ROOMAhdus

Sain aiempaan elokuvatekstiini toiveen, että käsittelisin "Spartacus" -televisiosarjassa olevia taistelukohtauksia. En ole seurannut sarjaa, mutta youtube on pullollaan videoita sen kohtauksista. Näiden käsittelyn suurin ongelma on editoinnillinen. Käsittely vaatisi pysäytyskuvia, ympyröintejä, hidastuksia ja muuta vastaavaa. Näiden lisäksi se vaatisi sen, että mieleni ei yrittäisi väkisin kuolla tai sulkea tietoista mieltä. This shit is not martial arts. Period.

Sarjan luultavasti nähdyin kohta on patsastelua jossa Spartacusta kohden heitetään keihäs, hän seisoo paikallaan ja keihäs menee aivan millin päästä ohi. Tämä ei ole kamppailutaidollista. Ja juuri mikään muu mitä olen sen kohdalla nähnyt ei ole yhtään järkevämpää. Esimerkiksi:
* Näyttävä jalkojen alta liukuminen ja munista halki lyöminen kun vastassa on aseistettu gladiaattori kilven ja miekan kanssa ei ole mitenkään järkevä. Sillä tosiasiassa sinun täytyy jotenkin päästä toisen suojauksen läpi. Tämä tarkoittaa aina sitä että oletuksena on että toinen yrittää lyödä sinua tai suojautua mitä teet. Jos liu-ut jalat edellä maassa, ja pidät miekkaa käsissä niin että kaikki muu ruumiistasi kohtaa vihollisen ulottuvilla olevan hyökkäysalueen ensin, se tarkoittaa sitä että syöksyt päin toisen asetta. Ainut syy, miksi gladiaattori ei tässä kohden joko laske kilpeään ja pysäytä Spartacusta maahan lävistettäväksi miekalla siten että hän ei mitenkään pysty pysäyttämään iskua (koska ei saa painoaan torjunnan taakse koska makaa maassa) tai että hän ei vain laske asettaan ja lävistä Spartacusta munista on se että Spartacus on Spartacus.
* Tyylikäs miekan heittäminen toisen läpi ei ole kovin järkevää. Tämä on ilmiönä sukua veitsenheittojen roolille elokuvissa. Ne eivät ole käytännössä letaaleja hyökkäyksiä. Sillä heitettävä esine ei voi lentää oleellisesti nopeammin kuin sillä lyötäessä (sillä molempien ylärajat määrää käden nopeus.) Lentävällä aseella on vähemmän massaa takanaan, sillä lyötäessä suurin osa tehoista tulee siitä että sen takana on lyöjän ruumiinmassaa.
* Sarja näyttää ylikäyttävän bullet-timeä tavalla jossa vastustaja ei ikään kuin liiku ja puolustaudu. Se, että voit olla niin nopea että vastustaja ei voi reagoida ja puolustautua on supersankarielokuvaa. This is not martial art. Sillä niissä oikea kamppailutaito tarkoittaa sitä että sinulla on tekninen ja strateginen osaaminen jossa huomioidaan se, että omalla kohdalla nopeus ja voimat ovat rajalliset ja jossa huomioidaan se, että toisella puolella on yritystä tehdä jotain.
* Se, että toinen on aloittanut jo lyömisen ja ehdit tämän lyömisen aikana sekä kumartumaan, että kulkemaan toisen hyökkäyslinjan alta ja sisälle ennen kuin hän iskee sen läpi ei ole fysikaalisesti mahdollista. Tämäkin vaatii sitä että vihollinen jotenkin pysähtyisi jonkinlaiseen aivan erilaiseen todellisuuteen jossa inertia, aika ja muut luonnonvoimat muuttuisivat. Spartacus voittaa toisin sanoen taistelutaitojen sijasta magialla. Sarjan mukaan hän onkin kenties maailmanhistorian suurin maagikko.
* Sarja harrastaa rajattuja kuvakulmia ja leikkauksia, mutta silti mukaan mahtuu tekniikoita jotka vaativat teleportaatiota, kun toinen hyökkää kohti Spartacusta, mutta tämä kumartumalla onkin tämän sivustassa ja takana. Taistelu on helppoa jos todellisuuden lakeja voi kiertää tällä tavoin.

Tämänlaatuinen listaamista voisi jatkaa loputtomiin. "Spartacus vs. kaksi roomalaista sotilasta" pitää esimerkiksi aineistoa jossa oleva miekan kaltoinkohtelu on itkettävää. Samoin se, että roomalaiset sotilaat eivät olisi tottuneet haarniskan käyttöön, sillä liikkeet eivät pidä sisällään minkäänalista tasapainoa. Toisien kimppuun hyökätään omituisesti ja Spartacusta ympäröi taianomainen suojakilpi, joka esimerkiksi tarkoittaa sitä että jos joku on jo lyömässä alaspäin, miekka alkaa nousemaan ylöspäin samalla kun Spartacus syöksyy hartoineen tätä mahaan. Kaiken järjen mukaan aseella on jo inertiaa ja tosiasiassa Spartacus itse tarjoaa omia munuaisiaan aseen hyökkäyslinjalle. Tätä ei tietysti tapahdu koska hän on Spartacus. Mutta jos heittoja voidaan suorittaa ilman lantion tai toisen käden manipulointia, on mikä tahansa mahdollista.

Monet tuntuvat toivovan tämänlaisia "elokuva-analyysejä". Mutta itse suosin sitä että ihmiset oppisivat itse. Siksi voisinkin laajentaa Spartacusta rooma-aiheisiin elokuviin ja televisiosarjoihin. Ja listata joitain niissä hyvin usein toistuvia virheitä. Samalla tulee tietysti materiaalia jota voi soveltaa joskus myös keskiaikaa koskeviin elokuviin.

Yleiset ajatukset kamppailutekniikoista.

Kamppailulla on aina konteksti. Elokuvissa ja sarjoissa tätä ei tehdä. Roolipelaajat ovat usein "snobistisia" mutta täsmälleen samalla tavalla tyhmiä kuin viihde. Sillä he miettivät asioita vain yksittäisten aseiden kannalta. He siis pohtivat miekan käyttöä eivätkä sitä että miten erilaisissa tilanteissa eri tekniikat ovat hyödyllisiä ja tarpeen. Siksi ei esimerkiksi ymmärretä
* Miksi roomalaisella sotilaalla on gladius ; Gladius on lyhyt ase, sillä tiiviissä muodostelmassa aseet ovat väistämättä (a) keihäitä (b) lyhyitä aseita. Pitkillä aseilla helposti vahingoitetaan kaveria. Tiivis muodostelma tarkoittaa myös sitä, että falangista, kilpimuurista tai roomalaisesta taistelumuodostelmasta ei tehdä mitään sellaisia "300" -elokuvalle tyypillisiä temppuja joissa on yksi mies, pirusti tilaa ympärillä ja hirveästi huitomista.
* Taistelujen pääsääntönä ei ole se, että isot ja pitkät aseet ovat vahvojen tankkitaistelijoiden ase ja veitset vaativat ketterän liukkaan väistelijämiehen. Sillä mitä lyhyempi taisteluetäisyys on, sitä enemmän erilaiset lukko-otteet korostuvat. Sitä enemmän on vääntämistä. Mitä pidempi ase on, sitä enemmän etäälläpitämistä tarvitaan.
* Hyökkäyksien kohdalla se, että lyö vihollista ruumiilla ei ole mikään erikoishyökkäys joka tehdään jonkin muun sijasta. Sillä tönimisen tekeminen vaatii aina toisen suojauksen kiertämistä. Jos suojaus kierretään kuolematta, pitäisi kuolla. (Jos suojauksen kiertämättä jättäjä ei kuole, ohjaajan pitäisi.) Myöskään torjunta ei ole jotain joka tehdään hyökkäyksen sijasta. Jostain syystä valtaosa tekniikoista on joko sellaisia että lyödään ja osutaan tai sitten toinen torjutaan ja tästä ei jatketa lyömiseen. Valtaosa tekniikoista, olivatpa harjaantuneita tai ei, on defensiivistä ja itse asiassa kaikki kamppailutaidot keskittyvät siihen miten toisen hyökkäys huomioidaan, siirretään syrjään ja saadaan tilaa omalle jatkotoimenpiteelle. Jos tätä ei huomioida, kamppailu muistuttaa "puolustautumista yrittämättömien lahtaamista".
* Kaksi asetta ei tee sinusta nopeampaa hyökkääjää. Sillä tosiasiassa tehokkaiden hyökkäysten tekeminen vaatii taakseen lantion kautta tulevaa kääntövoimaa. Jos lyöt tehokkaasti vasemmalta oikealle, saat jalkojen ja lantion kautta voimaa ja mahdollisesti askeleen kautta lisää ulottuvuutta. Samalla kuitenkin kääntö vie voimaa oikealta vasemmalle tulevaan iskuun. Lisäksi jos aseiden hyökkäyslinjat risteävät voit kolautella omia aseitasi yhteen, ja tämä rajoittaa sitä mitä voit niiden kanssa tehdä. Kahta asetta käytetäänkin aina "yhdessä", silloin jos niitä käytetään ; Toinen kontrolloi vastustajan aseita ja avaa hyökkäyslinjaa tai ne tukevat toisiaan samalta puolen. ("Kahdella aseella kaksi lyöntiä vuorossa" -ajattelu on toki roolipeleissä yleisiä, mutta nekin ovat idioottimaisia.)
* Jos kyseessä on aseistettu taistelu, on olemassa kaksi pääsääntöä joiden rikkomisesta pitäisi kuolla. (a) "Ase menee ensin". Jos menet ruumiisi kanssa hyökkäysetäisyydelle ja aseesi ei ole itsesi ja vihollisesi aseen välissä mikään suoja ei ole vihollisen aseen ja sinun maksasi välissä. Ei vaikka se näyttääkin voimakkaalta (koska se on). Hyökkäysetäisyys käsittää myös askeleet. Ihmisillä on jalat ja taitava martial artisti käyttää niitä. (b) Jos toisella on ase kädessä, et voi vain lyödä toista nyrkillä naamaan ilman että vastustajan ase on vähintään hallintaotteessa, mielellään lukko-otteessa. (Et, vaikka olisit muualla kuin roomassa, vaikka olisit Indiana Jones tankin päällä ja vastassasi on puukkonatsi.)
* Kaksintaistelussa sopivin väline on yleensä kohtuullisen mittainen. Älä siis ota puukkoa tai sitä superpitkää keihästä jota käytät muualla. Kamppailutaidoissa on tavallista soveltaa, ja vain roolipeleissä on mahdollista oppia miekkatekniikoita ilman että ei voisi oppia samalla yhtään mitään tehokasta veitsellä tai nuijalla.
* Testudo ei ollut avomaan taistelustrategia, koska se käytännössä tekee legioonalaisosastosta hitaan ja kömpelön ja lähitaistelukyvyttömän. Testudo oli oikeasti käytetty asetelma, mutta sen ideana oli linnoitusten ja vastaavien lähestyminen. Suojautuminen siltä että joku ampuu vaikka varustuksen katolta nuolia tai viskoo kiviä. Testudo avomaastossa olisi puhdasta idiotiaa ja jokainen sotilasosasto joka olisi selvinnyt hengissä sen käyttämsiestä huolimatta ansaitsisi tappaa jokaisen johtajansa henkilökohtaisesti. Aloittaen kiveksistä.

Myös yksittäisten tekniikoiden kohdalla on suurta omituisuutta. Esimerkiksi:
* Kilpi ei ole vastapaino. Jos vihollinen ampuu sinua nuolilla muurilta ja sinut käsketään hyökkäämään et siksi laita miekkaa eteen ja kilpeä taakse. Karkeasti sanoen jos kilpesi ja aseesi ovat eri puolilla, olet luultavasti tekemässä jotain väärin. (Vaihtoehdot ovat hyvin marginaalisia erityistapauksia.)
* Kilpeä ei voi ottaa reunoista kiinni käsillä ilman että omat sormet ovat suoraan vastapuolen suojattomia ja varsin vähän liikkuvia maalitauluja. Jokainen soturi tietää tämän ja tietää että vastassa olevakin soturi tietää tämän.
* Jousella ei voi ampua siten että jousi on vaakasuoraan ja vedät sitä vyötä vasten, sillä (a) tarkkuus kärsii koska pystyssä pidetyllä jousella nuoli on lähellä silmiä (b) kylkeä vasten jousta ei saa jännitettyä täyteen vetoonsa, jolloin nuolen lähtönopeuskin hidastuu eli se tekee vähemmän vahinkoa ja lentää lyhyemmän matkan.
* Se, että otat toisen iskun kädellä kiinni ei johda ranteen murskautumiseen ilman lukko-otteita ja voimakasta vääntöä johon käytetään muutakin kuin oman kämmenen lihaksia.
* Jousi ei ole yhtä hyvä sala-ampujan ase kuin jalkajousi, sillä jalkajousen voi pitää viritettynä ja odottaa pitkiä aikoja ilman että tämä rasittaa ampujaa.
* Kun miekan dippaa öljyyn ei saa tulimiekkaa joka loimottaa minuuttitolkulla. Ei varsinkaan siten, että että ei roiskisi missään vaiheessa palavaa öljyä tulimiekanpitäjän itsensä päälle ja jaloille.
* Huutaminen ja syöksyminen ei ole hyökkäys, vaan varoitus jotta toinen voi laittaa aseensa eteensä ja jotta voisit ihan itse juosta siihen. Etenkin jos juokset hartiat edessä ottamatta huomioon sitä että toisen hyökkäyslinja pitää avata/kiertää.
* Aseiden kanssa tehty taistelu ei ala sillä, että ensin tömähdetään ruumiit edellä yhteen ja vasta sen jälkeen kuuluu aseiden kilahtaminen yhteen. Jos este on, kilahdus on ensin ja sitten jatkohyökkäys. Ja jos estettä ei ole, aseesi on jo lävistänyt toisen joten se on ennen ruumiiden yhteen tömähdystä.
* Lyö toista samalla kun hän odottaa kohteliaasti vuoroaan ei ole tekniikka. Ei vaikka jotkut roolipelit helpottavatkin ajoituspuolta sallimalla sellaisen rakenteen että yksi lyö omat hyökkäyksensä ensin ja toinen jatkaa. (Lyö sinä viisi kertaa ja minä lyön kolme -kombottelua ei tapahdu.) Ylipäätään kamppailussa ei tehdä asioita joko täysin vuorotellen tai synkronisoidusti samaa tahtia. Rytmin hallinta on oleellinen osa kaikkia taisteluun liittyviä taitoja, joten ammattisotilaiden ja sankareiden luulisi tiedostavan tämän, etenkin jos vihollinen ei.
* Voimakas isku joka tähtää tilaan sinun ja vihollisesi keskellä ei ole hyökkäys. Ei vaikka toistaisitte sitä vasemmalta oikealle vuoron perään useita kertoja.
* Pidä miekkaasi paikallaan kun toinen lyö siihen -tilanteiden luominen ei ole kamppailua. Ei vaikka sitä toistettaisiin ja välillä vaihdettaisiin vuoroa.
* Kilpien rysähtäessä yhteen ei pidä jäädä seisomaan vaan sen sijaan pitää lyödä vihollista. "Kilven ympärillä" on yleensä tilaa. Samoin jos miekat kalahtavat yhteen, ei pidä jäädä dramaattisesti painamaan kilpaa sekuntitolkulla. Kannattaa kiertää toisen hyökkäyslinjan ympäri kun hän selvästi on siihen kaikin voimin sitoutunut eikä siksi pääse vaihtamaan aktiotaan kovin helposti. (Etenkään kun tasapainoasioita ei ole hoidettu, vaan kaikkeen syöksytään siten että tasapainopiste heiluu mahdollisimman paljon puolelta toiselle ilman että tukipinta kulkee mukana.)
* Jostain syystä kamppailuissa on usein epätoivoinen tilanne jossa joku esimerkiksi vaihtaa otetta aseesta ja saavuttaa sen avulla voiton. Tämä on usein varsin tehoton vaihtoehto (kuten miekan pitäminen "rystyllä") ja jos he ovat harjaantuneita ja parempia tällä omituisella tyylillä, on vaikeaa ymmärtää miksi he eivät käytä tätä heti alusta lähtien taistellessaan usein tärkeän asian puolesta ja henkensä vaarantaen. Toki epätoivo voi korostua sillä että tehdään kaikkea typerää ja omituista. Mutta elokuvissa tämä näyttää olevan vieläpä jonkinlainen voiton tae.
* Taistelu ei lopu siihen että toiseen osuu. "Yhden osuman suora välitön kuolema" ei ole mikään mitä tapahtuu kovinkaan usein. Itse asiassa valtaosa kamppailutaidoista onkin juuri sitä, että hyökätessä omaa suojausta ei lasketa niin että toisen tappaminen johtaisi vain siihen että haavoitut heti seuraavalla sekunnilla voittosi jälkeen.

Ylläoleva voi tuntua julmalta, mutta tosiasiassa olen ollut vielä varsin lempeä. On yleistä että torjutaan sellaisia iskuja jotka eivät voi osua, ja että väistelyä kuvataan siten että väistävä näyttelijä siirtyy ennen kuin lyövä aloittaa lyöntinsä ja lyöjä lyö missä toista ei missään vaiheessa edes ole - ja tätä voidaan toistaa useita kertoja. Nämä voi vielä laskea "turvallisuuskysymyksiksi". Eli elokuvantekijöiden halu olla oikeasti vahingoittamatta näyttelijöitä on se perimmäinen voima.

Yleinen kulttuuri ja ympäristö.

Rooman aikaan liittyy erityisiä virheitä.
* Joku on jossain joskus päättänyt että roomalaisuus tarkoittaa sitä, että on nahkaiset rannekkeet. Ne toki ovat sen tason teknologiaa että joku roomalainen niitä on käyttänyt. Mutta ne eivät olleet mikään suuri muoti-ilmiö, saati jokin rooman kansalaisen yleinen tunnusmerkki.
* Moni on päättänyt että roomalaisilla toreilla myydään appelsiineja. Ja myös jonglööri joka käyttää appelsiineja. Tämä johtunee siitä että nykyään italianmatkaaja saattaa syödä appelsiineja puusta. Mutta appelsiinit tuotiin eurooppaan vasta 1400 -luvulla.
* Usein on myös tulella jonglööraava katutaiteilija. Mitäköhän he ovat käyttäneet polttoaineenaan? Ottaen huomioon sen, että bensiiniä ei ole saatavilla ja muut palavat nesteet olivat hinnakkaita köyhän kerjuriammattia harjoittavan tuhlattavaksi.
* Jos sotilasteltan koristelee seinän vieriltään erilaisilla tulilla, teltta palaa.
* Ylipäätään jos on vaikkapa sotimassa Troijaa tai jotain muuta vastaan, ei tuhlaa kallista oliiviöljyä siihen että joka paikassa on sikana soihtuja ja muita paikkoja joissa loimottaa infernaaliset keltaiset avoliekit.
* Jos haluatte voimamiehiä, älkää käyttäkö ajeltuja moderneja kehonrakentajia. Sillä oikeasti vahvat ihmiset eivät näytä siltä.
* Jos näet klassisen pittoreskin kärrypolun jossa on kaksi kulunutta uraa ja niiden keskellä on vihreä alue, olet aikamatkustanut tulevaisuuteen. Sillä roomassa kärryjä vetivät hevoset jotka tuppasivat kuluttamaan sitä keskialuetta.
* Pellot eivät siihen aikaan olleet suuria ja laajoja samalla tavalla kuin nykyisin. Niissä oli ojitusta eri tavoin ja muutenkin pellot olivat sirpaleisempia ja kooltaan pienempiä. Suuret yhtenäiset pellot ovat tyypillisiä vasta nykyisessä suurtilakulttuurissa missä on tärkeää päästä kulkemaan yhtenäistä pintaa isoilla koneilla.
* Pellot eivät myöskään koostuneet pelkästään viljasta koska moderni ruiskutustekniikka ja muu vastaava ei ollut voimissaan. Jos pellossa ei ole rikkaruohokasveja ja vastaavia, on jossain tapahtunut virhe.
* Itse asiassa viljoja on myös jalostettu ajan mittaan ja siksi nykyiset viljat ovat erinäköisiä kuin historialliset vastineensa. Ja tämän vuoksi rooman aikana esimerkiksi vehnä oli jopa miehen mittaista ja sen tähkät olivat nykyistä pienempiä. (Ruohokasveilla on ontot tanakat varret jotta ne voisivat kasvaa pidemmiksi.) Siksi jos kävelet kypsässä viljassa joka on korkeintaan vyötäröön ja voit paijata niitä niin että kätesi ovat alaviistoon, olet väärässä ajassa. (Mikä voi selittää miten voit päästä monta sataa kilometria haavoittuneena niin että haavasi vuotavat yhä. Kuten "Gladiator" -elokuvassa.)
* Pellot ja peltotiet olivat rooman aikaan, kuten pitkään historiassa, myös aidattuja. Sillä silloin karjaa ei kuljetettu rekoilla tai muutoin. Esimerkiksi lampaita paimennettiin niin että lammaslaumat kulkivat jaloillaan matkan paikasta toiseen. Jos lampaat näkevät jotain parempaa syötävää kuin tie, ne kyllä pintelisivät syömään niitä viljoja niiltä ihanilta avoimilta silmänkantamattomiin ulottuvilta jättipelloilta jotka tasaisesti ja korkeintaan vyötärön korkuisena heiluvat tuulessa ilman rikkaruohon häivääkään. (Samoin käy kaikille appelsiineille.)
* Roomassa ei puhuttu englantia, roomassa puhuttiin latinaa. Jos englanti on symboli latinalle, on omituista puhua osittain latinaa (kuten silloin kun huudetaan testudoa). Tämä voi vielä olla ymmärrettävää lisävärin tuomista, mutta tällöin on hyvä huomata että roomassa ei puhuttu italiaa vaan latinaa. Jos paikallisväriä tuodaan italiankielisin välihuudoin, on maailma liian kummallinen kun se koostuu englannin latinan ja italian anakronistis-sekokielisestä puurosta joka ei käy järkeen millään tasolla.
* Unohtakaa ne kristityt marttyyrit sieltä kolosseumilta.
* Lisäksi on hyvä huomata että jos colosseumin gladiaattorit puhuvat keskenään, niin miten he tekevät tämän? Jos orjia ja sotavankeja on lahdattu kaukaakin, kuten elokuvissa ja sarjoissa vihjataan, miten he jakavat yhteisen kielen? Latina oli sen ajan englanti, mutta kaikkien pienten kaukaisten maiden kansalaiset eivät puhuneet latinaa vaan omia erillisiä kieliään. Nykyaikanakin polyglotit ovat harvinaisia.
* Lisäksi gladiaattoreita pidettiin hyvin jos he menestyivät. Sillä niihin liittyi tuloja, vedonlyöntiä ja muuta vastaavaa. Menestyvän gladiaattorin huono ruokinta ja ruoskinta olisi sama kuin hankkisi hyvän ravihevosen ja sitten huvin vuoksi viiltelisi veitsellä sen jalkoja.

---

Kirjoittaja tietää että viihde ei ole dokumentaatiota ja että taistelukohtausten ideana on olla näyttäviä. Kenties autenttinen tappaminen olisi myös siitä ikävää että vääränlaiset ihmiset voisivat ottaa niistä opikseen. On kenties hyvä jos nämä tappelevat huonoilla tekniikoilla. Nämä aggressiiviset, eivät vaivannäköhaluiset, sankaruusinanteessaan ja viihdeväkivallan matkimisessaan todellisuudentajultaan hämärtyneet hämäräveikot on tällöin helpompi hakata muusiksi.