"If God is so great, why can't He manage to show Himself and why He has so much trouble with existing?"
Neil deGrasse Tyson on kuuluisa - ja varsin taitava ja viihdyttävä - tieteen popularisoija, jolla tuntuu olevan hyvin vahvana taipumuksena tuottaa lausuntoja joissa hän irtautuu ateismista. Hän ei siis identifioidu ateistiksi. Hän on nyt ottanut kantaa aiemmin väistelemäänsä kysymykseen. Lausunto on synnyttänyt jonkin verran keskustelua. Ilmeisesti siksi että hän on "jonkin sortin julkkis".
Hänen kantansa ärsyttänee sekä teistejä että ateisteja. Sillä siinä missä kreationisti selittää että Jumala on tieteellinen (scientific), innokas apologeetta että Jumala on loogisesti todistettu (proven) ja nykyajan moderni sivistynyt teisti selittää että tiede ja uskonto ovat sopusoinnussa (compatible), on deGrasse erimielinen. Ja jos ateistien puolella selitetään, että Jumala on todistamaton (unproven) ja epätodennäköinen (improbable) ja jopa kumottu (falsified) ei deGrasse myönny tähänkään. Hän käyttää vertausta jossa tiede ja usko eivät pelaa yhdessä (unreconcilable).
Jumalausko ei ole todistettu eikä hedelmällinen tutkimusohjelma. Sitä on kokeiltu ja tuloksia ei ole saatu. Hän ei kuitenkaan asetu teismiä vastaan, hän moittii lähinnä fundamentalisteja, eli kreationismi-apologetiikkarintamaa. Huomiota on kuitenkin hyvä kiinnittää siihen miten deGrassen mielestä kristinuskon Jumalalle ei ole todisteita. Ja huomata miten ateistien parissa osa on pahastunut siitä, että joku on pelkuri koska myöntää, että todisteita ei ole mutta ei silti ole ateisti. Tämän näkemyksen mukaan agnostismi on kohteliasta ateismia jossa ei haluta loukata uskovaisia vaikka ollaan ateisteja. Tai teismiä joka jää jäljelle sen jälkeen kun on hävitty debatit ateisteille. (Olen luonnollisesti erimielinen ; Väitänkin että jokainen joka pitää minua kohteliaana yhtään minään, osoittaa selvää tilannetajuttomuutta ja sitä miten huonosti hän tuntee ihmisen johon attribuuttejaan liimaa.)
Tämä syyte pelkuruudesta on tuttua kaikille agnostikoille ; Jos asian puolesta ja vastaan ei ole todisteita, ja jos esittää että ei tiedä tai ole heittäytynyt kumpaankaan vaihtoehtoon (Jumala joko on tai ei ole, kysymys ei ole siitä että Jumala olisi puoliksi olemassa). Kuitenkin deGrassen edustama näkemys voidaan nähdä jonkinnäköisenä pseudointellektuellismina jolla ei itsessään ole tarjota oikein mitään mihinkään. Hän ei ole agnostikko vaan ignostikko. (Ja tämä ei ole pilkkanimi jossa väitetään ignorantiksi, vaan aivan oikea ajattelusuuntauksen nimi.)
"If God is answer, what is the Question?"
Jos mietitään miten ignostismi eroaa muista Jumalaepävarmuuden muodoista, huomio kiinnittyy varmasti ensin siihen miten agnostismi eroaa ateismista ja teismistä. Agnostismin ymmärtäminen ei ole vaikeaa. Jumalakannanotot ovat epävarmuudessa (uncertain) ; Agnostikko ei siis ole väistämättä eksklusiivinen - saati suoraan antagonistinen - ateistille tai teistille, vaan
inklusiivinen. Agnostismi koskee tietoa ja sen rajoja kun taas ateismi ja teismi ovat ontologiaa. (Ja uskonto ja vakaumuksellisuus ovat uskoa ja ateismista innostuminen ideologiaa joissa on emootioita.)
Ignostismi taas on metatason positio. Siinä missä agnostikko ottaa helposti tietoa erilaisista uskonnoista ja tutustuu argumentteihin puolin ja toisin, koska tämä on jotenkin relevanttia, tekee igteisti niin että hän asettuu uskontojen tarjoamien kategorioiden ulkopuolelle. Igteistin ei tarvitse tietää mitään vaikka kristinuskon sisällöstä koska hän asettaa position siten, että ateistit ja teistit eivät osaa määritellä termejään. Tästä näkökulmasta on tietysti vaikea tarjota mitään keskusteluunkaan. Siinä missä agnostismia ei tarvitse ymmärtää ontologian kannalta, ei igteismiä tarvitse ymmärtää miltään tasolta. Se on sitä että osallistuu keskusteluun sanomalla että "olette absurdeja ja höpöjä".
Olenkin hieman ihmeissäni miten igteismiä pidetään jotenkin kohteliaana ja sivistyneenä. Se on nimittäin lähinnä tyhjää ja jossain määrin ylenkatseellistakin. Molemmat mukavia asioita, sekä henkilökohtaisia piirteitänikin, mutta en sentään nosta niitä hyveiksi! Neil deGrassella on toki ilmiselviä älyllisiä ja tieteellisiä ansioita, mutta teologian puolella nämä taidot eivät ole. Toisaalta igteismin hyvä puoli on juuri siinä että ei ole ikään kuin tarvetta pyöriä näillä heikkousalueilla. Voi keskittyä siihen missä on hyvä. Ja tämä taas on varsin kannustettava piirre ihmisessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti