ashtag

»Se pakottaa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhät, vapaat ja orjat, ottamaan oikeaan käteensä tai otsaansa merkin. Kenenkään ei ole lupa ostaa eikä myydä mitään, ellei hänellä ole tätä merkkiä, joka on pedon nimi tai sen nimen luku. Tässä vaaditaan viisautta. Se, jolla on ymmärrystä, laskekoon pedon nimen lukuarvon: se on erään ihmisen luku, ja se luku on kuusisataakuusikymmentäkuusi.»
(Ilm. 13:16–18)

Tuhkakeskiviikko kuuluu niihin päiviin jolla ei ole merkitystä suurimmalle osalle ihmisistä. Tänä pääsiäisenä sen ympärille oli kuitenkin asetettu jonkinlaista toimintaa. Ihmisiä kannustettiin piirtämään otsaansa tuhkalla risti ja ottamaan tästä sitten selfie ja jakamaan tämä #ashtag -merkinnän kanssa. Pelkkä sanaleikki sai minut miltei ottamaan osaa projektiin. Parannusta ja katumista ja pääsiäisen odottamista on toki vaikeaa yhdistää selfie -kulttuuriin, mutta päivän teologinen merkitys on irrelevantti sillä nykyään liikehditöjä tehdään liikehdintöjen vuoksi. (Sillä mikään ei ole niin kauhea kuin aktivisti, siis ideologisesti dogmaattinen ja oikeaoppinen. Paitsi passivisti.)

Kun luin Kokkolan seurakunnassa tapahtuneesta, olin hämmästynyt. Otsaan piirretty tuhkaristi oli aikaansaanut iho-oireita monille. χιϛʹ mitä -tuokion jälkeen mieleen tuli lähes väkisin mielikuva pedon merkistä. Hikipedian puolella oltiin huvittuneita vampyyriyhteydestä. ; Vampyyrithän voisivat saada risteistä vammoja ja ajatus "Vampyyri Lestat" -sanan monitulkintaisuudesta lestadiolaisyhteydessä suorastaan huutaa vitsiä. Vaikka tapaus onkin varmasti ikävä niille joille se on sattunut käymään.

Vampyyrit ovat kuitenkin myös kauhuelementti. Samoin kuin oma mielleyhtymäni pedon merkistä. Kauhu onkin jossain määrin lähellä komediaa. Molemmissa on helposti mukana tragediaa, irrationaalisia elementtejä ja arjen logiikan rikkomista ja vapaata assosiointia. Ilmiön huomaa helposti vaikka lukemalla kahden lauseen kauhutarinoita.

Pelkät elementit eivät riitä. Komedia ja kauhu syntyvät rytmityksestä. Jos tarina kertoo humalaisesta joka yöllä oikaisee kirkkomaan läpi kun hänelle tulee kova keventymisen tarve, ja hän kuulee "Tämä on kuule julkinen paikka" -huomautuksen, komedia syntyy jos pelottavuutta korostetaan ja sanoja paljastuu poliisiksi. Jos puitteita korostetaan keveämmin ja lausuntaa koristaa se että luinen käsi tarttuu hartioista, kyseessä on selvästi kauhu.

Tämän kontekstoinnin avulla yhden ihmisen nolo sattumus muuttuu henkilökohtaisesta kauhunhetkestä joksikin josta voi hyvillä mielin vääntää vitsiä.