Usein näitä pidetään huonoina selitysmalleina juuri siksi, että ne ovat tämänlaisia. Kristityt esimerkiksi ovat usein selittäneet että enkelinäyt ovat oleellisesti erilaisia kuin joulupukkiuskomukset tai usko avaruusolentoihin, koska joulupukki ja avaruusolennot ovat immanentteja kun taas enkeli on transsendentti. ; Näin ollen avaruusolennot voidaan tulkita epätodennäköisemmäksi vaihtoehdoksi. Immanentit toimijat kun tiivistyvät tilastollisesti esitettäviin luonnontieteellisiin malleihin, jolloin uskottavuutta voidaan arvioida.
Tässä mielessä enkelit ovat nimenomaan ainutlaatuisia. Sainkin kovia moitteita kun epäilin erästä enkelihavaintoa. En ottanut tarinaa automaattisesti totena, jota pidettiin epäkunnioittavana. Että pitäisi pitää ihmisiä luotettavina, ja että se, että antaa tulkinnassa tilaa mahdolliselle erehtymiselle, hallusinaatiolle tai jopa valehtelulle olisi vain ad hominem -argumentaatiota. Tässä yhteydessä minua moitittiin juuri siitä että yritin sovittaa ainutkertaista tilastollisiin lakeihin.
Tosin kriitikkoni tässä kohden hieman sotkeutui konsepteissa. Hän nimittäin selitti, että jos epäilen enkelihavaintoa, pitäisi minun olemassaoloanikin epäillä. Että on aivan yhtä naurettavaa uskoa enkelihavaintoa kuin uskoa että jossain on joku Tuomo joka asuu Keravalla, on samanaikaisesti täysi sekopää että harrastaa miekkailua, ja on muutenkin konu. Minussa on paljon attribuutteja eikä ole toista minua. Olen siis ainutlaatuinen.
Tässä kohden kriitikko unohti, että olen kuitenkin immanentti. Korostin tätä immanenttiuttani siten että kerroin että minusta jää kaikenlaisia jälkiä joiden väärentäminen on toki mahdollista, mutta se on vaikeaa. Tämä vaikeus tekee epäilystäni edes periaatteessa kritiikinalaista. Näin esimerkiksi voi ainakin teoriassa mennä miekkailukoulullemme tarkistelemaan oppilaslistoja. Ja käydä verotoimistossa utelemassa (jos vain saa lupia, mutta tämä vaikeuttaa periaatetta, ei estä sitä). Itse asiassa uskottavuuttani voidaan arvioida myös tilastollisesti. Minulla on nimittäin attribuutteja ; Niillä on todennäköisyyssuhteet ja tosiasiassa lopullinen "vain yksi" johtuu siitä että kaikilla attribuuteilla on kompositio, joiden kautta syntyy epäanalogia kaikkeen muuhun nähden. (Jopa teleportvirheessä kaksinkertaistunut minä on kahdessa eri paikassa, näiden välillä olisi epäanalogia.) Voidaan sanoa että jos selittäisin olevani ammattitappaja, huippukirurgi ja vapaa-aikanani Batman, niin todennäköisesti valehtelisin. Ja jos selittäisin olevani 15 metriä pitkä, niin valehtelisin aivan taatusti.
Tämä kaikki onnistuu juuri sitä kautta että ainutlaatuisuuteni on luonteeltaan immanenttia. Siihen liittyy ilmiöitä jotka ovat induktiivisen a posteriorisen päättelyn tuloksia. Olen siis ainutkertainen (ei ole toista minua) mutta en ainutlaatuinen (en ole ihme.) Kirjoittaja moitti tässä olevan todistamisen varmuutta. Hän kuitenkin pohjimmiltaan sekoitti a priorisen olettamisen ja objektiivisen totaalisen varmuuden keskenään. Eli juuri sen eron joka erottaa transsendentin immanentista. ~ Immanentit ilmiöt eivät ole tiedossamme absoluuttisia totuuksia. Niitä koskee induktion ongelma. Induktio taas perustuu mallintamiseen. Induktioita voidaan korroboroida tiedolla, eli ne ovat tältä osin perusluonteeltaan a posteriorista tietoa. Tämä tekee niistä periaatteessa empiirisesti koeteltuja (kenties puutteellisesti ja huonosti, mutta ne eivät ole ennalta a priori päätettyjä). Ne eivät siis ole samassa mielessä ennaltapäätettyjä oletuksia kuin a priorisesti määritetyt väitelauseet.
Tässä kohden voidaankin sanoa että ainutlaatuisuuden kohdalla voidaan ottaa Paul Daviesia painanut ongelma joka käsittelee universumin syntyä. Hän korostaa että elämme yhdessä universumissa. Kenties muitakin on, mutta emme voi suoraan havaita niitä. Näin ollen universumin syntyä on hankalaa laittaa antrooppiseen periaatteeseen, koska se vaatisi sitä että ainutkertaista tapahtumaa käsiteltäisiin kuin se olisi toistuva ilmiö. Davies korosti että tarvitsisimmekin toisen universumin tarkkailtavaksemme, jotta saisimme universumin synnystä tapahtuman sijasta ilmiön. Säieteoreetikot ja monet muut fyysikot - ynnä tietysti teologit - ovat tietysti yrittäneet parhaansa mukaan kiertää tätä ongelmaa ja ratkoa tätä asiaa tieteellä.
Joka tapauksessa Davies tuo mieleen yhden oleellisen huomion joka on hyvä soveltaa enkelinäkyihinkin. Ainutlaatuinen tapahtuma on sellainen joka on tapatunut vain kerran. Ainutkertainen tapahtuma taas on vain muiden jo tapahtuneiden ilmiöiden kompositio. Jos meillä on ainutlaatuinen tapahtuma joka käy monta kertaa, siitä tulee ilmiö jota tulisi voida tutkia tieteellä. Jos huoneeseen ilmestyy enkeli, ensimmäisellä kerralla se on ihme. Toisella kerralla se on ilmiö. Maailma tuntee monia enkelien kohtaamiseksi kutsuttuja ihmeitä. Joten ne ovat immanentteja samaan tapaan kuin esimerkiksi avaruusolennot. (Tämä jättää tietysti Jumalan valtakunnat ja vastaavat enkeleihin usein liitetyt asiat transsendenttiin tilaan.)
Ja jos tätä ei hyväksytä, voidaan aina kysyä että miten ihminen tietää että tämä oli ainutlaatuinen tapaus. Että tunteeko hän koko universumin kaikki tapahtumat. Ja jos tämä ei riitä, voidaan ihmetellä että miten tapaus tiedetään enkeliksi ilman referenssipintaa ; Ilman viitekehystä ei ole ymmärrystä siitä mitä havainto on. Se vaatii siis käsityksen enkeliydestä, joka taas viittaa siihen että se ei ole ainutkertainen tapahtuma.
Ja jos asiaa todella pidetään ainutlaatuisena, jää meille silti tilastollinen käsittely. Sillä maailmassa tapahtuu monia asioita. Jos joku väittää että enkelinäky on ainutkertainen, hän sanoo että sille on pistetodennäköisyys. Tapahtumien määrä on 1. Jos vastapuolella on hallusinaatioilmiö, niitä on useita. Jos vastapuolella on valehtelua, niitäkin historia tuntee useita. Näin ollen todennäköisyysarvioissa ihme on epätodennäköinen vaihtoehto. Ja tätä ei oleteta ennalta sanomalla että ihmeitä ei tapahdu. Siinä sanotaan että ihme tuskin on todennäköisesti tämän tietyn havainnon takana. (Ja tämä sitten toistetaan niiden muiden vastaavien kanssa, jos on tarvetta ja tapahtuman ainutlaatuisuutta yhä korostetaan.)
Toisin sanoen vain jos tapahtuman taakse nähdään enkeli, joudutaan tämä esiolettamaan premissillä. Toinen puoli voi lähestyä asiaa empiriakeskeisellä näkemyksellä ilman että asioita tarvitsee erikseen esiolettaa todennäköisiksi tai epätodennäköisiksi. Induktio voi olla väärässä, mutta se on a posteriorista päättelyä. Enkeli on uskottava jos ja vain jos se oletetaan a priori tapahtuman taakse. Tämä epäsymmetria on näyte siitä että toiset perustelut ovat vahvemmalla pohjalla kuin toiset. Tämän epäsymmetrian unohtaminen ja sen väittäminen että kun enkeli vaatii esioletuksen niin luonnollisen ilmiön oletuskin vaatisi sellaisen, on lähinnä omien heikkouksien projisoimista asiattomasti skeptikkoon. Lisäksi se kertoo että argumentoija ei edes ymmärrä sitä tieteellisyyden ja todistamisen ja empirian periaatteistoa jota hän on "kritisoimassa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti