Epäily liittyy mielikuvissa yhteen joko paranoian ja kyynisyyden kanssa. Skeptikoista oleva yleinen mielikuva onkin se, että he ovat kyynisiä vänkyröitä. Ja jos he eivät ole paranoideja ja "epäile koululääketiedettä tai evoluutiota" että he olisivat oikeasti pseudoskeptikoita. (Pseudoskeptismi on todellinen ilmiö ja ongelma, mutta sanan hokemisesta on tullut itsestään harhautunutta syyttelyä jota käytetään ällistyttävissä määrin argumentinkorvikkeena sen sijaan että tuomio olisi pätevän ja perustellun argumenttianalyysin lopputulos.)
Itse olen paikoitellen varsin kyyninen, ja olen skeptikko, joten olen kenties väärä ihminen ottamaan tähän kantaa. Sanoisin kuitenkin että nämä kaksi ominaisuutta ovat yhteismitattomia. Skeptikko voi olla kyynikko, optimisti tai mitä muuta tahansa tältä väliltä. Tässä mielessä Tuukka Saturi onkin kiteyttänyt näiden käsitteiden hengen mainiosti muotoillessaan, että "Kun he astuvat huoneeseen ja haistavat kukkasten tuoksun, skeptikko voi miettiä, olisiko tuo sittenkin raikaste eikä oikea kukkien tuoksu. Kyynikko taas alkaa etsimään hauta-arkkua." Se heijastaa sitä miten skeptisyys on asennoituminen dataan kun taas kyynisyys on asennoitumista ihmisiin ja elämään. Tai vielä enemmän ; Kyynisyys on mielenlaatu ja olotila kun taas skeptisyys on ajattelun metodi ja datan prosessoinnin tapa.
Toki skeptisyyden ja kyynisyyden välille voidaan saada jonkinlaisia yhteyksiäkin. Skeptikosta voi helposti tulla kyynikko, jos hänellä on optimistinen ihmiskuva. Silloin hän olettaa esimerkiksi "älykästä keskustelua" ja tästä voi seurata tiukkoja laatustandardeja. Tämän tien päässä on vain toistuvaa riman alittumista. ; Itselleni tämä puoli on hyvin tuttua. Tunnen hyvin latistavana sen, miten tosiasiassa valtaosa jutuista perustuvat jo aiemmin käsiteltyihin asioihin. Se, että sama henkilö palaa takaisin saman argumentin kanssa joka on jo kumottu hänelle aiemmin, ilman että hän on tässä välissä ottanut kritiikkiä huomioon ja korjannut perusteluissaan olleita virheitä, on hyvin turhauttavaa. Tässä mielessä korostuu se, että koska kyynikko on usein pettynyt optimisti, voi skeptikkous olla haastavaa. - Kyyninen skeptikko on siis jossain määrin laiskuuden ja pettymyksen tiellä. Hän ei välttämättä enää ole ahkera ja tarkkaavainen skeptikko, jotka taas voidaan nähdä skeptisyyden hyveiksi.
Usein syy on kuitenkin muualla. Nimittäin siinä, että arkijärki on melko useilla ihmisillä sen laatuinen, että heidän on mahdotonta oikeastaan edes käsittää mistä skeptismissä on kysymys. ; Heille kyynisyys ja skeptismi sekoittuvat toisiinsa kuten ironia ja sarkasmi toisistaan. Erot ovat usein selviä, mutta ne on silti ihmeen helppo sotkea toisiinsa.
Yhdeksi syyksi sekaannukseen näen ihan yksinkertaisesti sen, että ihmiset ajattelevat olevansa järkeviä eivätkä mieti ajattelemisen tapoja kovinkaan paljoa. Ja tämä johtaa helposti auktoriteettiperustaisiin argumentteihin. Skeptikko joka vaatii enemmän kuin tämänlaisia on siis ikään kuin joku joka osoittaa epäluottamusta tähän auktoriteettiin. Ja siksi skeptikko olisi kyyninen vänkääjä. Sillä kyyniset vänkääjätkin tekevät juuri näin; Paremman tiedon puutteessa ihminen taipuu helposti optimismiin ja kun skeptikon toiminta on kyynikon toiminnan kanssa samalla lailla normista poikkeava, on helppoa asettaa ne samaan nippuun. ; Toki harva kokee seuraavansa johtajaa, mutta tosiasiassa valtaosa pseudotieteistä - etenkin vaihtoehtohoitojen, avaruusolentojen, kummitusten, uskonnollisten kokemusten ... ja rehellisesti sanoen likimain kaiken muun kohdalla - toimii siten että asiaa esiintuova taho perustelee asiaa anekdooteilla. Anekdootti taas perustuu luottamiseen siitä että kertomus on tosi eikä erehdys. Tämä ei ole tiedettä vaan auktoriteettiuskoa. (Vaikka tämä harvemmin ymmärretään sellaiseksi.) ; Eli skeptikoilla on luottamusväli (tiede ja metodologia) kun taas muilla luottamuksella on väliä (perimmiltään jonkinlainen auktoriteetti jonka sanoma otetaan todesta).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti