"Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta. Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan, ja niinpä hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee. Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman, koska palkkapaimen ei välitä lampaista."
(Joh. 10:11-13)
Varmasti jokainen kristitty ja eikristittykin tietää tuohon laittamani ajatuksen Hyvästä Paimenesta. Kristinuskon ideana on kuvata seurakuntalaiset lampaina ja Jeesus Hyvänä Paimenena. Kuitenkin ylläolevassa jakeissa on muutakin. Siinä on konkreettista arkijärkeä. Itse asiassa sellaista järkeä, että i fucking approve. Jos joku palkataan vahtimaan muiden lampaita, hän ei ole motivoitunut lampaista koska hän ei hyödy lampaista vaan työstä. Jos sen sijaan vahdit lampaita joita omistat, olet motivoidumpi. Tämä näkyy etenkin jos lampaita uhkaa relevantti vaara kuten susi. Palkkarenki voi hoitaa monia asioita, mutta tämänlainen isompi vaara ei motivoi. Susi on paha vastus raavaallekin miehelle, ja lammaspaimenet ovatkin olleet linkoineen ja sauvoineen merkittävän päheitä kavereita - ainakin jos susia vastaan ovat uskaltautuneet. ; Raamattu kuvaa ihmiset Jumalan omaisuutena, joten Jumala ajattelee heidän parastaan. Ja perustelu sille että Jeesus on hyvä paimen nojaa tähän.
Luonnosta ja sen hyvinvoinnista puhuttaessa ollaan yleensä sitä mieltä että paras tapa suojella luontoa on vähentää yksityisomistusta. Yhteisomistus nähdään tässä kohden hyvin yleensä tärkeänä keinona. Kuitenkin tämä on itse asiassa monin paikoin puutteellinen kanta.
Matt Ridleyn "The Origins of Virtue" käsittelee tähän liittyviä ongelmia ; Yhteisomistukseen ei liity ongelmia jos aluetta ei käytetä. Näin ollen jos halutaan suojella ja pitää koskemattomana aarniometsä, sen yleinen omistus on järkevää. (Mutta tällöin aarniometsää pitää valvoa ja rikollisia rangaista, ilman valvontaa ja tuomitsemista suojelu on tyhjä. Tämä valvontapakko on oleellinen, ja tähän teemaan palataan tässä blogauksessa myöhemmin. Toistuvasti.) Mutta jos yhteisomistukseen kuuluu luonnonvarojen käyttöä, on seurauksena yhteismaan tragedia ; Luonnonvarojen säästäminen ei hyödytä yksilöitä. Se, että jätät esimerkiksi eläimen metsästämättä on vain itseltä pois, joku muu ampuu sen kuitenkin.
1: "Haaskiolla" on tähän sopiva sana. Sillä haaska on monille eläimille arvokas mutta lyhytaikainen ja katoava hyöty. Jos ei itse syö sitä, niin joku toinen kyllä syö sen. Tässä ei mitään hirveän hyviä säästöstrategioita kannata suunnitella, koska oma säästäväisyys on vain jonkun toisen ahneemman suuhun ruoan tunkemista.
Yksityisomistus ei ole tässä mikään taikaluoti ; Toinen ongelma joka rakentaa yhteismaan tragedian syntyy tilanteessa jossa on yksityisomaisuutta, mutta se koskee jotain siirtyvää kohdetta. Näin esimerkiksi ihminen joka omistaa metsästysmaat voi ryöstösaalistaa saalista liikaa sen vuoksi että vaikka maa pysyy, eläimet liikkuvat ja tämä rakentaa yhteismaan tragedian. Ridley korostaakin että tässä vaaditaan sopimusehtoja, ja että tässä ollaankin jossain määrin onnistuttu paikallisella osallistuvalla suunnittelulla, esimerkiksi hän mainitsee Mainelaiset ravustajat jotka ovat tehneet sopimusjärjestelmiä jotka huomioivat sen että ravut liikkuvat. Kun kaikki eri metsästysmaiden omistajat sitoutuvat yhteiseen sopimukseen, kaikki hyötyvät koska ryöstösaalistus ei ole kenenkään ensisijaisena tavoitteena. Tavoitteena on voida elää ensi vuonnakin. Vasta jos tämä ei ole mahdollista, yhteismaan tragedian ehdot täyttyvät.
Jared Diamondin "Romahdus" ajaa itse asiassa samaa linjaa (siitä huolimatta että Ridley nojaa peliteoriaan ja Diamond on antropologi). Esimerkiksi kommunismin ongelmana on ollut ydin juuri yhteismaan tragediassa. Monesti kommunisteja moititaan siitä että se kannustaa ihmisiä laiskottelemaan, koska kaikki saavat työtätekevien hedelmät. Mutta tosiasiassa kommunismissa on ihmisiä ajettu työhön ja he ovat kyllä yrittäneet silti ottaa itselleen hyötyjä. Siksi kommunismilla onkin ollut omituinen tapa olla kaunis ideaali jonka soveltamisessa onnistutaan kuitenkin lähinnä yhdistämään matala elintaso ekologiseen katastrofiin.
Diamond korostaa sitä että yksityisomistus Montanassa ei ole johtanut puiden haaskiokäyttöön. Päin vastoin, kun metsät laitettiin yksityisomaisuudeksi, metsät tihenivät. Yksityisomistus kun johtaa voiton maksimointiin, joka on usein varsin pitkäjänteistä. Metsien ylikasvusta tuli tosin toinen ongelma ; Montanalaiset eivät halunneet menettää puitaan metsäpaloille, joten ne sammutettiin. Tämä tihensi metsiä. Ja kun tässä tilanteessa sitten syntyi metsäpaloja, jotka pääsivät vauhtiin, niitä oli lähes mahdoton sammuttaa koska puita oli niin paljon. Luonto kärsi näistä, koska nämä palot aikaansaivat massiivisia tuhoja. Näin ollen palojen jälkeen oli puita vähemmän kuin ennen niiden ylisuojelua.
Se, mikä tässä on mielenkiintoista, on se, että asiantila on epäintuitiivinen. Siinä on kuitenkin kysymys yksityisen ja yleisen välisestä ristiriidasta. Moni pitää niitä kilpailevina voimina. Etenkin konservatiivit tuppaavat pitämään näitä ristiriitaisina voimina. Kuitenkin esimerkiksi Ridleyn peliteoriapohjainen ajattelu esittää nimenomaan niin että yhteistyössä ja kaupankäynnissä 2+2=5. Yhteisöön panostaminen ei ole sellainen hyödyke kuin voisi luulla.
Tällä on oleellisia puolia jotta ymmärtää sitä miten voin olla "konservatiivi jolla on liberaaleiksi miellettyjä mielipiteitä". Se vaatii aika pitkää aikamatkaa taaksepäin. Tai sitten riittää että muistaa sen, että yhteiskuntateorioissa on karkeasti sanoen pari toimivaa päästrategiaa. Ja suurin osa kannatetuista yhteiskuntateorioista itse asiassa osuu jompaan kumpaan niistä ; On "heimohenkisiä" oman ryhmän koherenssia ja altruismia korostavia sisäänpäinlämpiäviä ryhmiä joilla on aggressiivinen potentiaali vihollisia ja muita kohtaan. Ja on "kauppamiehiä" jotka hakevat omaa etua mutta ryhmistä välittämättömiä avarakatseisia yhteisöjä.
Usein konservatiivit ovat "heimohenkisiä" mutta minä olen "kauppamies". Koen että voin olla konservatiivi koska jo Foininkialaiset kauppiaat sovelsivat strategiaa menestyksekkäästi. Kun luottaa koeteltuun järjestelmään eikä hae siihen muutoksia muutosten vuoksi, uskoo suurelta osin sitä että "jos se ei ole rikki niin sitä ei pidä korjata", ja elää nykyisenlaisessa monikansalliseen yrityskauppaan ja vastaavaan keskittyneessä yhteiskunnassa (jota ei yhdistä yksi globaali uskonto vaan moniarvoisuutta monikulttuurisuutta ja suvaitsevaisuutta korostava ahne yhteinen kaupankäynti) katson olevani oikeutettu käyttämään konservatiivin nimitystä.
Kommunismi tekee luonnolle "heimoyhteiskunnat". Se on itse asiassa äärimmäinen esimerkki tästä. Niiden kohdalla vastaan tulee ihmisen sosiaalisuus ja ihmisen mielen rajat. Kun tälläistä ryhmää mietitään on muistettava että Dunbarin luvun ylityttyä ryhmää ei enää voi pitää yllä pelkkä ystävyys, vaan sen jälkeen on pakko hakea koherenssia ennakkoluuloista, stereotypioista ja vallankäytöstä ja valvonnasta. Kommunismi, joka yrittää olla proletaareilta proletaareille, joutuukin siksi turvautumaan hirvittävään keskushallintoon. Moni pitää kommunistien taipumusta diktatuuriin ideaalin pettämisenä. Mutta asia on pikemminkin niin että koska kommunismi ei toimi isoilla ihmisryhmillä mitenkään muuten kuin valvontaa lisäämällä. Tästä tulee joko diktatuuri, kuten moni kommunistivaltio on tehyt. Mutta tälle on periaatteessa parempikin vaihtoehto, muinaisesta Kiinasta tuttu byrokratiaklikki, jossa ei ollut niinkään kysymys siitä Yhden Keisarin hirmuhallinnosta vaan ylisuureksi kasvaneesta virkamieskoneistosta.
Usein kommunismi on tehnyt "heimoyhteiskunnat" myös ihmisten uskonnonvapaudelle. Esimerkiksi Venäjän tapa tuomita uskonto oli äärimmäistä. Tämä ei kuitenkaan ole kommunismissa niin suora seuraus kuin kankea koneisto. Sillä kommunismi välittää tuontantokoneista, eikä oikeastaan muusta. Teoriassa uskonto on siinä vain irrelevantti joka on korkeintaan häiriö, red herring, joka siirtää ihmisten huomion oleellisista tuotantovälineistä irrelevantteihin tuonpuoleiskysymyksiin.
Kristinusko taas on nykyään sellainen että se tekee luonnolle "kauppamiehet". Sen sijaan se yllättävän usein tekee uskonnonvapaudelle "heimoyhteiskuntia". Tämä ei toki ole väistämätön osa kristillisyyttä - se on siis vain jostain syystä mukaan usein tuleva tapa hieman kuten kommunistien uskonvainot tuntuvat olevan, jokin jota ei ole teoriassa mutta joka ilmenee toistuvasti käytöksessä. ; Tätä heimohenkisyyttä vahvistetaan sillä, että puhutaan "yhdestä seurakunnasta". Yhteisöllisyys onkin tässä kohden muodikas päivän sana. Tätä vahvistetaan puhumalla uskonsisarista ja uskonveljistä, tai hokemalla sloganeita kuten Jehovan Todistajien "rakkaus keskuudessaan". ~ Tämä on johtanut siihen että kristillisyyden joukossa on toimijoita joita monet kristityt vastustavat. Esimerkiksi "At The Cliff" -teksti korostaa että "I believe that if the Evangelical church continues on its path, not heeding the warnings of her modern-day prophets and seers, she will plunge into an abyss of legalistic irrelevance, hated and dismissed not because of Jesus, but because the arrogant and unloving attitudes and actions perpetrated against those who are not part of their “holy” enclaves. A brief observation of the church’s reaction to the Newtown shooting is all one needs to hear to realize how far Evangelicalism has moved away from the covering of Jesus’ unconditional love and grace and chooses instead to cover itself with the filthy rags of moral superiority."
Heimohenkisyys kohdistetaan tietysti vihollisiin. Koska rakkaus keskuudessa vaatii toimiakseen tätä. Jos meillä on yhteishenkeä ja yhteisöllisyyttä korostava suuri ihmisjoukko, joka väittää että sillä ei ole koherentisointikeinoja, valtaa, kyykyttämistä, apostaattejen nujertamista, dominointia ja vastustajia vastaan hyökkäävää aggressiivisuutta, ei joko (a) pysy pystyssä kovin pitkään eli on tuhoutuva "heimohenkinen yhteisö" (b) valehtelee (c) ei oikeasti ole heimohenkinen vaan sitä "kauppamiesluokkaa". Ikävä sanoa tämä näin karkeasti, mutta suunnilleen näin se menee.
On tietysti hyvä huomata että keinot valvontaan ovat hyvin erilaisia. Ei ole tavallaan reilua verrata kommunistien tekemiä murhia, keskiaikaisen ihmisyhteisön lynkkausmentaliteetissa syntyneitä noidanpolttoja, katolisen kirkon organisoidumpia kerettiläissotia niihin keinoihin joita esimerkiksi heimohenkiset nykyuskovat käyttävät yleensä. (Vain harva heistä uhkailee ja pieksee. Heitä on yllättävän paljon, believe me I know that one, mutta he eivät ole mikään pääsääntö.) Se, mikä tässä on oleellista on se, että tämänlainen yhteisö ajautuu henkiseen yhteismaan tragediaan.
Ihmisistä tulee Jumalan omaisuutta. Tästä ei ole pitkä matka siihen että kirkolla ja uskonihmisillä on valtaa koska he ikään kuin heijastelevat ja tietävät Jumalan Tahtoa. Tämä onkin asiantila. Valtaosa pastoreista itse asiassa tietääkin vastuunsa ja tuntevat tämän raskaan taakan. Eikä minulla ole tässä kohden erityistä vastusta heitä kohtaan. Tämä kuitenkin osaltaan selittää sen, miksi uskonyhteisöissä jotka myyvät rauhan ideaaleja pitää johtoportaikossaan paljon (tilastollisesti enemmän kuin keskivertoväestössä) narsisteja, sosiopaatteja ja luonnehäiriöisiä ; Syy on se että nämä ihmiset haluavat valtaa. Samasta syystä nämä ihmiset menevät mielellään vaikkapa lastenhoitajiksi, joka on tietysti itsessään eettinen työ, mutta joka silti tai juuri siksi antaa monille epäeettisiä kicksejä.
Make profit, no war!
Nähdäkseni perusongelmana onkin se, että kristinoppi on Hyvä Paimen -vertauksessa ymmärtänyt sen, että yhteisö ja yksityisyys eivät ole huono asia, että yksilökeskeisyys on monesti se juttu jolla asiat saadaan yhteisön kannalta kuntoon. Kuitenkin tämä on helposti delegoitu vain Jumalalle ja Jeesukselle. Ei ole ymmärretty että jos ihmisiä kohdellaan "heimohenkisesti" lampaina, syntyy ongelmia. Siksi kristinuskon parissa onkin viheliäisiä paikkoja joissa ei erilainen sorto ja kyykytys ole vierasta, edes modernina nykyaikana nyky-yhteiskunnassa jossa teilaajakommunistit ja noidanpolttajakristityt ovat absurdi referenssi. (Konsepti joka ei ole läsnä.) Nämä heimohenkiset eriuskoisia toiseuttavat kyykyttäjäkristityt ovat relevantti ongelma, toisin kuin edellämainitsemani ilmiöt jotka ovat todellinen uhka toisaalla, toisissa kulttuureissa, toisina aikoina. (Elämme nykyisyydessä, ainakin kun viimeksi tarkistin. Menneisyys voi opettaa meitä, ei muuta.)
Heimohenkisyyden ongelma on se, että koherenssi ei pysy ilman kuria ja valvontaa. Luottamus ei kanna isoissa ryhmissä jossa kaikki eivät tunne kaikkia. "Kauppamiehenä" tiedän että luottamusta ei tarvita jos tarjolla on egoistista profittia. Jos toinen hyötyy diilistä, ei tätä tarvitse kurissapitää. ("Heimohenkiset" korottavat että ihmiset ovat likaisia ja pahoja ja vaativat kuria jotta systeemi ei romahda. Tämä on totta vain heidän systeemissään.) Sekä peliteoria että ihmispsykologia että esimerkiksi foininkialaisten aikanaan kokema menestys kertovat että tämä järjestelmä on mahdollista sekä teoriassa että käytännössä.
Siksi en ymmärrä miksi kukaan haluaa totaalikieltää uskontoa, tai että uskonnottomien tarkoituksena pitäisi olla taikauskon poisampuminen. Itselleni riittäisi uskonnonvapaus jossa ei olisi heimohenkisyyttä. Joka tarkoittaa sitä että esimerkiksi yhdet uskonnot eivät saisi epäreiluja verotusoikeuksia, vauvana yhteisöönsidottamisia, monopoliasemaa YLE:n radiokanavilla... Ja jossa heimohenkisesti toimivia yhteisöjä rankaistaisiin vaikkapa kauppasaarroilla. Suvaitsemattomuuden suvaitsemiseen kun ei ole tilaa ; Se rikkoo kauppamiessysteemin aivan samaan tapaan kuin dogmatisointi&valvonta&kurinpitotoimenpiteiden poisjättäminen tuhoaa "heimohenkiset".
1: Minusta olisi sekä hupaisaa että oikein jos Wesboron Baptistikirkko saisi hautaamispalvelubannin aina kun sen kannattajat tekevät loukkausiskuja muiden hautajaisiin. Mutta ehkä ei olisi reilua että jos ihmeparannus-lääketiedemoittija-homeopaatti jätettäisiin ilman hoitoa koska tämä voidaan delegoida heidän Jumalilleen. Näillä rajoilla ymmärtänette kaavan jolla asiaa voitaisiin seurata.
Tietenkin yhteiskuntamme on luonnon ja luonnovarojen kohdalla yltiökauppamiesmäistä. Ja pointtinani onkin enemmänkin se, että kulttuurimme ymmärtää diiliteon logiikan vain sen alueella. Siksi kun puhutaan ideologioiden diileistä, syntyy helposti mieleen pelkkä raha. Raha ei kuitenkaan ole tässä ytimessä. Uskonnonvapauden periaate on nimenomaan sitä suvaitsevaisuutta jossa ideologiat ovat eräässä mielessä diilintekoa. Tässä yhteisössä ei ole tilaa sille, että jos joku sanoo no deal, että toinen vain jatkaa ja sanoo että sinun kieltäymykselläsi ei ole mitään väliä, osallistut tähän koska yhteisö ja yhteisöä liimaava historia. Tässä maailmassa no deal tarkoittaa sitä että jos haluaa toisen mukaan diiliin, on tehtävä parempi tarjous. Tässä maialmassa tarjous tehdään käännytettävän (ostajan), ei ideologian levittäjän (myyjä) ehdoilla.
1: Jos esimerkioksi Pascalin vaa-an tuonpuoleinen ääretön palkkio ei innosta koska on satavarma siitä että toisella ei ole valtuuksia ja kykyjä tehdä kauppaa näin suurista asioista, on kauppaehtoja muutettava. Jos ei tätä kykene tekemään, ei ota toista huomioon, ja uhraa yksilöt lampaiksi heimoyhteisöön, pohjimmiltaan pakosti valvottavaksi ellei peräti kuritettavaksi.
Näin ollen esimerkiksi blogin pitäminen on minulta iso kannanotto. Se ei ole käännytystä, koska en halua yhden ideologian maailmaa. En hae samanmielisiä sanan oikeassa mielessä. En hae edes voitettavaa debunkkausta. Siis vaikka olenkin sitä ihmisryhmää joista toiset ideaalit ovat epätosia ja peräti typeriä - en vain ole kieltämässä niitä tämän vuoksi ja lähinnä perustelen miksi en pidä niiden seuraamista itseni kannalta relevanttina - ja jos koen että tässä ollaan ryhmähenkisiä, teen tämän aggressiivisella sävyllä. Ihan sen takia että en halua että minulla olisi sellainen "avoin mieli" josta tehtäisiin erilaisten julistajien haaska. En siis päästä aivojani haaskiolle. (Ryhmähenkisiä yritänkin enemmänkin ajaa pois suoralta kädeltä. He haaskaavat aikaani enkä halua tätä diiliä.) Haen mielenkiintoisia diilikumppaneita. Eli sellaisia joilta koen saavani jotain. Uudet minulle itselleni mielekkäät ideat ovat filosofista profittia. Ja uskoisin että tällä saralla olen elämäni aikana tehnyt "varsin tyydyttävän tilin".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti