1: Itsetarkoituksellista poleemisuutta korostaakseni en edes lähteistä tai käytä viittauksissa nimiä ; Vihjaan vain että nämä dokumentit ovat olemassa. Mutta sillä ei oikeastaan ole hirveästi väliä, koska tarkoitukseni on vain herättää turhaa moralismia ja lietsoa nenänvartaapitkin katsomista.
Ensimmäinen dokumentti käsitteli miesprostituoituja. Esiin nousi se, että jos naisprostituoitu nähdään orjana ja kohteena, jossa ihminen alistetaan rahaa vastaan lihapalaksi, miesprostituoitu nähdään yltiömaskuliinisena. Itse asiassa on olemassa jopa nettisivuja joiden tulonlähde on siinä että miehet ilmoittavat itseään prostituoiduiksi. He eivät saa asiakkaita, eli tuloja tulee siitä että annetaan tehotonta mainostilaa, jotta he saisivat kokea itsensä gigoloiksi ja tätä kautta jotenkin supermaskuliinisiksi. Samanaikaisesti osa naisista todella käyttää prostituoituja. Heillä on vaikea tilanne, koska naisten tulisi tietää paremmin mitä prostituutio on, ja he peittävätkin naamaansa. ; Häpeä ja tiedostaminen ei siis estä käyttämästä miesprostituoituja, vaan estää naaman ja äänen käyttämisen televisiossa.
Toinen dokumentti käsitteli sananvapautta ja terrorismia. Siinä nostettiin esiin uralta suistettu liberaali. Hän oli 9/11 -terrori -iskujen jälkeen selittänyt siitä miten uutiset olivat mystifioineet iskut kun ne olivat vasta tapahtumassa. Heti iskujen jälkeen, jo ennen kuin tornit olivat vielä edes sortuneet, kaikki mediatalot esittivät tapahtumat sitä kautta että teko oli käsittämätön mysteeri ja että uhrit olivat viattomia. Eli että mikään logiikka ei voisi selittää tekoa eikä uhreja voitaisi mitenkään nähdä osallisina tapahtumaan. Tämä ei tietysti muutoin olisi ihmeellistä, mutta USA on itse kova selittelemään parhain päin esimerkiksi Israelin tekemiä tekoja, jopa silloin kun ne ovat hyvin vakavia verilöylyjä. Tässä ihmetystä herätti tosin myös se, että kriitikon näkemys ei huomioinut sitä että käsittämättömyys voi olla muutakin kuin intentioiden tajuamista ; Vaikka kosto on tajuttavisa se on kuitenkin käsittämätön jos teko on kaikesta huolimatta eettisesti väärin. Ja yleensä tapana on olettaa että ihminen on syytön kunnes toisin todistetaan.
Kolmas dokumentti käsitteli hengellisyyden tärkeyttä. Siinä ylipainoinen Amerikkalainen uskovainen oli uskonkriisissä. Hän ei enää kokenut uskontoa itselleen tärkeänä. Hän kaipasi muutosta tähän. Siksi hän halusi ottaa osaa erään kylän rituaaliin jossa valittu pieni joukko ihmisiä naulitaan oikeasti ristille. Mies halusi ottaa osaa tähän. Tämä oli tavatonta koska kylässä ristiinnaulituksi pääseminen oli suuri kunnia, eikä sitä annettu ulkopuoliselle. Mies näki kovasti vaivaa ja hän selitti että hän halusi ymmärtää Jeesuksen tuskan ja että tämä varmasti auttaisi hänet takaisin hengelliseksi. Kun itse päivä koitti, mies selitti että hän ei sittenkään kokenut että tämä naulitsemisjuttu olisi järkevää. Ja että jos hänen vakaumuksensa ei koe sitä tärkeäksi, niin silloin sitä ei pidä tehdä. Kyläläiset sanoivat että poisjääminen olisi loukkaus ja kirous heidän kylälleen. Miehet jotka olivat olleet muutaman kerran ristillä itkivät ja pyysivät että voisiko mies kuitenkin mennä ristille. Mies ei mennyt ristille, ja loppukaneetiksi tuli se että hän oli jälleen hengellinen. En ymmärrä miten mikään yksittäinen askel tässä prosessissa olisi muuta kuin itsekeskeisen hedonismin ja itseriittoisuuden ilmenemä. En voi kuvitella prosessia joka olisi joka askeleelta todella typerä ja loukkaava. En näe miten tässä voisi olla mitään hyvää ja kaunista oikein mistään näkökulmasta. Eniten ihmetytti että tämä Amerikkalaisemme oli ylpeä etiikastaan ja päästi dokumentin levitykseen.
Näiden tarinoiden kautta on mahdollista ymmärtää ihmisyyttä. Mutta lähes mahdoton hyväksyä sitä mitä ne opettavat. Mutta sellainen on ihminen. Itse kukin. Sinäkin. Ei ole kaunista katsoa ulkopuolelta sitä. Sisäpuolelta katsoen se ei ehkä näytä edes paheksuttavalta. Ulkopuolinen on vain nokkaa pitkin tuijottava nirppa, sulkumieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti