Pieniä huomautuksia (ketju)panssarista ja hieman niiden tekemisestäkin.

They're awesome!

Ketjupanssari on ollut käytännössä "standardi". Modernina aikana, etenkin roolipelaajien keskuudessa, on tärkeää puhua ketjupanssarista jotta se voidaan erottaa vaikka levypanssarista, suomupanssareista ja vastaavista. Kuitenkin kun historiallisina aikoina on vain viitattu panssariin (mail), on puhuttu siitä panssarista mitä käytännössä kaikki ritarit ja sotilaat käyttivät. Ja tämä on ollut ketjupanssari. Tämä voi olla yllättävää, koska ketjupanssarin tekeminen on ollut hirvittävän työlästä. Itse asiassa ketjujen värkkääminen on sen verran työlästä, että ketjupanssari on ollut aikanaan sellaisessa hintaluokassa, että se vertautuu nykyaikana ostettavissa asioissa urheiluautoihin ja asuntoihin. Ketjupanssaria kuitenkin käytettiin monessa kulttuurissa. Kauan.

Syynä on se, että ne ovat hyvin hyvin toimivia. Rengaspanssaria käytettiin hyvin kauan. Keltit ja roomalaiset tunsivat sen ja suosivat sitä. Se säilytti suosionsa ristiretkien aikaan. Bysantin valtakunta käytti sitä. Ja niitä ei käytetty muodikkaasti rituaalikäytössä parakeissa, kuten monia epäkäytännöllisiä sotilaallisia innovaatioita on käytetty. Niitä käytettiin taistelussa. Jos panssarin tekeminen on niin työlästä kuin rengaspanssarin käyttö, sen statusarvon voi ymmärtää. Mutta kun eri kulttuurit vapaaehtoisesti ja hyvin kauan suosivat sitä taistelukäytössä, syynä on se että se toimii.

Itse asiassa ketjupanssarin aliarviointi tuntuu olevan samantapainen ilmiö kuin katanan yliarviointi. Jossain joku on päättänyt että idän mystiikka tekee katanasta superaseen. Ja joku, mahdollisesti sama taho, on päättänyt että ketjupanssari suojaa hirvittävän vähän.
1: Se on monessa roolipelissäkin ikään kuin nahkapanssarin hieman kilisevämpi versio. Jossa ei voi loitsia eikä hiipiä. Miksi kukaan ylipäätään valmistaa ketjupanssarin kaltaisia asioita missään roolipelimaailmassa? Ei mahdu järkeen.

Yhtenä syynä ketjupanssarin suojaustehoon johtunee niistä testeistä joilla sitä testataan. Tässä yleensä pieni pala ketjupanssaria kiinitetään kulmistaan maalitauluun ja sitä esimerkiksi ammutaan nuolilla suoraan päin siten että sen takana on suoraan jonkinlaisen maalitaulun pinta eikä ollenkaan joustoa. Tämä kuitenkin demonstroi lähinnä sen, että ketjupanssarin läpi voi ampua nuolella. Tämänlainen asetelma (best case scenario) viittaa enemmän mahdollisuuteen eikä todennäköisyyteen.

Toki panssarin joustavuus yllättää monia. Ja se tuo olon siitä että suojausteho olisi heikko etenkin tylppiä aseita kuten nuijia vastaan suojautumiseen. Kuitenkin jos ajatellaan että käytössä on ketjupanssari ja sen alla toppaus, syntyy kerroksittaisuutta jossa iskun voima jakautuu hyvinkin suurelle pinta-alalle. Sattumisen ja vakavan vahingoittumisen välillä on ero, ja ketjupanssari jossain mielessä kasvattaa tätä kuilua mahdollisimman tehokkaasti. Isku jakautuu panssarin joustaessa pitkälle, mutta panssari ei hajoa vaan levittää iskun alleen. Tämä tuntuu, mutta ei tapa.
1: Vahinko kasvaa mitä pienemmälle pinta-alalle iskun voima menee. Siksi metallipanssareissakin on suoria tasoja ja kaarevia pintoja jotka eivät pysäytä iskua vaan enemmänkin siirtävät lyöntilinjoja helposti syrjään. Kaikenlaiset piikit ja muut vastaavat ovat siis itse asiassa melko typerä temppu tehdä. Nehän pysäyttävät iskun ja kohdistavat voiman haarniskaan ja ihmiseen sen sijaan että kimmottaisi tai liu-uttaisi niitä muualle.

Ketjupanssarin mukavuus.

Usein sotilastekniikkaa mietitään vain taistelun kannalta. Kuitenkin kaikkina aikoina pääfunktio ja se mitä aseilla ja varusteilla on eniten tehty, on se että niitä kannetaan paikasta toiseen. Tässä ketjupanssari on aivan mahtava innovaatio. Se on panssari jonka mukanakannettavuus on huippuluokkaa.

Ketjupanssarin jännittävin ominaisuus on se, että sen voi kääriä ja taitella kasaan kuin puseron. Mutta sitä on todella tuskaisaa nostaa. Esimerkiksi oma ketjupanssarini on tehty melko paksuista renkaista ja se painaa "roimat parisenkymmentä kiloa". Ja jos se on pelkkänä ketjupassarina, se on kuin yrittäisi nostaa nukkuvaa kissaa. Nukkuvaa parikymmentäkiloista kissaa. Tämä johtuu siitä että kissa, kuten ketjupanssarikin, on löysä ja joustava ja elastinen. Tämän seurauksena tärkein asia joka ketjupanssareista on opettaa ihmisille, on se, että niiden logistisessa siirtelyssä kätevintä on pukea ne päälle. (Mahdollisesti tämä on myös helpoin ja mukavin tapa kantaa nukkuva kissa, vaatteena.)

Vaatteena ketjupanssari on sitten yllättävän mukava. Tai tässä kohden on oltava tarkka. Kaikki ketjupanssarit eivät ole mukavia. Yllättävintä kyllä paino ei ole tässä tärkein elementti. Eikä edes renkaaksi väännetyn rautalangan paksuus. Karkeasti ottaen jos renkaat ovat suuria, panssari on jäykkä ja epämukava. Jos renkaat ovat pieniä, se on enemmän kuin vaate.
1: Toki tässä aivan minipienet renkaat estäisivät renkaiden liikkumista, mutta tämänlainen olisi jo epäkäytännöllisen pieni rengaskoko enkä voi kuvitella ketään tervettä ihmistä rakentamaan tällaisia. Aproksimaationi toimii siis "terveen järjen kokoisilla renkailla".

Lisäksi siinä missä levypanssarista saadaan yllättävän kevyt ja ketterä sillä, että ne kiinnitetään nahkahihnoilla suoraan jäseniin ja ruumiiseen, niin että paino jakautuu hyvin tasaisesti koko ruumiiseen, on ketjupanssari tässä heikompi kuin kokometallilevyiset vastineensa. Ne painavat hartioita. Koko panssarin (tai oikeasti vain iso osa siitä) paino jää helposti roikkumaan hartioiden varaan. Tämä ei toki ole ongelmaa jos sinulla on hyvä ryhti. Tosiasiassa painon saa johdettua hartioista suoraa selkää pitkin lantioon ja tätä kautta jalkoihin ja maahan. Mutta itse suosin kuitenkin jonkinlaisen vyön käyttöä. Sillä tässä rengaspanssarin paino on vain osittain hartioilla. Suuri osa painosta saadaan nivottua suoraan vyötäröön. Ja jokaisella ihmisellä lantio on yllättävän voimakas. Näin rengaspanssarista saa melko viihdyttävän. (Ilman vyötä istuminen muuttuu miellyttäväksi, koska tämän vyötärönalaisen osan saa johdettua tuoliin tai muuhun vastaavaan millä sitten istuukin. Vyö tekee saman ilman tuolia ja taistelukin käy ketterämmin.)

Itse asiassa ketjupanssarilla pystyy hankkimaan suuria määriä yletöntä karismaboostia. Sinun tarvitsee vain kertoa rehellinen luku panssarin painosta. Ja sitten tanssia diskossa. Itse olen tanssinut useita tunteja diskossa, tehnyt kuperkeikkoja lattialla ja ties mitä muuta vastaavaa ketjupanssarissa. En ole lihasvuori. Ainut syy, mikä rajoitti menoa oli siinä, että tein kuperkeikkoja lattialla, käyttämäni panssarin rengaskoko oli kohtuullisen suuri. Ja en käyttänyt sen alla kuin ohutta T -paitaa. Hartiani hiertyivät tämän vuoksi verille. Koska kuperkeikkatekniikkani on hieman puuttellinen ja se hiertää pelkillä vaatteillakin hieman.

Kykenin tanssimaan ja mekastamaan, vaikka minun panssarini on kunnon hauberk, jossa on pitkät hihat ja kainalokuopatkin kunnollista metallia. Suurin kysymys onkin sitten lämpötaloudessa. Ketjupanssarissa tärkein ominaisuus on se, että se on metallia. Ja metalli johtaa hyvin lämpöä. Siis todella hyvin. Tästä on jännittäviä seurauksia ; Kesällä ulkoilma on lämmintä, mutta se on kuitenkin yleensä kylmempää kuin ruumiinlämpösi. Tällöin ketjupanssari viilentää todella mukavasti. Hiki ei nimenomaan ole vieraana. Kohtuullisen hyvillä helteilläkin ketjupanssari viilentää oloa ja tuntuu paljon mukavammalta kuin vaikkapa normaalit vaatteet. Se on aina käytännössä ruumiinlämpöinen ja imee lämmön sinusta ulkoilmaan. (Täydellinen hellevaruste.)

Pakkasella tämä on tietysti ongelma. Tosin asiaa auttaa se, että panssarin alle kannattaa yleensä laittaa jotain muuta kuin T-paita. Paksumpi toppasuojus alla on talvella hyödyllinen ja kesällä jos jokin tuntuu kuumalta, se on tämä panssarin alle laitettava toppaus joka tuottaa kuumaa. (Vaikka jos ihmiset tietysti tiedostavat että toppavaatteet kesällä ovat kuumia, ajatus ritareista sulkee arkijärkeä ja ihmiset kysyvät hyvin usein siitä että onko metallinen suojus kuuma kesällä.) Toki kovassa auringonpaahteessa ketjupanssari tuntuu samalta kuin kuuma naula saunassa. Sitä ei sen vuoksi tee mieli läimiä. (Tämän estämiseksi ristiritareillakin on niitä valkoisia kankaita ketjupanssarien päällä.)

Oman onnelan rakentamisesta.

Koska käsityöblogit ovat valtavan suosittuja, en malta olla viittaamatta siihen, että moni askartelee ketjupanssareita itse. Rautalangalla ja kolvilla pääsee pitkälle. Tarvitaan vain tasaisen mittainen hyvin kestävä putki jonka ympärille renkaat rullataan ikään kuin "vieteriksi" ja sitten ne vain katkaistaan tai sahataan yhtä linjaa pitkin ja lopputuloksena on kasa (aukinaisia lenkkejä). Renkaat punotaan yhteen, painetaan kiinni ja mahdollisesti vielä kolvataan kiinni. Olen ottanut osaa yhden ketjupanssarin rakennusprojektiin, se tehtiin yhteistyönä ja työmäärä on hirvittävä. Jos teet itse ketjupanssareita, tunnustat olevasi "metallurginen kutojamummon korvike" jolla ei mitä luultavammin ole sosiaalista elämää. (Mikä kattaa suunnilleen tämän blogin kohdeyleisön. Tämä on "asiakaskuntani tärkein segmentti".)

Moni haluaa rakentaa ketjupanssareita itse. Tässä tilanteessa ei voi sanoa muuta, kuin että projekti on käsittämättömän työläs. Ja jos sen tekee väärin, menettää suuren osan siitä mikä tekee ketjupanssarista ... toimivan. Toki jossain näytelmäroolipelaamisen maailmassa ei ole hirvittävää väliä sillä, miten hyvin panssari suojaa. Mutta aikanaan tällä on ollut väliä. Tässä kohden on syytä ymmärtää se, että ketjupanssarit on linkitettävä yhteen jonkinlaiseksi "kankaaksi". Ja tämän seurauksena siitä tulee epäsymmetristä. Ja tämä epäsymmetria on ratkaisevan tärkeää. Pystysuunta ja vaakasuunta ovat erilaisia. Ketjupanssari on paljon joustavampaa toiseen suuntaan kuin toiseen suuntaan.
1: Vaikka se joustaakin melko hyvin molempiin. Se on itse asiassa ihastuttavaa materiaalia ja ihmettelen miksi stressipalloja ei korvata ketjupanssarin palasilla aivan yleisesti.

Jos oikein tehtyä panssaria katsotaan hartioista alaspäin, siihen ikään kuin muodostuu "pystysuuntia" linjoja. jotka joustavat sisäänpäin "vyötärösuunnassa". Tämän seurauksena panssari joustaa ja ikään kuin "imeytyy" kasaan vyötärölle. (Se on kuin halaamista, paitsi että toisin kuin ihmisten tekemät halaamiset, ketjupanssarin antama kokemus on varsin miellyttävä.) Tästä on monta hyötyä. (Sen lisäksi että ihonmyötäisyys on seksikästä, joka ei enimmän osan ajasta ole ainakaan mikään haitta.) Ketjupanssarin paino jakautuu tämän "halaamisefektin" vuoksi enemmän muuallekin kuin hartioille. Tämä tekee siitä mukavamman ja kevyemmän kantaa. Ja kun sama määrä metallia "halautuu pienemmälle pinta-alalle" on selvää että pinta-alayksikköä kohden on hieman enemmän metallia. Mikä on hyvä asia jos panssaria käyttää ... panssarina.

Jos panssarin sen sijaan tekee väärin, se pullottaa sivustasta ja sen paino tuppaa kertymään alas. Hartioissa panssari on tällöin hyvinkin vähän joustavaa, kun taas voimat ovat kertyneet alas. Ketjupanssarin "helmasta tulee tarpeettoman painava".