Suvivirsi kansalaisuustestinä

"Nebukadnessar puhutteli heitä ja sanoi: "Ettekö te, Sadrak, Mesak ja Abed-Nego, tosiaankaan tahdo palvella minun jumaliani ettekä kumartaa kultaista patsasta, jonka olen pystyttänyt? Jos nyt suostutte heittäytymään maahan ja kumartamaan teettämääni patsasta heti kun kuulette torven, huilun, sitran, harpun, luutun, säkkipillin ja koko juhlamusiikin soivan, niin hyvä on. Mutta jos ette kumarra, teidät heti heitetään tuliseen uuniin. Ja mikä jumala voisi teidät pelastaa minun käsistäni?"
(Daniel 3:14-15)

Joskus ei pitäisi tietää. Suvivirsi vaikuttaa nimittäin sellaiselta pieneltä asialta josta kohkaannutaan turhaan puolin ja toisin. On omituista että sen sanat olisivat niin repiviä, että siitä ei voisi kerran vuodessa selvitä ilman traumoja. On myös omituista että tämän yhden asian poisjättäminen olisi jotain jota voitaisiin mitenkään vakavasti kutsua "kulttuuriperinteen hylkäämiseksi". Tai jos voi, niin ohuissa kantimissa on se kulttuuriperinne. Tässä mielessä ei voi sanoa muuta kuin että on puolin ja toisin hyvin asiat, kun tämän suuremmista asioista ei kinata.

Mutta sitten on hyvä muistaa, että "suvivirsi" ei kosketa vain kouluelämää. Ja tämä liittyy yleiseen uskontoihin liittyvään kyyläämiskulttuuriin. Nimittäin kun koulun ovet menevät kiinni, samat ihmiset jotka olivat juhlatilaisuudessa eivät lakkaa olemassa. Koulun tilaisuuksissa voidaan katsoa ihmisten käyttäytymistä ja tehdä tästä luokitelmia. Ja monessa paikoin nämä vaikuttavat kaikkeen elämään. Olen aikaisemmin kirjoittanut siitä miten uskonnottomien kokemusmaailmassa tärkeää on piilottaa oma vakaumuksettomuus. Uskonasioista ei ehkä vouhkata uskovaisten puolella vahvasti, mutta esimerkiksi lestadiolaisalueilla on tervettä piilottaa televisioantenni. Ihan sen takia että tämä rauha ja uskonasioiden yleinen ja voimakas esilletuomattomuus jatkuisi.

Asian selviämisellä voi olla vaikutusta työllistymiseen ; Työhaastattelut harvoin ovat eksaktia tiedettä, ja jos lestadiolaisalueilla haluaa työtä kannattaa olla uskovainen koska riittää että on suunnilleen siinä parhaiden joukossa että on mahdollisuus saada työpaikka. Julkiateistin on syytä olla kertaluokkaa toiseksi parasta parempi, jotta hänellä olisi mahdollisuuksia. (Työnhakutilanteen epäeksaktius estää asioiden viemisen oikeuteen siten että se menisi myös läpi.) Samoin ateistiksi tunnettu saa muita helpommin potkut, toki aina jostain syystä. Muiden kohdalla vain tälläisistä katsottaisiin sormien läpi.

Tätä voi olla vaikeaa ymmärtää, mutta asiaan voi saada selvyyttä kun miettii vaikka sitä miten lestadiolaisilla on "salakieltä" jossa pelkkä "päivään" sanominen voi olla loukkaus, vittuilua ja tuomitsemista. Vaikka ei sanottaisi "haista paska" tai muuta vastaavaa. Ihan "päivää" riittää. SRK on toimittanut "Valinnan paikka" nimisen kirjan, joka kertoo (s. 125-126) siitä miten ihmisen pitää tervehtiä uskonkumppani9a "Jumalan terve" -lausahduksella. "Tervehtiessämme ”Jumalan terveellä” kerromme toisaalta halumme olla uskomassa. Samalla myös kysymme toiselta uskovaiselta: ”Oletko pysynyt terveenä puun oksana?” Voimme miettiä, tyydymmekö sanomaan toiselle uskovaiselle pelkästään ”Moro” tai ”Terve”. Häpeämmekö tervehtiä toisiamme ”Jumalan terveellä”?" Siksi jos tervehtimisen jättää väliin vihjaa että ei pidä toista kunnollisena uskovaisena ja ihmisenä. "Päivää", sinällään muutoin kohtelias ilmaus, muuttuu tätä kautta toiseuttavaksi konseptiksi. (On myös inaisen vaikeaa lähteä vetämään oikeusjuttua joka menisi läpi sillä että joku sanoo sinulle "päivää"..)

Lisäksi on huomattava, että suvaitsevaisuus lasketaan usein "mokuttamiseksi", aka. "liberaaliksi monikulttuurisuuspaskaksi" josta kunnon konservatiivi pysyy kaukana. Ja tämän vuoksi vaikka etelä-suomessa onkin erityisen suuri ateististen perussuomalaisten klikki, ei ole vaikeaa joutua alueelle jossa kristittyjen perussuomalaistyyppisten ihmisten joukot ajavat asioitaan. Tässä ateismia siedetään aivan samalla tavalla kuin islamia. Niitä pidetään riskinä. Itse asiassa usein esitetäänkin että pahin riski on se, että ateistit saavat tahtonsa läpi koska sen jälkeen islam tulee ja täyttää ateistien rakentaman nihilistisen arvotyhjiön. Ateismi siis ajaa heistä islamin asiaa. Näkemys on yleinen ja islamvastaisuus on varsin yleisesti tunnustettua. Ihmiset eivät silti näytä osaavan laskea 1+1 siihen mitä tämä tarkoittaa sen suhteen että olet ateisti tietyillä alueilla.
1: Itse pidän islamisaation riskin kannalta pahimpana vaarana sen, että erilaisilla fundamentalisteilla on hyvinkin jaettuja intressejä. Seksuaalisuuteen ja alkoholiin ja moneen muuhun vastaavaan agendaan on yhteistä kaikupohjaa. Tämän konkretisoinee se, kun Abdullah Tammi sai islamilaisen, sharialakia kannattavan puolueensa kanssa näkyvyyttä takavuosina, se lähti tekemään yhteistyötä Päivi Räsäsen ja kristillisdemokraattien kanssa. Yhteistä kaikupohjaa löytyikin. [QED]

Ja kun muistelen että miten lestadiolaisten kohdalla meni vuosia kun yhteisön pedofiilejä piiloteltiin, muistutan vain siitä että tämänlainen vakaumuskiusaaminen on varmasti lestadiolaiselle paljon pienempi synti. Kun into ratkaista pedofiliaongelma oli sitä mitä oli, niin miten suurta tarvetta tähän kontrastissa nähtäisiin sosiaalisen torjunnan, eristämisen ja muun vastaavan yhteisössä hartiavoimin tehdyn käyttäytymisvalvonnan ja mielipidepoliisina toimimisen korjaamiseksi. Sitä tuskin edes pidetään ongelmana. Sitä pidetään varmasti suunnilleen "heikoilta jäiltä pelastamisena".

Perussuomalaisessa hengessä suvivirren laulaminen onkin "kulttuurinen asia" hyvin erilaisella sävyllä kuin mitä kristilliset liberaalit Helsingin virastoista haluavat sanalle antaa. Konnotaatiot vaihtuvat lennosta. Suvivirrestä tulee kansalaisuustesti jossa mitataan onko maassa maan tavalla vai maasta pois. (Jota Laajasalokin muuten mielenkiintoisesti ehdotteli televisiossa, vaikka liberaalia linjamaa edustaakin. Esitti suoraan, että pitää mennä muualle jos.) Tässä hengessä on ymmärrettävää miten Puumalaisen tekemä perustuslain antamiin oikeuksiin vetoaminen on huomioitu Patmos -säätiössä. Juha Ahvio kutsuu sitä "perusoikeusfundamentalismiksi". Ja että takana on ajatusmaailma jossa tietyt mielipiteet on omaksuttava jotta on lupa esittää haluamiaan asioita julkisuudessa. "”Neutraalius” tarkoittaa sitä, että kaikkien on omaksuttava ja hyväksyttävä tämä vakaumus todeksi ja normatiiviseksi saadakseen oikeuden ilmaista itseään julkisessa tilassa." (Mikä on alustukseni jälkeen kannalta huvittavaa. Etenkin kun ei tässä olla kieltämässä ristikoruja tai uskonnollista pukeutumista tai sitä että tiellä on kirkko tai että ihminen laulaa kotona vessassaan Leonard Cohenin "Hallelujaa" vaan siitä että pakottaa nekin jotka eivät tätä vakaumusta jaa, laulamaan mukana julkisesti.)

Lausunto "perusoikeusfundamentalismista" on ymmärrettävissä kun muistaa että liberaalimmatkin uskovaiset ovat korostaneet sitä että suvivirren kieltäminen tuntuu keinotekoiselta ylhäältä annetulta komennolta joka siksi vieraannuttaa ihmisiä. Vaikka kysymys argumentissa onkin laista. Ei ole vaikeaa nähdä tämän kanssa vahvaa yhteyttä poliisiministeri Päivi Räsäsen aikaisempiin lausuntoihin lain ja vakaumuksen suhteesta.

Suvivirsi onkin tässä mielessä koettelutilaisuus. Kun yhteisö toimii tällä tavalla, on selvää että valinnan paikkaa ei ole. Ei ole mitään kunnollista "mahdollisuutta valita". On vain vapaaehtoinen pakko. Kun esimerkiksi minut pistetään vankilan uhalla maksamaan veroja, joista vuotaa varoja evankelis-luterilaiselle kirkolle, joka taas tekee tiivistä yhteistyötä esimerkiksi em. lestadiolaisten kanssa. Tämä oikeuttaa haastamaaan kirkkoa siitä, että miksi "hedelmällinen vuosia jatkunut yhteistyö hyvässä yhteisymmärryksessä" ei ole saaneet korjattua tilannetta niin että tämänlaista uskonnon ympärille kehittynyttä ja uskonnolla perusteltua "kyyläysyhteisöllisyyttä" ei olisi enää lainkaan olemassa.

Itse näin kreationistien kanssa keskustelleena ja väärää mieltä evoluutiosta olleena tiedän että tappouhkauksiakaan ei osata uskonnollisessa innossa välttää. Ja tiedän että professori Puolimatka osaa laittaa kirjoin ja kansiin Pianka -viittauksia joissa arvon "harras uskovainen pluralismin puolestapuhujamme" rinnastaa naturalismin haluun tappaa 98% maailman väkiluvusta ruiskuttamalla ebola -virusta ilmakehään. (Oleellista ei ole se, onko tästä no anteex -heitto internetissä vaan se, että miten tämänlainen pääsi professoritasoisen akateemisen ihmisen kirjaan in first place.) Ja ihmettelee tämän jälkeen että miten tämänlaisella pelottelulla saattaa olla vaikutusta siihen että joku kokee tappouhkailun ja muun aggroamisen oikeutettuna itsepuolustuksena. Tämä kertonee siitä miten rajua toiminta voi olla silloin kun hiljaisuuden muuri rikotaan, ja vaikka vahingossa jätetään suvivirsi laulamatta.

On selvää että yhteiskunnan on otettava ympäristön olosuhteet huomioon. "Suvivirttä" ei siksi voi pitää pelkkänä lauluna. Ikäväkseni olen saamieni uusien tietojen pohjalla pakotettu korjaamaan vanhaa näkemystäni. Ennen uskoin että se on pääasiassa symboli. Laulusta puhuttaessa puhutaan siis muista asioista ja laulu viittaa valtaan ja auktoriteettiin enemmän kuin on vallankäyttöä ja autoritaarisuutta. On selvää että tämä tulkinta pätee kuitenkin lähinnä omassa elinpiirissäni, liberaalissa Etelä-Suomessa. Suomessa on kuitenkin paljon alueita joissa suvivirsi on symbolin lisäksi signaali. Ja siksi sanonkin että joko ihmisellä on nollatoleranssi kiusaamiseen tai hän kannattaa suvivirren laulattamista. Molempia ei voi saada. (Sori.)