Taitava trollaaminen on kuitenkin kaikkea muuta kuin aivotonta häiriköintiä.
Kuitenkin itse ajan näkökulmaa jossa trolli kykenee nousemaan pois puhtaasta häiriköinnistä kohti jotain aivan muuta. Tämä lötyy trollaamisen provokatiivisen luonteen kautta ; Trollaamisen ideana on saada aikaan se, että muut provosoituvat. Onnistunut trollaaja ei siis ole häirikkö, vaan häirikkökatalyytti. Trollaamisen aikaansaamisena sen sijaan syntyy provosoitunutta häiriköintiä jota yleensä kutsutaan trollaamiseksi. ~ Verkkosanakirja Netlingon "troll" -artikkeli heijastelee tätä, sillä se korostaa että "In general, to "troll" means to allure, to fish, to entice or to bait. Internet trolls are people who fish for other people's confidence and, once found, exploit it." Trollaamisessa on tässä kohden nähtävissä toimintalaajuuseroja. Osa on hyvinkin selkeitä karrikatyyrejä, kun taas toiset rakentavat trollilleen uskottavuutta. Samaa kantaa ajaa myös Judith Donath, joka kuvastaa kirjoittamassaan "identity and deception in the virtual community" -kirjassaan että trolaaminen on identiteetinhäivyttämistä, ja trollina menestyminen vaatiikin hänestä erilaisten viiteryhmien ymmärtämistä ; Sosiaalisten ryhmittymien identiteetit rakentuvat tavoilla joiden tunnistamisella, leikkimisellä, hajottamisella ja uudelleenkokoamisella trollaaminen toimii. "Trolling is a game about identity deception, albeit one that is played without the consent of most of the players. The troll attempts to pass as a legitimate participant, sharing the group's common interests and concerns; the newsgroups members, if they are cognizant of trolls and other identity deceptions, attempt to both distinguish real from trolling postings, and upon judging a poster a troll, make the offending poster leave the group. Their success at the former depends on how well they - and the troll - understand identity cues."
Tässä kohden trollaamisella on myös seurauksia Donath kuvaa vaikutuksia seuraavasti ; "A troll can disrupt the discussion on a newsgroup, disseminate bad advice, and damage the feeling of trust in the newsgroup community. Furthermore, in a group that has become sensitized to trolling -where the rate of deception is high - many honestly naïve questions may be quickly rejected as trollings." Tämä muutosrakenne on se jota trollaajan tulee tavoitella jotta trollaaminen olisi perusteltua. ; Ja tämä luonnollisesti heijastelee aikaisemminkin korostamaani puolta trolaamisesta. Eli sitä, että trollaamista tarvitaan tilanteessa jossa vastustaja on jo ajautunut parodiahorisonttiin, mutta joka kuitenkin ottaa itsensä vakavasti. Katson että trollia tarvitaan tilanteessa jossa jollain ihmisellä on halu julistaa kannattamaansa dogmaa, joka on hänelle myytti. Ja kun kaikki kritiikki torjutaan vain toistamalla myytti, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa koko yleistä asennetta. Trollaamisen kohde on yksisuuntaista kommunikaatiota harjoittava olento, ja trollin tehtävänä on kohdistaa huomionsa ja viestintänsä tälle henkilölle vaikka trollin kohteena onkin koko keskusteluympäristö.
Trollaamisen tarpeen synty.
Tässä kohden on hyvä muistaa miten näkemys ajautuu parodiahorisonttiin ; Ensin näkemys suojelee itseään kritiikiltä. Tällöin sille käy kuten Torsti Lehtinen on kertonut ; Siitä rakentuu kritiikki-immunisoitu dogma. Tätä voidaan kuitenkin pilkata ja ironian ja sarkasmin keinoilla. Kun suojautuminen myös huumoria vastaan tapahtuu, näkemys epämääräistyy entisestään ja ajautuu lopulta parodiahorisonttiin. Parodiahorisonttiin ajaudutaan siis siten että kritiikki otetaan huomioon, mutta ei siten miten tieteellinen ja filosofinen tai mikä tahansa järkevä näkemys tekee. Järkevä tapa suhtautua kritiikkiin on ottaa se huomioon ja tarkentua.
1: Se, mitä kritiikki-immunisoinnissa tapahtuu on kuitenkin se, mikä tapahtuu kaikille epäonnistuville tutkimusohjelmille tieteessäkin ; Se kerää ympärilleen ad hoc -selityksiä ja post hoc -tulkintoja joilla se suojaa näkemyksen moitteilta. Teoria ei siis tarkennu, ja vaikka tässä tilanteessa olisi syytä harkita teorian kumoamista, se kuitenkin vain reagoi kritiikkiin epämääräistymällä. Kritiikki huomioidaan laatua huonontamalla, koska ei välitetä totuudesta vaan siitä että osuva kritiikki ei pakottaisikaan muuttamaan näkemystä.
Toisin sanoen trollattava taho haluaa julistaa. Heillä on halu avautua muille ja jonkinlainen odotus siitä että muut ovat avomielisiä, kuuntelevat ja ovat valmiita muuttamaan mielipidettäänkin. Kuitenkaan he itse eivät ole tähän valmiita. He suojautuvat palovarmaan laatikkoon mielipiteensä kanssa. Heille heidän jakamansa myytti on ehdoton ja kritiikin ulkopuolella. He puolustavat tätä erilaisilla näkökulmilla ja kertomalla että he "he haluavat vain herättää keskustelua". ~ Tämä puolustus taas on trollaamisen ytimessä. Trolli on nimenomaan se, joka yrittää herättää keskustelua. Kun ihmiset provosoituvat, niin se mikä tapahtuu on täsmälleen se, että keskustelua herää. Trolli on usein liioitteleva, omituinen ja jopa koomiselta vaikuttava näkökulmansa kanssa joka on todellakin erilainen. Trolli siis antaa mitä tilataan. Samalla selviää että myytin julistajat eivät suinkaan halua herättää keskustelua, vaan synnyttää seuraajia ja käännynnäisiä omalle agendalleen. Trollaus vie uskottavuutta keskustelulta joka on menettänyt arvonsa jo aikaisemmin ; Kun trolli tekee oikein, trollaaminen lokaa keskustelun maineen siinä vaiheessa kun sen laatu on ollut loassa jo aikaa sitten.
Koska kritiikki-immunisointi perustuu itse asiassa pohjautuu siihen että julistaja minimoi omaa tuskaansa (kognitiivinen dissonanssi) ja menee ikään kuin palovarmaan laatikkoon yrittäen maksimoida onnellisuuttaan tuskan välttämisen kautta samalla kun hän vaatii muita alistumaan mielipiteen avomieliselle muuttamiselle, hän on sadisti. Siis näitä ihmisiä jotka itsepuolustuspiireissä vaativat muita pysäyttämään iskunsa samalla kun he itse saisivat lyödä perille asti. Heille ei pidä antaa mitään tilaa tälle, heidät pakotetaan valitsemaan että pysäyttävätkö kaikki vai lyövätkö kaikki läpi. Ja tähän valintaan pakottaminen nimenomaan on se asia joka on trollin tehtävä. ; Kun keskustelu on pseudokeskustelua, on toinen pakotettava joko olemaan häväisty eivakavastiotettava hoopo tai muutettava keskustelutapansa järkeväksi ja asialliseksi. Sadistinen omaa maailmankuvaa suojeleva mutta muita käännyttävä ääliö ei ole vaihtoehto jota voi tehdä.
Trollaamisen metodeja.
Tässä on monia metodeja. Esimerkiksi huumorin käyttäminen on tärkeää. Eikä minkä tahansalaisen huumorin, vaan nimenomaan niiden tiettyjen piirteiden ylikäyttö ; Tarkalleen ottaen on leikittävä huumorin identiteetillä, joka tarkoittaa sitä että käytetään piirteitä jotka huumorissa ovat enemmänkin "koristeita" ja "nomparelleja" kuin varsinaista "kakkua". ~ Aidossa huumorissa esimerkiksi värikkäät pilkkasanat ja haukkumakohtaukset ovat näkyviä piirteitä, joita ei kuitenkaan kannata ylikäyttää. Trollaamisessa nämä taas ovat oleellisia. Sillä trolli ei tuota huumoria, vaan huumorin tunnusmerkkejä jotka repivät parodiahorisontin tuolle puolelle, sinne minne itse huumori ja ironia ei enää yllä.Trollaamisessa onkin kysymys siitä että ei puhuta asioitsa vaan identiteeteistä. Ja koko pelin ytimessä on strateginen identiteetinhallinta. Totuus ei ole ytimessä, vaan strategia. Ja tämä ilmenee antamalla erilaisia identiteettimarkkereita. ~ Koska vastustaja on parodiahorisontissa, ei ole mitään älykästä argumentaatiota johon keskittyä. Tämä osuus sen sijaan pysyy. Onkin keskusteltava keskustelun muotoa eikä sisältöä käyttäen. Ilman sisältöä keskustelussa on vain mielikuva. Mielikuva keskustelusta, mielikuva argumentaatiosta, mielikuva siitä kuka on oikeammassa.
Trollaamisen filosofiasta ja metodiikasta ei oikeastaan voida puhua ilman Schopenhauerin pariin menoa ; Hänen näkemyksensä on itse asiassa asetettu epäviralliseksi "trollaamisen Raamatuksi". Tämä ei tietysti ihmetytä koska Schopenhauerin näkemyksessä ihmisen tärkein tehtävä oli tuskan välttäminen. Hyvä elämä syntyy murheen karkoituksesta. Hän kirjoitti myös debatoinnissa olemisesta.
Schopenhauerin "Art of Controversy" pitää sisällään erilaisia taktiikoita, stratagemeja, joiden soveltaminen keskustelussa johtaa trollautumiseen. Merkittävää on, että Schopenhauerilla on ovela ajatus jota kaikki strategiat mukailevat. Teos, jonka käännös on netissäkin luettavissa, korostaa jakoa jossa logiikka (logic) ja dialektiikka (dialectic) ovat hieman eri asia. Tämä on hyvin tärkeä huomio, sillä intuitioitaan seuraavat ihmiset ovat hyvin kauan pitäneet vakuuttavaa tiedon kätilöimistä ja loogista argumentaatiota likimain synonyymeinä. Etenkin tavalliset ihmiset jotka seuraavat intuitiotaan ovat helposti pitämässä näitä samoina asioina nykyäänkin. Ja siksi sen sijaan että he argumentoisivat, he yrittävät enemmänkin vakuuttaa muut.
1: Kritiikki -immunisointi taas on mahdollista vain sen vuoksi, että logiikka ja dialektiikka ovat hieman eri asia. Ihmiset pysyvät mukana valtapelissä vaikka heidän näkemyksensä järkevyys, ennustusvoima ja muut perustelevat keinot jäävät pois. Trollauksen tarve liittyykin juuri siihen että ihmiset eivät enää perustele vaan vetoavat. ; Schopenhauerin keskustelustrategiat taas kaikki käyttävät hyväkseen tätä eroa, ja se johtaa siihen että keskustelusta saadaan karismaattista ja vetoavaa. Kun toinen ei keskustele järkevällä tasolla, voidaan aina asettua valtapelikenttään tämän kanssa.
Schopenhauerin strategiassa on vastustaja, jonka kanssa on erimielisyys (controversy). Tätä vastustetaan muutamalla päätavalla;
1: Katsotaan että onko lausunto ristiriidassa esittäjän muiden väitelauseiden kanssa. Eli katsotaan onko toisen argumenttimaailma sellainen että hän kannattaa keskenään ristiriitaisia asioita. Tällöin hänet voidaan joutua pakottamaan valitsemaan. Vaikka toisella olisi sisäisesti eheitä yksittäisiä näkemyksiä mutta ne ovat yhteensopimattomia, hänet voidaan pakottaa valisemaan näiden kahden välistä. Koska molempia ei voida pitää samanaikaisesti, toinen joutuu luopumaan jommasta kummasta. Tämä on sinänsä kätevä kanta, että kriitikon omaa kantaa ei edes tarvitse esittää.
2: Katsotaan onko toisen argumenteissa suoria ongelmia. (a) Joko perustelu nojaa lähtökohtiin jotka ovat vääriä (nego majorem), jolloin argumentti kaatuu, mutta kenties itse sisältö voidaan pelastaa paremmilla toisilla argumenteilla. (b) Tai sitten johtopäätös on selvästi totuudenvastainen (nego consequentiam), jolloin kaatuu ajatus siitä että tätä asiaa edes voitaisiin perustella järkevästi ; Jos tässä onnistutaan kunnolla, on selvää että mikä tahansa argumentti joka tukee tätä väitettä on pakosti väärä ja epäonnistunut ; Aiheeksi nousee tämän jälkeen enää se, että missä se virhe luuraa.
3: Aikaansaadaan hajaannusta (diversion). Tällöin toisen lähtökohtia otetaan vakavasti mutta niiden pohjalta rakennetaan "epämiellyttävä totuus". Tällöin argumentti muuttuu inhottavaksi koska pitäisi uskoa tähän epämiellyttävään totuuteen. Ja tämä taas johtaa siihen että jatkoon voidaan suhtautua joko niin että se kyseenalaistaa perustelun (kohdan 2 soveltaminen) , tai sitten se ajaa henkilön kannattamaan ja vastustamaan asioita ristiriitaisesti (kohdan 1 soveltaminen) tai sitten hänet pakotetaan hyväksymään lausunto joka vaikuttaa ulkopuolisten silmissä omituiselta joka iskee keskustelukumppanin maineeseen.
Kun analysoi listaa, ei pidä ihmetellä että syntyy trollaamista ja sellaista keskustelua josta rationaaliset tahot ovat varoitelleet. Schopenhauer tekee pitkähkön listauksen eri strategemeja jotka ovat itse asiassa yksityiskohtaisia tilannekohtaisia toimintaohjeita "reseptejä" tuosta edellä mainitusta isosta linjamasta ; (Hän esimerkiksi neuvoo käyttämään inhottavia ja epämiellyttäviä vertauksia silloin kun toisen näkökulma on epämääräinen ja jota tuetaan vain anekdootein ja vertauksin).
Toinen suurempi linjama lähestyä trollaamista on nähdä se juuri identiteetin, salaamisen, ja tiedonpumppaamisen välinein. ; Tällöin trollaaminen on jotain jossa ytimessä on kuulustelutoiminta ja tiedustelutoiminta. Tällöin ideointiapua saa esimerkiksi Sun Tzun "Sodankäynnin taidosta". Opin ideana on se, että vastustaja on tunnettava. Sodassa ei ole kysymys pelkästä sotajoukkojen määrästä, vaan strategiasta. Tässä kohden resurssi on usein lisäksi se mitä on saatu, kun taas strategia on sen maksimaalista käyttämistä. Kaikki strategia taas perustuu huijaamiseen. Strategiassa oikeanlaatuinen toiminta että informaatioepäsuhta ratkaisevat tilanteen ; On toimittava tilanteenmukaisesti ja samalla annettava vastustajalle väärä kuva tilanteesta jotta tämä saadaan toimimaan halutusti. Sodassa on kysymys voittamisesta, ei siitä kenellä on paras maa. Lisäksi sodassa ei voiteta tuhoamalla vihollisen voimavaroja vaan tekemällä parempia manööverejä, päihittämällä vihollisen suunitelmat.
1: On hyökättävä toisen voimaa vastaan ja oltava defensiivinen toisen voimaa vastaan. Lisäksi voidaan teeskennellä vahvuutta ja heikkoutta, jotta toinen saadaan hyökkäämään väärällä ajatuksella. Tarkoituksella heikko ei pidä olla eikä myönnytyksiä tehdä. ; Hajaantunut vihollinen on murrettava että se ei ehdi järjestäytyä.
2: Kun vihollinen on ahne, häntä tulee houkutella syöteillä, näin hän tuhlaa aikaa ja resursseja kohteisiin. Näin vaikka julistusintoinen voidaan ohjata käännynnäisen toivossa paljastamaan aika epäinhimillisiä toimintametodejaan. Näin saadaan tilaa vastaiskuun. Jos vihollinen on taas varovainen, tulee teeskennellä hajaannusta ja vaarattomuutta, jotta toinen voisi koota voimansa iskemään ja tätä kautta näyttämään ikäviä puoliaan. Tätä vastaan voidaan esimerkiksi yhdistyä ja täten lyödä vihollisen joukot. Tai tätä kautta omat joukot kootaan muualle vahvuudeksi joka "hyökkää". (Ammattitrollin ei tarvitse tehdä mitään, muut tekevät miltei kaiken hänen puolestaan.)
3: Vastustajan luonne on tunnettava. Jos vastustajalla on huono maltti, häntä on hyvä ärsyttää jolloin hän suuttuneena toimii pikaistuksissa ja tekee virheitä. Ylpeää vihollista tulee tukea arroganssiin. Arkaa ja varovaista johtajaa pelotellaan. Levännyttä vihollista tulee väsyttää sissi-iskuin ennen varsinaista hyökkäystä. Ärsyttämällä ja muutoin ohjaamalla vihollinen voidaan saada ihan itse menemään itsensä kannalta ikävään tilanteeseen.
4: Lisäksi iskuja tehdään toisen liittoumia vastaan, jossa epäsovun kylväminen, hämääminen ja liittoutumien synnyn estäminen on oleellista. Vihollinen voidaan jopa lyödä vihollisen liittolaisilta varastetuilla resursseillam, saada vihollisesi liittolaisista vihollisesi vihollisia (eli miltei ystäviäsi). Samoin trollinkin kannattaa liittoutua että purkaa vastustajan tiimejä.
Päällekkäisyydet Sun Tzun ja Schopenhauerin kanssa tässä aiheessa ovat yllättävän vahvoja, minkä ei pidä ihmetyttää koska molemmissa keskiössä ei ole se, että kenellä on paras maa tai kuka on oikeassa. Molemmilla ytimessä on itse asiassa korostetusti voittaminen. Tätä ei trollaamisesta tietysti synny helposti mieleen, sillä trollaamista pidetään pahana ilmiönä, jonain jota vain luuserit tekisivät. Kuitenkin suurin trollaamisen salaisuus on se, että hyvin tehtynä se on taitoa viedä maineentuhoava pommi vihulaisen niskaan niin että se ei räjähdä omille sormille. Kun se kohdistetaan oikeisiin ihmisiin, näkisin että tämä on peräti eettistä ja kunniallista toimintaa. Trollaamisen ongelmana onkin yleensä se, että sitä kohdistetaan vääriin ihmisiin ja huonolla tekniikalla, jolloin se latistuu pelkäksi häiriköinniksi. ; Taitava trolli ei ole pelle vaan narri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti