. Tai sitten tekstin taakse liitetään paljon sellaista mitä siellä ei ole.

Mutta koska näin ilmeisesti tulee tehdä ollakseen kantaaottava tiedostava kansalainen, ajattelin että voisin itse tehdä hieman samaa. Ajattelin kirjoittaa kohtuumittaisen blogauksen puheen kahdesta sanasta. Niinistö nimittäin sanoi "Jumalan siunausta." On uskomatonta miten paljon kahden sanan taakse saadaan merkityksiä. Sinne mahtuu kokonainen maailmankuva.(Mahdollisesti useitakin.) Tulkinnoille riittää tilaa koska tämä on tekona hyvin erikoinen ; Kuten "Napoleonin Komplekseissa" kerrotaan on voitava täsmentää "mitä sellaiset käsitteet kuin Jumala, siunaus, ja Jumalan siunaus hänestä tarkoittavat. Ne kun eivät ole mitään yksiselitteisiä käsitteitä." Tulkinnalleni on tarvetta jopa aivan presidentin puolustamisenkin vuoksi "Jos poliitikko omasta tahdostaan tuo uskonnollisia sisältöjä politiikkaan, on hänellä velvollisuus selvittää myös uskonnolliset näkemyksensä. Monet ulkomaisista valtionpäämiehistä, jotka Jumalaa mainitsevat, kuten vaikkapa Benedictus XVI, Ali Khamenei ja Barack Obama, ovat kaikki vaivautuneet selvittämään uskonnollisia näkemyksiään, mikä on vähintäänkin reilua. Suomalaisilla on oikeus odottaa omalta presidentiltään samanlaista reiluutta ja avoimuutta." ... "Jos siis Jumalan siunauksella on mitään merkitystä, selittäköön presidentti, mitä. Jos sillä ei ole mitään merkitystä, niin turhapa moista on vaivautua sanomaan. Pahimmillaan kyynistä ja halpahintaista identiteettipolitikointia ja oman erinomaisuuden hurskastelevaa korostamista on moinen."

Siunaaminen on siitä mielenkiintoinen lopetus että sitä kohdellaan hyvin eri tavalla kuin muita vastaavia tervehdyksiä. Esimerkiksi monet toivottavat onnea. Itsekin olen sanonut että "lykkyä pyttyyn" tai "Onnea matkaan". Olen sanonut siitä huolimatta että en varsinaisesti usko mihinkään onneen. Uskon pelkästään tilastollisiin jakaumiin, joihin tämänlaiset toivotukset eivät vaikuta. Jumalan siunaus on kuitenkin perustaltaan periaatteessa aivan yhtä neutraali. Voidaan sanoa että siinä toiselle vain toivotetaan hyvää. Näin uskonnotonkin voisi ottaa siunaukset vastaan.

Tätä näkökulmaa onkin hyvä täsmentää hieman kommunikaation näkökulmasta. Hieman aiemmin netissä keskusteltiin kiivaasti siitä kun eräs kristitty oli toivotellut taksikuskeille Jumalan siunausta. Hän oli pahastunut. Syynä oli se, että hänestä "Jumalan siunausta" -toivotuksen pitäisi olla helppo ja luonteva. Kuitenkin taksikuskit olivat olleet jotenkin estoisia. Valittaja ei kertonut että häntä vastaan oltaisiin hyökätty vittuiluin tai muutoin verbaalisesti. Pahastuminen johtui siitä että vastaajat olivat vastanneet passiivissa "sitä tarvitaan". Tämä passiivisuus oli juuri se joka hänestä oli kammottavaa. Hänestä siunaus oli nimenomaan enemmän kuin pelkkä "toivon sinulle hyvää". Toivottaja saikin komppaajikseen tyyppejä jotka kauhistelivat maallistumista. Että tämänlaiseen toivotukseen pitäisi suhtautua erityisen positiivisesti.

Tämä keskustelu tapahtui juuri siksi että sanoilla ja sanonnoilla on virallisten pinnallisten määritteiden, denotaatioiden, lisäksi yleisiä merkityksiä, konnotaatioita. Yleisesti ottaen se mikä lasketaan huonoksi käytökseksi on hyvin huonoa käytöstä kommunikoida ottamatta konnotaatioita huomioon. Esimerkiksi aspergerin syndroomaisten kokeminen kusipäisiksi johtuu siitä että he eivät ymmärrä konnotaatioita kovinkaan hyvin. ~ Näin ollen jos pahastuu siitä että joku on passiivinen vastauksissaan osoittaa että oma uskonnonjulistus ja sen kommunikaatiokokonaisuus koetaan niin tärkeäksi että sitä pitää päästä suuna päänä huutelemaan riippumatta siitä miten vastaanottaja sen kokee. Taksikuskien siunaajan ei siksi pitäisi olla pahastunut. Hänen tulisi hävetä.

Tai sitten olla karskisti kuten minä, joka saatan livauttaa uskovaisille ihmisille "perkeleellisen hyvää viikonloppua". Joka on heidän maailmankatsomuskulmassaan mahdollisesti aika synnillinen asia ja joka tapauksessa laittamattomasti sanottu koska kohteliaan kommunikaation kentässä ei sanota samoja asioita joita voi sanoa vaikka joillekuille puolihulluille kavereilleen (joiden on oltava puolihulluja sietääkseen sinua, olen siis tätä sanoessani nöyrä enkä kavereitani pilkkaava. Mutta ei heillä silti kyllä kovin hyvin mene.) Tämä korostaa sitä että en itsekään hyvä tunnistamaan konnotaatioita, vaaditaankin itse asiassa "Jumalan siunaustan" kaltaisia hyvin selkeitä symboleita että minä tajuaisin ne. (Jonka vuoksi puhunkin yleensä vain "suurista asioista".) Ja tästä seuraa tietyt puutteet retoriikassani.

Presidentin puhe taas oli retorisesti taidokkaasti laadittu, joten hänellä ei ole mitään tämäntapaista puolustusta. Hän joko tiesi tai hänen tulisi tietää että "Jumalan siunaus" ei ole pelkkä hyvän onnen toivotus. Korostankin tässä että Niinistö on luultavasti valinnut tämän siksi että on luvannut sen vaalilauseissaan. Tämä on suoraselkäistä mutta ei muuta sitä kysymystä että miksi kannanotto on alun perin ollut tämä ja että miksi tämä on in first place nähty niin tärkeäksi että se on täytynyt vaalilupauksiin asti laittaa.

Näkisin että syy on vähän sama kuin se, miksi monet nykynatsit käyttävät suomen vaakunan leijonasymbolia. Syynä on sen kaksoismerkitys. Tuntemani tatuointitaiteilija on kertonut että jos hänelle tulee asiakas joka pyytää leijonatatuointia, hänellä on yleensä liitos natsihtaviin ajattelusuuntauksiin. Jos joku taas ei ole natsi ja haluaa sen, niin hän kannustaa harkitsemaan tavallista tarkemmin. Syynä ei ole tavallaan se että leijona olisi natsimerkki, vaan se että sen käyttötapa usein juuri tietyssä merkityksessä on luonut sille konnotaatioita jotka siinä helposti nähdään. Sillä tatuointina leijona on merkki muille natseille että olisit natsihenkinen. Kuitenkin samanaikaisesti hyvin monet suomalaiset ovat positiivisia suomelle ja heille suomen leijona on nimenomaan neutraali symboli. Käyttötapa on luonut tälle tatuoinnille hyvin tarkan viiteryhmän. Se on natsitatuointi. Ja jopa silloin kun se ei ole natsitatuointi, natsit näkevät sen natsitatuointina. Kuitenkin vaikka natsi käytännössä ottaa leijonatatuoinnin näyttääkseen viiteryhmänsä, hän voi kiertää ideologiaan kuuluvat ikävät puolet selittämällä että hänelle se on neutraali, hän vain pitää suomesta ja on isänmaallinen.

Jumalan siunaus ei tietysti ole natsisymboli. "Jumala siunausta" on hyvin vahva symboli monille uskovaisille. Heille sen pyytäminen on erityisen oleellista koska se ei ole pelkkä tervehdys ja onnentoivotus. Näin heidät saadaan puolelle. Kuitenkin jos tätä sanaparia lähtee kritiosoimaan, on hyvin pian siinä että joutuu selittelemään sitä miten sanapari on vain pelkkä neutraali onnentoivotus, se että toinen toivoo sinulle hyvää. Näin Niinistö voi lähettää vahvoja viestejä ilman että joutuu vastuuseen koska hän voi aina väittää että hän ei tarkoittanut viestillään tätä. Näin hän voi viestiä positiivisia mielleyhtymiä monille, ja niille joille tulee ikäviä mielleyhtymiä voidaan tuomita ja ohittaa liian järeinä tulkintoina.

Kuitenkin Niinistön kohdalla on hyvä muistaa se, että hän on arvojohtaja. En pidä siitä että Suomessa olisi arvojohtajapresidentti. Minulle tämä on eettisesti vastenmielinen konsepti, jokin jota ei pitäisi tukea yhtään. Kuitenkin olemme demokraattisessa maassa, Niinistö on jo vaaleissa korostanut arvojohtajuuttaan, ja nyt hän valittuna noudattaa tätä linjaa. Tämä omien lupausten pitäminen ja seuraaminen on mielestäni aivan oikein. Kaksinaamaisuus olisi vielä pahempaa. Demokratiassa jokaisen on siedettävä ja jopa tuettavia asioita joita itse vastustaa. Se on vähän kuin sen ydin. Käytän silti oman lupaukseni ja toivotan Niinistölle "haist itte". Ja presidentin ei auta kuin kunnioittaa tätä konnotaatioiltaan kyseenalaista viestiä.