Skeptikkona olevat ovat varmasti hyvin tottuneita erilaisiin syytöksiin. Tyypillisin syytös on se, että skeptikko jollain tavalla institutionalisoidaan. Tavallista on, että keskustelua avataan vetoamalla tähän instituutioon ja jos tämä instituution nimi ei pelota pois, kyseessä on jäsenyys. Nämä syytökset kertovat sitten jotain oleellista, nimittäin niistä vihollisnäkemyksistä joita eiskeptiset ihmiset rakentavat.
Jos asiaa halutaan valaista esimerkein, voidaan ottaa Esa Turkulainen, jota luultiin SuPon osastoksi, ei siis edes yksilöksi. Sillä salaliittoteoreetikon silmiin ihminen helposti edustaa järjestelmää. Eräs mielenterveydeltään järkkynyt Helsinkiläinen pitää minua Saatanana, ei siis saatananpalvojana vaan itsenään personifioituneena pahana, koska olen aikanani keskittynyt kreationismiin. Viime päivinä kun on ollut keskustelua GM:ästä, on skeptikoita sitten nähty Monsanton maksamina.
Tämä on johtanut skeptikkopiireissä harrastettavaan hirtehishuumoriin. Ajatus kuulumisesta ja edustamisesta on usein sen verran kaukaa haettu ja absurdi, että siihen on hyvin vaikea suhtautua mitenkään. Mutta koska ne ovat perimmiltään herjaamista tai loukkaamisen yrittämistä ja koko ihmisen lokaanviemistä vain siksi että mitään hänen sanomaansa ei sen jälkeen tarvitsisi ottaa vakavasti, ei voi tehdä muuta kuin suhtautua jotenkin. ; Lopputuloksena on kliseisiä vitsejä esimerkiksi ovat puheet siitä miten aamu-uinnit illuminatin rahoissa tulee suorittaa. Tai siitä miten Monsanton palvelukseen on mukava päästä koska he maksavat niin paljon enemmän kuin reptiliaanit. ; Pilkkapuheita tulee vastaan sen verran runsaasti, että toisto ilman tämänlaisia defenssejä voisi olla mielenterveydelle tuhoisaa - siis niille jotka ylipäätään välittävät ventovieraista ihmisistä ja heidän mielipiteistään.
Toki skeptikoiden joukossa on myös pseudoskeptikkoja. Siis ihmisiä jotka eivät seuraa todisteita ja tutki tiedeväitteitä. Heille "oikea mielipide" on tärkeää. Heitä ei kuitenkaan voi tämän pohjalta syyttää väärässoleviksi. He ovat oikeassa vääristä syistä. Siksi oikeastaan jos halutaan syyttää skeptikkoja intresseistä, saati maksamisesta, pitäisi ensin osoittaa että he ovat väärässä. Sillä ei ideologian kannattaminen tee vaikka rokotevastustajaa harhaiseksi. Se, että rokotevastustaja on hippi jonka mielestä vain luomu on eettistä ja muu on jonkinlaista myrkytystä ei tarkoita että hän olisi väärässä tämän ideologian vuoksi. Intressillä on väliä vasta kun argumentit on ruhjottu läpi.
Tästä huomautuksesta huolimatta on kuitenkin ala jossa skeptismillä on vaikeuksia. Nimittäin uudet innovaatiot. Skeptikko -lehdessä onkin arviointi skepsis ry:tä moittivasta väitöskirjasta. Tämän mukaan skepsiksellä on tiettyjä heikkoja paikkoja. "Varsinkin uusien tieteenalojen luomisvaiheisiin kuuluu rajojen hakemista sekä teoreettisten ja metodologisten lähestymistapojen epävarmuutta." ... "skeptikkoliike muistuttaa tieteen vahtikoirien ja poliisien toimintaa, joka toimittaa episteemisiä ”puhdistuksia” tieteen kentillä." Toki lausunnossa on omituisuuksia, kuten toiminnan rajoittamista viitaten asian sijasta siihen keitä siihen kuuluu. Tämä viittaa siihen että argumenteissa ei välttämättä ole kaikki kohdallaan. "Jatkotutkimusaiheena esitetään, että yhdistyksen kytköksiä eri tieteenaloihin analysoitaisiin ja sen jäsenkunnan tieteenalatausta ja miesvaltaisuutta purettaisiin auki, koska yhdistys käyttää merkittävää määrittelyvaltaa asettaessaan tieteen rajoja ja kuvatessaan eri tieteenalojen asemaa." Mutta esillä on asiaakin.
On nimittäin totta, että tieteessä on aivan eri asia olla uuden paradigman eturintamassa kuin tarkistaa jo vakiintuneita tieteenaloja. Itse asiassa kirjoitinkin aikanani ns. Nobel diseasesta, eli siitä miten nobelin saaneista monet ovat hairahtuneet totaalisen epäonnistuneen tieteen tekemiseen. Uusien innovaatioiden teossa vaaditaan ehdottomasti riskinottoa. Tämä johtaa epäonnistumisiin. Tässä ongelmana on se, että moni huuhailija ei ymmärrä tätä ja ajattelee että nobelisti tuottaa kultaa kaikkialla missä toimiikin. Tosiasiassa yllättäviä eturivin onnistumisia tehdään jos vakiintuneesta tiedosta poikkeava yllättävä tieto keksitään. Ns. perustutkimuksesta ei nobeleita satele. Riskinottajat onnistuvat ja epäonnistuvat suuresti. Siksi ajatus jostain skepsis ry:stä tieteen sisäisenä vahtikoirana on huono.
Mutta tällä ei oikeastaan ole mitään tekemistä juuri minkään suomen skepsiksen toiminnan kannalta. Sillä tosiasiassa valtaosa skepsiksen toiminnasta on ns. tieteen popularisointia ja vastaavaa tiedetiedottamista. Tieteen autonomisuutta ei rikota jos toiminta tapahtuu ns. muualla kuin tutkimuksien julkaisuissa ja muissa akateemisissa yhteyksissä. Ja itse asiassa akateeminen vapaus tarkoittaa myös lupaa avoimeen kritiikkiin, joten jos skepsiksen toimijat ovat akateemisesti koulutettuja ihmisiä akateemisissa yhteyksissä heillä on lupa sanoa sanottavansa.
1: Akateeminen vapaus on toki monille vaikea asia, ja esimerkiksi kreationistien kohdalla moni ajattelee että akateeminen vapaus tarkoittaa sitä että akateemisissa yhteyksissä ei saisi kritisoida kreationistien tuotantoa. Tämä on sen antiteesi.
Skepsiksen perusasetelma kuitenkin paljastaa jotain jota moni skeptikko, ja luultavasti ei ainutkaan pseudoskeptikko, ei ole tullut miettineeksi. Iskusana "tieteellinen maailmankuva" on hyvin iskevä ja vetoava. Ja skeptikot usein rakastavatkin sitä. Kuitenkin asiaan on kaksi lähestymistapaa. Ensimmäinen strategia on sitä että "haluaa olla eturintamassa". Ja jälkimmäinen "minimoi huijatuksi tulemisen riskin". Ihmisiä hämmentää tässä kohden sellainen konsepti kuin "oikeassa oleminen", olivatpa he skeptikoita tai heidän kritisoijiaan. Usein skeptikko varmistaa että ei tule huijatuksi ja hakee vakaata metodologiaa ja jo olemassaolevia tuloksia. Heidän vastapuolensa taas ottaa todisteiden puutteen toisin, heistä heidän paradigmansa nousee pian. Skeptikkoa ei huijata, ja eiskeptikot todennäköisemmin erehtyvät kuin onnistuvat. Mutta skeptikot eivät ole perusasenteeltaan todellakaan mitään innovaatiokoneita.
Tosin jos asiaa katsotaan siten että skepsis ei olekaan mikään tiedepoliisi vaan julkiseen keskusteluun osallistuva taho, eli perimmiltään tieteellistä tietoa ajava medialaitos, voidaan huomata että kaikki "vallankäyttöargumentit" muuttavat muotoaan.
1: Valtaosa skeptikoiden käsittelemistä aiheista eivät ole edes mitään uusia innovaatioita. Esimerkiksi kummitusten, parapsykologisten ilmiöiden homeopatian kaltaiset ilmiöiden oppi ja periaatteet ovat hyvin vanhoja ja jo testattuja. Ne ovat aiheita joita on tutkittu ja yritetty tutkia ja tässä ei ole ennenkään onnistuttu. Kyseessä ei siis ole uudesta tutkimusalasta vaan yrityksestä lämmittää sitä kliseistä ikivanhaa, yleensä siksi että se mukailee arkijärkeä ja sen intuitioita. Paradigma -termin hokeminen ei tässä auta, sillä nousevan paradigman merkit ovat uusien hedelmällisten tutkimussuuntien putkahtelu. Näiden oppia ei ole täydennetty havaintojen mukana niin että selitysmallit olisivat kehittyneet. Näiden kohdalla kysymys ei ole mistään uudesta tieteenalasta. Metodologiat pruuvauksesta potenssointiin ovat ikiaikaisia kysymyksiä, niiden tehokkuutta on tutkittu ja köykäiseksi havaittu. Ja ainut mikä muuttuu on se, että veden muistille etsitään uusia tekosyitä. Joka on irrelevanttia, sillä toimintamekanismia tarvittaisiin lähinnä selittämään havaittu ilmiö. Kun ilmiö ei nouse esiin, selitysmalli ei selvästi tapahdu maailmassa.
2: Suuri osa skeptikoiden käsittelemistä aiheista ovat innovaatioita jotka on jalostettu myytäväksi tuotteeksi ennen kuin niitä on tutkittu tieteellisesti. Vakuutattamisen kohde ei ole tiedeyhteisö, argumentit ja retoriikka kohdistetaan eiakateemisille tahoille ja ihmisille. Esimerkiksi Valkee -korvavalossa sekä powerbalancessa on kysymys siitä että tuote kenties toimiikin, mutta toiminnassa on lähdetty ns. "perse edellä puuhun" eli ensin on tehty tuote ja sitä myydään. Ja vasta sitten ruvetaan hankkimaan todisteita. Ja kuten power balancen kohdalla kävi, toimintaa ei havaittu lainkaan eli väitteet olivat tyhjän päällä. Ja kuten Valkeen kohdalla kävi, eli entisten epäonnistumisten lannistumatta yritys viestii aina "uusista tutkimuksista" jotka jotenkin onnistuvat paremmin kuin ne vanhat joissa on havaittavissa selvää tieteellistä huonoutta ja tulosten kanssa kikkailua.
+: Itse asiassa näitä luokkia on hyvin vaikea pitää minään eri asioina. Esimerkiksi kreationismi perustuu perusasenteille ja argumenteille jotka ovat pyörineet mukana käytännössä aina. Sen tuote on uskonnollinen palvelu. Ja sitä myydään tavalliselle kansalle siten että ensin halutaan myydä kaduntallaajille muutama kirja, saada asia koulukirjoihin ja vasta sitten ryhdytään painimaan akateemisen maailman kanssa. Kun järkikin sanoo että jos asiasta halutaan tiedettä pitäisi aloittaa tiedemaailmasta ja jos tässä onnistutaan niin koulukirjat tulevat ilmaiseksi. Ja sitten skeptikot ja "evopellet" joutuisivat sietämään senkin että tiedekirjoja aiheesta tehdään ihan eri tasolla ja asteella kuin nykyään.
Skepsiksen toiminnassa toiminta-alueen kuvaus voidaankin tiivistää "Paholaisen asianajaja" -blogin tiivistelmään. "Energiahoidot, ikiliikkujat, salaliittoteoriat, kirjeitä Nigeriasta,
tuomiopäivän odottelua, epämääräistä verkostomarkkinointia." Näitä kaikkia yhdistää se, että ne ovat ilmiöitä joita puffataan kadunmiesten parissa sen sijaan että niistä yritettäisiin tehdä akateemisia tutkimuksia jotka julkaistaisiin "Naturessa" tai muissa korkeatasoisissa vertaisarvioiduissa lehdissä. Kysymys on aiheista jotka ovat joko ikuisesti pyörivää kansanperinnettä joka otetaan kadunmiesten puolella vakavasti totena, vaikka aihetta on jo aiemmin tutkittu ja niiden tieteellisyys on köykäiseksi havaittu. Tai innovaatioita jotka on tuotteistettu ennen kuin niitä on testattu ja tutkittu. Koska argumenttien esityskohteena ei ole tiedemaailma, on turhaa pelleillä että ollaan tieteen eturintamassa. Sillä se eturintaman tiede tehdään jossain ihan muualla kun siellä missä päätavoitteena on auttamisen nimissä myydä Kakelle ja Makelle uudet korvalappustereot joista ei edes tule musiikkia.
Kun konteksti on tämä, kaikki hyödyt ovat "etten joudu kusetetuksi" -linjalla. Ja edut joita innovatiivisuus voisi tuottaa ovat minimissään. Sillä jos innovaatio olisi tosi, olisi ajan haaskaamista myydä tuotetta Kakelle ja Makelle kun nämä voisivat tehdä tästä innovaatiosta väikkärin ja todistaa uuden ilmiön ja kerätä maineen, kunnian ja nobelpalkinnot itselleen ihan vain ehtimällä ensin kun keksijät ovat olleet liian myyntihenkisiä. Itse asiassa skepsistä kuvaakin yllättävissä määrin se, että ihmiset tekevät asioita ihan omalla ajallaan ja epäkaupallisesti ilman korvauksia. Skepsiksen toiminta on rahallisesti katsoen nappikauppaa. Ilmaistyöllä puurtava ei ui rahoissa, ei vaikka olisi illuminatin jäsen. (Kuten minä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti