"Cosmos" -sarjan uudelleentekeminen on saanut paljon näkyvyyttä. Sitä juontaa Neil de Grasse, joka on hyvin taitava tieteen popularisoija ja "hauska mies". Ohjelma on siis myös viihteellinen. Sen parissa on tullut muutama suurempi keskustelukin. Ensimmäinen on sensuurikohu ; "Cosmos" -sarjasta kun nippaistiin taktisesti pois evoluutiota käsittelevä kohta. Fox kun pitää tunnetusti huolta maailmankuvasta ja välttää katsojakuntansa loukkaamista. Toinen on sitten liittynyt siihen että kreationistit, siis samat ihmiset joiden loukkaamista Fox on välttänyt, ovat vaatineet että Cosmos -sarjaan tulisi antaa saman verran tilaa luomisopille kuin muillekin malleille. Tätä vaaditaan sitten peräti tasapuolisuuden nimissä.
Tässä asetelmassa ei ole mitään uutta. Mielenkiintoista onkin huomata, että USA:ssa on runsaasti 24/7 toimivia täysuskonnollisia televisiokanavia. Ja he ovat järkyttyneitä siitä, että yksi tiedettä popularisoiva sarja ei sisällä kreationismia. ; Tilanne on sama kuin joku vaatisi jotain uskonnollista kanavaa esittämään saman verran Dawkinsia ja muuta ateistista materiaalia omilla uskonnollisilla kanavillaan. Tunnettua on, että tätä ei tule tapahtumaan.
"Cosmos" on tietysti saanut huomiota lähinnä siksi että se onkin yllättäen ollut suosittu sarja. Se on kiinnostanut ihmisiä. Osittain siksi että se on hyvin tehty ja huumorintajuinen sarja. Julkisuus ja julistaminen ovat hyvin oleellinen osa. Ja tätä on hyvin vaikeaa ymmärtää Suomessa. Sillä USA:ssa tilanne on hyvin erilainen kuin täällä.
USA:ssa on aivan oikeasti mahdollista että synnyt fundamentalistiskristilliseen perheeseen. Sitten sinut laitetaan kristilliseen päiväkotiin. Jatkat tästä kristilliseen kouluun. Jopa kristillisiä yliopistoja on. Ja sitten kun valmistut, voitkin yht'äkkiä mennä uskonnolliseen firmaan tai instituuttiin jossa sitten olet töissä. Voit naida omasta alakulttuuristasi ja muuttaa samanmielisten asuinalueelle. On siis hyvinkin mahdollista elää maailmankuvaelämä jossa ei törmätä erilaisiin mielipiteisiin.
Tässä kontekstissa on ymmärrettävä miten klassinen USA:n kreationisti ei itse asiassa ole yhtä kamala ihminen kuin täällä protestanttisessa maassa elävät aatekumppaninsa. USA:ssa he eivät oikeasti ole maailmankuvan vapautta vastaan. (Se vain näyttää siltä.) He haluavat elää kuplaelämää. He eivät vain halua koskaan nähdä mitään mikä rikkoisi heidän maailmankuvaansa vastaan. Kaikki on heille maailmankuvaa, joten häiritsevä tiedemielipide vaikka evoluutiosta oikeutetaan sillä että rapsutetaan kristittyjä. Ja tästä sielläpäin on kysymys. Kristityt jotka haluavat elää kuplassaan elämäänsä kulkevat keskenään.
Kuplaelämä, sosiaaliselle ihmiselle luontevin tila
En kuitenkaan nosta tätä tällä kertaa esiin vain voidakseni pilkata kreationisteja. Se voi toki olla hauskaa, mutta korostankin enemmän sitä että itse asiassa kaikilla ihmisillä on taipumus ajautua tämänlaiseen kuplaelämään. Itse asiassa teknologia tekee tästä helppoa. Esimerkiksi Google tekee tätä nykyään automaattisesti. Itse ihan oikeasti elän maailmassa jossa olisi ihanaa jos hakukoneeseen laitettu teksti olisi kaikille sama. Kuitenkin nykyään heuristiikkoja on kehitetty siihen suuntaan että kone arvaa mitä haluan lukea ja tietää. Kone arvelee että haluan lukea samansuuntaisia asioita. Sillä näin suurin osa ihmisistä todella toimii.
Jopa omassa blogissani on selvästi heiluntaa. Minulla on esimerkiksi ollut päiviä joiden jälkeen useampi seuraaja on lähtenyt pois. He ovat voineet lukea juttujani kauankin, mutta sitten yhtenä päivänä kirjoitan jotain jonka jälkeen he eivät halua kuulla enää mitään siitä mitä sanon. Tämä on ymmärrettävää ja heillä on oikeus tehdä tämä. Mutta ihmetyttää miksi he ovat ylipäätään seuranneet asioita kauan ja sitten nämä tietyt aiheet saavat heidät katoamaan. Esimerkiksi blogistani on kadonnut muutamia humanisteja sen jälkeen kun olen kritisoinut feministejä. (En usko että kukaan kreationisti on lukenut ja seurannut blogiani pitkän ajan ja toistuvasti. Jos on, he ovat kiistatta pitkämielisiä yksilöitä.)
Minulle tämänlaiset poistumiset ja ennen kaikkea lukijamäärässä näkyvät notkahdukset ovat olleet indikaattoreita. En ole oikein suunnitellut mitään "kohderyhmää" ja tätä kautta tänne on vain muodostunut sellainen. En hae seuraajia, joten poistuma ei edes loukkaa. (Jos hakisin seuraajia, olisin varmasti esimerkiksi kohteliaampi ja asiallisemman oloinen.) Poistuminen indikoi kuitenkin siitä, että aiemmin olin sanonut jotain kiinnostavaa, ja kun poistumat keskittyvät tiettyjen tekstien jälkeen, sen sijaan että ripottuisivat kuten satunnaisvaihtelun piiriin menevät heilahtelut tekisivät, on syynä ollut se, että lukija on loukkaantunut näistä tietyistä näkemyksistä joita olen esittänyt. (Aina en kirjoita edes omia mielipiteitäni, joten tämä on jossain määrin lisähuvittavaa. Kirjoitan juttuja juttujen vuoksi kohtuu usein.) Eli kun minulla on tämä yksi tietty kamala ja provokatiivinen näkemysjoukko, ei ihminen ole ikään kuin enää halunnut kuulla mistään muustakaan niistä muista aiheista. Vaikka aiemmin onkin ollut, kun ollaan esimerkiksi leimattu blogin seuraajaksi.
Ymmärrän että tämä on se, miten valtaosa ihmisistä toimii. He haluavat olla mukavien ihmisten kanssa ja kuulla mukavia asioita. Olisi omituista sanoa että tässä olisi jotain erityisen pahaa. Se ei kuitenkaan ole kovin ... filosofista. Tai ainakaan filosofista sellaisella tavalla että minä arvostaisin. (Toisaalta ei näiden poistujien ihan oikeasti tarvitse välittää kilin vittujakaan jostain puolihullusta bloggarista. Ihan oikeasti!)
En pidä tästä omalla kohdallani.
