Moderni taruolento ; Tieteellinen kreationisti

"Nuotta" -lehdessä tavoiteltiin huumoria. Aiheena oli taruolento, objektiivinen tutkija. "Objektiivinen-tutkijaistit uskovat tämän olennon, ironista kyllä, asuvan juuri alkuperätieteen parissa. Tarkemmin ottaen he määrittelevät tämän asuinpaikaksi mystisen Ateistien leirin, joka puolestaan sijaitsee jokaisen järkevän ihmisen sydäm.. siis aivoissa. Objektiivisen tutkijan katsotaan näissä piireissä olevan esim. luotettava, ymmärtäväinen, rehellinen, ystävällinen, maltillinen, älykäs ja kohtelias. On hämmästyttävää miten ateistit, jotka eivät usko Jumalaan, näkevät ympärillään Objektiivisia tutkijoita, kun teistit, jotka uskovat Jumalaan, eivät usko tällaisen olennon olemassaoloon. Tosin taikausko on yleisestikin ollut runsainta siellä missä kristinusko on ollut heikoilla." Kritiikin ytimeksi otetaan "alkuperätieteet". "Edellämainittu ongelma näkyy siis alkuperätieteissä kaikkein selvimmin. Alkuperätieteissä on selvä, että joudumme tulosten saamisen lisäksi päättelemään asioita jotka ovat meidän tietopiirimme ulkopuolella. Esimerkiksi, jotta a:n määrä kertoisi mitatun kohteen b iän, siihen ovat voineet vaikuttaa vain nykyisin vaikuttavat tunnetut tekijät x ja y. Jos tuntematon nykyisyyden, tai menneisyyden tekijä c on vaikuttanut a:n määrään, a antaa väkisinkin väärän iän kohteelle b. Tämä johtaa siihen että Objektiivinen tutkijaistit luottavat uniformitarianismiin, ja olettavat ennalta, ettei mitään tuntematonta tekijää c ole koskaan ollut olemassa. Muuten mainittu Objektiivinen tutkija, ei voisi ikinä kertoa kohteen ikää. Objektiivinen tutkija ei voi kuitenkaan luottaa uniformitarianismiinkaan uskonvaraisesti, vaan hänen täytyy tietää se todeksi. Lisäksi uniformitarianismi on perustettu uskomukseen, jota se itse pitää pystyssä, eli siihen, että ei ole koskaan ollut erityistä luomistapahtumaa."

Ylläolevan kaltaiset lausunnot ovat hyvin yleisiä. Tieteenfilosofisesti tässä esityksessä kohden on hyvin monta ongelmaa. Ensimmäinen, kenties helpoin, on se että asia viedään ylipäätään ihmisiin. Toinen on että tämä liitetään tieteen kannalta irrelevantteihin attribuutteihin. On vaikeaa löytää tieteenfilosofian suuntausta jossa kohteliaisuus liittyisi mitenkään hyvän tieteen tekemiseen. Lisäksi se on muutenkin kovin ihmiskeskeinen ; Se, että tieteentekijällä on maailmankuva ei tarkoita että hänen mittalaitteistonsa noudattaisi tätä uskomusta. Teoriat kun ovat induktiivisia malleja jotka tuottavat ennusteita ja tieteenteossa mitataan vastaavuuksia. Lisäksi silmille hyppäävää on se, että lausumat pitävät sisällään vahvoja väitteitä jotka esitetään faktoina ja tosiasioina. Eli jotka olisivat jotenkin objektiivisesti tosia.
1: Toki samat tahot väittävät esimerkiksi että homoseksuaalisuus on luonnotonta, ja viittavat tässä asiaan jonain luonnontieteellisenä objektiivisena tosiasiana, biologisena faktana. Jossa ei ole yhtään maailmankuvallisuutta missään ikinä.

Itse asiassa vaikka objektiivinen tieteentekijä olisi kreationisteista mahdoton, he kuitenkin tekevät sen tyylisiä lauseita kuten "all evidence is seen through the lenses of your worldview", "If there is no God, nothing can be known for certain" ja "all scientists are biased" ovat epistemologisia ja sosiologisia lausuntoja. Peruskysymykseksi muodostuu se, miten näitä voidaan esittää jos objektiivisuus on mahdotonta? Jos kreationisti väittää että tieteentekijät ovat maailmankuvallisia ja epäobjektiivisia, niin kyseessä on induktiivinen väite ihmispsyykestä. Jos tämä on tosi, niin miksi ei ohittaa koko kysymystä irrelevanttina viitaten vain siihen että tuonlainen statement on itsessään pelkkä kreationistisen maailmankuvan tuottama harhaoletus. Että jos uskoo että Raamattu on kirjaimellisesti tosi ja tämä maailmankuva sumentaa koko ajattelun niin silloin sitä ei tarvitse pitää objektiivisena totuutena. Jos se taas on objektiivinen totuus niin ihmiset kykenevätkin objektiivisuuteen. Ja silloin se on objektiivisesti epätosi lause.

Toinen asia on kuitenkin oleellisempi. Se koskee uniformitarianismia koskevaa väitettä. Panda's thumb muistutti tuoreesti, että kreationisteilla on kovasti tätä vastaan. Ajatus uniformitarianismin ongelmallisuudesta on kuitenkin ongelmallinen koska tieteessä on kysymys induktiivisesta ajattelusta. Ja näitä voidaan testata siinä missä mitä tahansa muutakin. "The insistent claim I had made all my life – that the assumptions of mainstream science were presuppositionally mandated commitments to uniformitarianism – is simply false! It could not be any more wrong. Unformitarian assumptions are testable; in fact, they exist in order to make predictions and be tested. And they are tested, and confirmed, and that is how theories are formed." Ajatus siitä että kyseessä olisi testaamaton oletus on siis itsessään tyhjän päällä. Itse asiassa usein uniformitarioanismin edustamat väitteet ovat sellaisia että niitä voidaan kumota. "Of course that’s absurd. In the first place, the “assumptions” of science aren’t of the same kind as the assumptions of the creationist, because science “assumptions” are nothing but conservative, while creationist assumptions are speculative in the extreme. Science does start out assuming no deviation–because it can only build upon the evidence. We’ve never had warrant to assume deviation, while we see apparent uniformitarianism now, and, at least tentatively, in the past. If you can show deviation, interventionism, or singularity, then do so." Larry Morankin korostaa että tieteen tekemisen kannalta makroevoluutio ei ole pelkkää mikroevoluution todistamista. Sillä vaikka evoluutio onkin seurausta siitä että geenialleelien määrät muuttuvat populaatiossa, se jättää jälkeensä tietynlaisia merkkejä ja näitä voidaan tutkia erikseen "Most evolutionary biologists have moved on in the past half century and they now realize that macroevolution is a separate field that combines genetics, population genetics, geology, ecology and a host of other fields in order to explain the history of life." Esimerkiksi itse kirjoitin aikanani evoluution määritelmästä tavalla, joka nosti esiin sen että evoluutioteoria on jokin jossa aikaa koskevat ennusteet voidaan ottaa tutkimuskohteeksi ja altistaa empiiriselle tutkimukselle jossa ne potentiaalisesti voitaisiin falsifioida. Joka tekee niistä tieteellisiä siinä missä mistä tahansa muustakin koeteltavasta väitteestä. Menneisyyttä voidaan tutkia ilman aikakonetta, koska menneisyys koostuu interaktioista ja niiden suhteista. Jos tietyt teoriat pitävät paikkaansa nyt havaittavassa aineistossa pitää olla tietynlaisia merkkejä eikä toisenlaisia.
1: On ironista miten kreationistit tiedostavat tämän viitatessaan vaikka aukkoihin fossiiliaineistossa, joka tarkoittaa että hekin tietävät että jos teoria on tosi niin menneisyys johtaa tiettyihin tieteellisiin ennusteisiin nykyhetkessä. Jolloin uniformitarismi ei olekaan oletus. Voi kun he tiedostaisivat että fossiilien aukkoisuus ei ihmetytä, ja että tosiasiassa välimuotofossiilien löytämispaikat ovat osa evoluutioteorian selitysvoimaa. Ja että evoluutiotutkimuksessa vahvimmat todisteet ovat muualla kuin vanhoissa luissa. Vain fossiilien konkreettisuus ohittaa mielissä sen että fossiloitumisen harvinaisuus tekee niistä vähemmän vakuuttavia kuin monet hyvin abstraktinoloiset todisteet vaikkapa bioinformatiikan puolelta.

Ylläoleva tuo esiin hämmästyttävän piirteen siitä että uniformitarismia pidetään vain uskomuksena ja testaamattomana premissinä, vaikka samalla kreationistit itsekin nojaavat siihen että jotkin asiat olisivat ristiriidassa evoluution kulun tutkimisen kanssa. Menneisyyttä siis voidaan tutkia ja ei voida tutkia. Tämä johtuu siitä miten kreationistit luottavat uskoonsa mutta samalla heillä on syviä hankaluuksia käsittää luonnontieteissä käytettyä tieteenfilosofiaa. Sitä yritetään opetella vain jotta omat uskomukset saadaan läpi. Kreationiseille koko prosessin ydin on presuppositionistinen prosessi jossa lopputulos tiedetään uskomuksien kautta ja loput kuluvat siihen että havainnot koherentisoidaan tämän perususkomuksen kanssa. "Falsifioinnilla ei ole niin väliä" -lausetta toistava, demarkaatiokriteerien ratkaisemattomuutta korostava ja tieteen teon maailmankuvallisuutta hokeva kreationisti joka kuitenkin väittää että tiede voi tutkia hänen asioitaan on väkisinkin käsiään heilutteleva presuppositionisti joka harjoittaa lähinnä ennaltapäätettyjen uskomuksiensa läpijunttaamista (justification of belief).

Kreationismin kohdalla olenkin aikaisemmin kirjoittanut siitä miten heidän tieteenfilosofiansa on helppoa ymmärtää kahdella pääkohdalla:
1: Kreationismissa demarkaatiokriteeriksi väitetään aikaa. Se, että kreationistien tieteenteossa oleva maailmankuvallisuus vaatii sen, että demarkaatiokriteeriä ei ole. Jos tieteenteossa on luotettava demarkaatiokriteeri, tiede ei olisi maailmankuvallista vaan läpeensä objektiivista. Kuitenkin juuri uniformitarianismin ottaminen hampaisiin viittaa siihen, että aika on heistä merkittävä demarkaatiokriteeri joka erottaa "luotettavat soveltavat tieteet" maailmankuvallisista "alkuperätieteistä". Tämä johtaa siihen että demarkaatiokriteeri olisi kaikesta huolimatta olemassa. Jos demarkaatiokriteereitä ei ole, väite uniformitarianismin ongelmallisuudesta on itsessään maailmankuvallinen ja siitä ei tarvitse välittää koska se on "kristittyjen kielipeliä". Kreationisti joka sitoo ajan ongelmaan väittää itse olevansa objektiivinen tutkija kun voi väittää asiaa maailmankuvalliseksi, mutta voidakseen sanoa tämän hänen olisi väitettävä että tämänlainen olisi mahdollista.
2: Kreationisteilla on erityisiä vaikeuksia induktiivisen ajattelun kanssa. Se on kuitenkin oleellinen osa tieteellistä ajattelua.  Kreationistien kritiikki vaatiikin yleensä sitä että tieteenteko ymmärretään väärin. Olkiukkoja rakentamalla induktio muutetaan perustelusta "aukkokasaksi" lähinnä sillä että objektiivisuudelle asetetaan omituisia vaatimuksia. Evoluutiodenialismi läpitursuaa "not good enough" -henkisiä käsienheilutteluja, joita kehitetään koska objektiivisuudeksi ja tieteellisyydeksi hyväksytään vain looginen positivismi ja deduktiivinen ajattelu - sekä tietysti se minkä ihmisen oma uskonnollinen vakaumus kertoo ehdottoman todeksi. ; Uniformitarianismin kohdalla huomaamatta jää esimerkiksi se, että oletus siitä että gravitaatio toimi sata vuotta sitten kuten tänään vaatii oletuksia muistista. Ja puhuessaan "soveltavasta tieteestä" ei jostain syystä mainita että tämäkin on menneisyyteen liittyvää olettamista. Jos ajatellaan että nyt havaittavat voimat vaikuttavat menneisyydessä samalla tavalla, viitataan aina parsimonioihin. Ja näiden kohdalla on hyvä muistaa että on kvalitatiivista parsimoniaa ja kvantitatiivista parsimoniaa. ; Esimerkiksi jos evoluutiotereetikko arvioi että nyt havaittavat luonnonvalinta ja mutaatiot ja geneettinen ajautuminen ovat vaikuttaneet menneisyydessä, hän noudattaa molempia. Kvantitatiivisessa parsimoniassa on huomattava että ajatus väliintulosta vaatisi vielä yhden muuttujan lisää. Kvalitatiivisessa parsimoniassa esiin nousee vahvasti se, että Jumalan luomistyö on nimenomaan jotain jota ei havaita. Poikkeaminen uniformitarianismista selvästi vaatisi erilliset oletukset tälläisen konseptin olemassaolosta ja läsnäolosta. Occamin partaveitsi voisi leikata tässä kohden tehokkaasti, koska vastapuoli selvästi olettelee enemmän ja erikoislaatuisempia asioita.
+: Mennyt aika muutetaan ongelmaksi koska ajan ei ymmärretä olevan fysikaalinen suure josta voidaan johtaa induktioita. Tämä johtaa ongelmakysymyksiin siitä voidaanko historiaa tutkia. Kreationistit ovat kuitenkin mielellään selittämässä että globaali tulva tai Jeesuksen Kristuksen elämä olisivat jotain jota tiede voisi lähestyä. Väite on että "Jeesuksen Jumalisuus on todisteiden valossa todennäköisempi kuin vaihtoehtonsa." Joka viittaa että he nimenomaan uskovat että historiaa voidaan tutkia tieteellä. Samoin ajatus alkuräjähdyksetä otetaan kreationistien parissa uskottavana tieteenä joka todistaa että universumilla on alku eli luoja. "Were you there?" -kysymys jää tässä kohden syrjään, samoin puheet maailmankuvista. Ja sävyt muuttuvat helposti jopa ilkkuviksi.

Tämä tieteenfilosofia sitten sotketaan jonkinlaiseen relativismiin.

Kreationismissa puhutaan aina maailmankuvista. Tämän kautta kreationismille rakentuu eetos, jota kuvaa yleensä jonkinlainen evoluutikoita halveksiva vainoparanoija. Ylläoleva induktio ja aika ovat mukana sitä varten, että vastapuoli olisi maailmankuvallinen, ja että kreationisteja vainottaisiin ideologisin syin. (Koska asiallisia syitä ei voisi mitenkään olla koska induktio ja demarkaatiokriteeri ovat demarkaatiorajoja joiden toisella puolella on vain pseudotieteellistä spekulaatiota!)

Tässä kohden korostuu usein se että jonkinlainen objektiivisuus kuitenkin olisi mahdollista. Eli kreationismi ei olisikaan spekulaatiota vaan tietoa. Ehtaa tiedettä. Parempaa kuin evoluutio. Ei ole tavatonta että jumalatodistusten kritiikin kohdalla selitetään että ateistit vain maailmankuvallisista syistä torjuvat argumentit, jotka ovat niin hyviä että ainut selitys niiden torjumiselle on venkoilu. Että perustelut ovat niin hyviä että "on todennäköisempää että Jumala on kuin ei ole". Kreationistit eivät myöskään suostu olemaan kulttuurirelativisteja koska "heistä yksi maailmankuva on todempi kuin muut". On erikoista että tätä ei pidetä maailmankuvallisena, vaikka tämänlainen varmasti pitää sisällään päättelykriteereitä joilla hyvä tiede rajataan roskasta. Eli demarkaatio -onglmaan olisi sittenkin "maailmankuvallisten premissien ulkopuolinen referenssipinta" joka tarjoaisi vastauksen, joka tarkoittaa samaa kuin väite objektiivisuudesta väitelauseiden takana.

Tämä viittaa siihen että kreationistit uskovat että yksi selitys on parempi ja todennäköisempi kuin muut. Tämä viittaa siihen että mennyttä aikaa koskeva tiede olisi kaikesta huolimatta objektiivista. (Mikä on ihmeellistä jos "alkuperä" olisi aina maailmankuvallisesti värittynyttä.) Olenkin tässä samaa mieltä. "Alkuperätiede" on tiedettä siinä missä kuulien putoamista tutkiva tiede tai insinööritiedekin. Molemmissa tutkitaan induktioita. Soveltaminenkin olettaa esimerkiksi eilisen päivän, eikä finnifilosofia oletuksista senkään kohdalla ole "kovin relevanttia". ; Fysikaalisesti katsoen aika on suure siinä missä mikä tahansa muukin luonnonlaki ja sen interaktiota voidaan tutkia siinä missä mitä muuta tahansa.

Vikana onkin se, että objektiivisuusvaatimus "naturalisteille" on sitä että ehdoton metafysiikaton loogisen positivismin mukainen tiede olisi mahdotonta. (Heillä on tässä kohden oma maailmankuvallisen kaikkitiedon hybris ja teoria siitä että koska heillä on hybris on muillakin sellainen ja että sellainen tulisi antaa tilalle. Näin ei juuri ole.) Kuitenkin omalla kohdallaan uskovaiset tuntuvat hyväksyvän sen skientistisen näkemyksen jonka mukaan asioissa on premissejä jotka ovat maailmankuvallisia, mutta niiden laatua voidaan arvioida esimerkiksi niin että Jumala tai Älykäs Suunnittelija olisi tiedetysti todennäköisempi kuin kaikki vaihtoehtonsa. Valitettavasti skientismin määritelmiä lennosta vaihtamalla ei saavuteta kovin suurta luottamusta. Se kertoo lähinnä siitä että keskustelu ei ole tasapuolista kun toisille on objektiivisuuteen riittävät ehdot aivan eri kriteereillä. Vastapuolelle tiukat ja itselle todella löysät.

Luultavasti syynä on se, että kreationisteilla on käytössä maailmankuvan sumentama arkiajattelu eikä tietellinen ajattelu. Tämän avulla he voisivat esimerkiksi ymmärtää että objektiivisuus ei tarkoita sitä mitä he sen ajattelevat tarkoittavan ;
1: Esimerkiksi uskomusten oikeuttaminen ei ole mikään tieteen perusasetelma, ja uskomusten perusteluun keskittyvä näkökulma itse asiassa ei kykene ollenkaan ottamaan kantaa siihen onko objektiivinen tieto mahdollista vai ei. Ja induktion ongelmakin on haaste loogiselle positivismille, kun taas fallibilismi ja sen jälkeiset tieteenfilosofian suuntaukset ovat ottaneet sen huomioon, esimerkiksi sillä että falsifioituminen on deduktiivista ja korroboraatio on tällöin objektiivisuutta sisältävä. Samoin todistuksen taakka muuttuu melko epäintuitiiviseksi, mutta ei menetä tieteellisyyttään.
2: Itse asiassa kun väitetään että maailmankuvalliset uskomukset ovat tieteenteon ytimessä, nojataan päättelyketjuihin jotka itsessään ovat maailmankuvallisia. Näin ollen jos niiden voidaan sanoa olevan kaikenkattavia, oltaisiin jossain jossa olisikin objektiivinen demarkaatiokriteeri. ; Ja itse asiassa kreationistit puolustavatkin uskoaan tieteellisenä tavalla jossa korostetaan tieteen luotettavuutta ja objektiivisuutta ; Esimerkiksi Tapio Puolimatka korostaa Charles Tayloriin viitaten tieteen maailmankuvallisuutta, mutta samalla hän kannattaa warrant -näkemystä jonka mukaan ihminen on niin objektiivinen että hän voi luottaa järkeen ja havaintoihinsa. Ja esimerkiksi kumota ateismin sisäisesti mahdottomana, jolloin esimerkiksi väite Jumalan olemassaolosta olisi objektiivinen. Warrant -ajattelu onkin positivismia, jonka ytimessä on tiukka objektiivisuus tavalla jonka valtaosa tieteenfilosofeista ovat hylänneet koska se on mahdotonta. Ja se on läpeensä mahdotonta kytkeä yhteen sen ajatuksen kanssa että tiede olisi pakosti sidottuna lopulliseen epäobjektiiviseen maailmankuvallisuuteen.

Tosiasiassa kreationismin ytimessä onkin kaksoisstandardi.

Evoluutikot ovat maailmankuvalisia kun taas kreationistit ovat objektiivisesti oikeassa. Heidän maailmassaan "se vaan on nyt sillä lailla", että warrant takaa että tiedämme kaikki tieteelliset ratkaisut lopulta ilman mitään kyseenalaistuksia, objektiivisen varmasti, koska Jumala antaa meille luotettavat aistit joilla havaitsemme myös Jumalan. Mutta evoluutikot vain kohkaavat uskomuksineen kuin taruolentoja jahtaavat pellet. Sillä objektiivinen tutkija on taruolento, paitsi jos tutkija on kristitty kreationisti, koska Jumala tekee tarut todellisuudeksi.