Sillä tiedostan miten helppoa aivan kenellä tahansa on mennä tämänlaiseen mukaan. On helppoa viihtyä internetin echo chambereissa joissa on samanmielisiä eikä esimerkiksi häiritsevää riitelyä. Nähdäkseni perusasetelmana tässä on se, että kuplassa elävä ei oikeasti ole muuta kuin oikeaoppinen. Kuplassa ei oikeasti tiedä mitä tarkoittaa olla tämän dogman seuraaja, koska kontrastipinta puuttuu. Oma maailma tunnetaan, mutta ei tiedetä miten se eroaa muista vaihtoehdoista. Tai jos kontrastia on, se ei ole välttämättä totuudenmukainen koska on aina vain kuultu niitä samoja törkypuheita. Itse asiassa kuplassa olemisen perusongelma on myös siinä että on hyvin vaikeaa tietää miksi oma ratkaisu on todella parempi kuin ne vaihtoehdot. Onko kuplaelämää elettyä oikeasti valittu yhtään mitään, saati että kyseessä olisi vapaa valinta tai perusteltu valinta tai perusteltu vapaa valinta. (Kristityt fundamentalistit ovat tässä siirtyneet enemmänkin siihen että kaikessa on kysymys maailmankuvista. Eli paremmuuseroa ei ole joten kuplassa voidaan olla vapaasti. Ihan oikeasti tämä on se taustafilosofia joka kuvaa USA:n kreationismia, mutta ei esimerkiksi kotimaamme kreationismia.)
Tässä mielessä en halua että näkemystäni suojellaan, olipa suojelijana sitten google tai kuka tahansa. Ja tätä on turha yhdistää sopuisuuteen. Ei. Kysymys on sublimaatiosta. Vihantunteet ja maailmankuvat ovat paskaa. Siitä ei vain pääse eroon joten sitä on käsiteltävä ikään kuin alkeemisena raaka-aineena joka muutetaan jotenkin vähemmän haitalliseksi, tai jopa hyödylliseksi. Oma blogini on itse asiassa työnäyte siitä miten tämä toimii, tai ainakin miten tätä voidaan tavoitella.
Voidaan huomata, että kirjoitan melko usein kriittisesti. Ja viittaan näihin raivostuttaviin linkkeihin. Mukana on toki myös samanmielisiä linkkejä. Mutta ei mitä tahansa samanmielisiä linkkejä. Kun nimittäin luen tekstin joka sanoo täsmälleen sen mitä haluan sanoa, en suinkaan laita sitä kirjanmerkkeihin. Miksi minä laittaisin talteen jotain jonka kanssa olen täsmälleen samaa mieltä? Eihän siinä ole mitään järkeä! ; Miksi helvetissä minä laittaisin muistiin linkin joka ei opeta minulle mitään vaan joka sanoo niitä asioita joista olen samaa mieltä? Jotta voisin paremmin oppia samat asiat? Ei. Jotta samanmielinen linkki päätyisi varastooni sen pitää sisältää jotain minulle uutta.
Moni kuitenkin nimenomaan linkittää näitä joiden kanssa on harvinaisen samaa mieltä. Ja tämä on se USA:n fundamentalistikreationistien tapa. Ei, he eivät ole pahoja ihmisiä. Ja heillä voi olla arvotkin aivan kohdallaan. Mutta he eivät ole mielessäni sivistyneitä, sofistikoituneita, valistuneita. Ja ennen kaikkea he ovat tylsiä. Miksi minä tutustuisin ja kiinnostuisin sellaisen ihmisen mielipiteistä jonka lausunnot ovat kliseitä jotka voi lukea muualta? Mitä minä opin siitä että kuuntelen tyyppiä joka toitottaa muiden sanoja? Herranjestas sentään, kykenen seuraamaan näitä hänen primaarilähteitä ja saamaan samat asiat järkevämmin muotoiltuina? Tämänlaisia ihmisiä on paljon ja he ovat lähinnä ajanhaaskausta. Jos he sen sijaan tekevät jotain omaperäistä, sitä sietää kyllä vähän huonompiakin argumentteja.
Ja kun tämän rageilevan luontevan huomion on tehyt, tarvitsee oikeastaan vain kysyä yksi asia. Se, haluaako itse olla missään tapauksessa samanlaatuinen ihminen kuin nämä. Nähdäkseni tässä vaiheessa on erityisen helppoa tiedostaa että vastaus on ehdottomasti että "ei halua".
Itse asiassa jos seuraat blogiani, voit huomata että useimmiten aiheena on nimenomaan jokin josta olen erimielinen. Jopa vahvasti erimielinen. Kirosanoilla koristelutasolla erimielinen. Se, miten törmään tähän aineistoon toistuvasti ja käytännössä päivittäin tai lähes päivittäin? Syy on se, että vietän valtaosan surffausajastani paikoissa joiden kanssa olen erimielinen. Toki seuraan jonkin verran myös niitä jotka ovat samaa mieltä. Mutta tämän kriittinen, negatiivinen, sarkastinen - ja jonkin verran kyynistynytkin - yleissävy johtuu juuri tästä.
En väitä että kuplaelämän antiteesi olisi miellyttävää. Se ei ole. Se on kamalaa. Totaalisen hirveää. Siinä ei saa rakentavia tai mukavia kohtaamisia kovinkaan usein. Erimielisten kohtaaminen on käytännössä aina konfliktin sävyttämää, etenkin uskontoaiheissa. Ja muutoinkin on aivan turha puhua paskaa mistään reiluudesta tai avomielisyydestä, ne ovat olemassa mutta sen verran marginaalisesti että sellaisen kohtaa ahkeralla yrittämisellä ehkä muutaman kerran vuodessa. Avomielisyyden sijasta tarvitaan enemmänkin suisidaalista uhkarohkeutta ja ballsia. Sillä muutoin sitä vain pettyy lähes joka ikinen päivä kun positiiviset odotukset eivät toteutuisikaan.
Sillä jos asiat ovat uusia, ne eivät ole enää esimerkkejä tai yleistä ideologista toitotusta. Niiden kautta voi oppia. Ehkä blogaan niistä. Kenties blogaukseni ei ole kohtelias, kenties se jopa vittuilee. Ja yleensä se vittuileekin. Arrogantin ryöpytyksen ja paskamyrskyn keskellä on kuitenkin muuta kuin vihapuhe, kysymys on sublimaatiosta. Sillä kun laitan ryöpytyksen esille, siinä on rakenne. Tämä on minulle itselleni "uhka". Jos en keksikään hyviä argumentteja, tämä on keino uhata minua. Ja voin tätä kautta olemaan pakotettu muuttamaan mielipiteitäni. Ja kenties jos joku päivä en oikeasti keksi ratkaisua, joudun vähintään laittamaan argumentin mietintään. Se ei ole ainakaan huono jos siihen ei ole olemassa jonkinlaista vastausta.
Ja tälläisessä nurkassaolotilanteessa on huomattava, että olen tietoisesti myös ajanut itseäni nurkkaan. Sillä on helppoa assimiloida. Mutta jos on rageillut, on pedannut keskustelukentän sellaiseksi, että mitään kunnollista turvapaikkaa ei ole. Näin ollen minun olisi myös pakko jossain tilanteessa korjata ja muuttaa mielipiteitäni, vaihtaa maailmankuvaa. Tämä on aina ja kaikille vittumaista, enkä väitä että nauttisin prosessista tai että tekisin tämän vapaaehtoisesti. Siksi olenkin rakentanut itselleni pelikentän jossa minun on pakko. Ja jos suoraan sanotaan, jossain määrin halveksin joka ikistä sellaista ihmistä joka ei tee näin.
Kaikki vaiva sen takia, että on helppoa olla ylenkatseellinen FOXin kautta tietonsa maailmasta saavalle kreationistille. Mutta on niin pirun vaikeaa olla itse minkään muun lainen. Harvan psyyke on oikeasti niin joustava, että kykenee vain tekemään tämänkaltaisia asioita ilman että se on samalla pakote.
Oh, they tell me I'm an arrogant person. Thanks informing me about this problem. That was totally new to me. Now I see it ; I've brought great shame upon myself. I also have made mistakes sometime. There's only one way to resolve it; I shall commit a sudoku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti