Tämänlainen jännite on hyvin yleinen. Kun katsoo esimerkiksi meikkimainoksia, nousee esiin epärealistinen kauneuskuva. Joka johtuu siitä että mainoksen nainen photoshopataan katseen kohteeksi, että siitä että muut naiset eivät saa huomiota kun miesten vaatimukset siirtyvät siihen suuntaan että kaikkien pitäisi näyttää photoshopatuilta.
Esille nousi, että monen miehen on vaikeaa antaa kohteliasta palautetta, mutta helppoa kouria ja vihellellä.
* Kouriminen on inhottavaa, ja on vaikeaa tulla imarrelluksi jostain "hauhau uu-uu-ttelusta". Ja näistä loukkaantumista ja vaikka vastaukseksi annettua keskisormennäyttöä ei pidetä epäkohteliaisuuteen vastaamisena vastaavan epäkohteliaalla keinolla joka täyttää vastavuoroisuuden ja sananvapauden tarpeet. Vaan sen sijaan keskisormea pidetään jonkinlaisen naisellisena kiukutteluna, joka tekee itseään puolustavasta naisesta jotenkin lapsellisen ja pikkumaisen.
* Naiset sen sijaan selvästi toivoivat kohteliaisuuksia, eli valittujen vaatteiden kehuminen oli hyvinkin positiivisesti muisteltua. On selvästi ero siinä kutsuuko toisen pukeutumista sieväksi, kuin se että huutelee toisen perään paneskeluehdotuksia.
Kun vaihtoehtoina joillekin näyttää olevan vain ääripäät, joko pois katsominen tai törkeily, on selvää että keskenään ristiriitaiselta vaikuttavat asiat ovat vastustuslistalla. Käsite kohteliaisuus on rakentavampi huomio kuin syytös syvästä ristiriidasta.
Itselleni tämänlaiset tosin ovat ilmiselvyyksiä. Mutta eipä sitä rasismin olemassaoloakaan kiistetä sillä, että ei ole itse rasisti tai että ei ole itse kokenut tai huomannut rasismia arjessaan. (Paitsi uskonnottomuuden kohdalla, jossa ollaan ihan into piukeana selittämässä että itse on niin asiallinen eikä ole huomannut mitään joten vikoja ei voi olla missään ikinä koskaan.) Ja on tavallaan surullista, että tämänlaista keskustelua joudutaan yhä käymään.
Se kertoo siitä että naisille on vaatimuksia ja rooleja. Ja jos nainen pukeutuu tietyllä tavalla, hän ei vain pukeudu vaan ikään kuin pakko-ottaa roolin jossa normaaleista kohteliaisuussäännöistä olisi joustettava. Hyvät tavat kuvaavat siis osaa ihmistä ja lyhyeeseen hameeseen pukeutuneen naisen olisi pakko olla jonkinlainen hutsukka - tai sitten ymmärtää ensi kerralla pukeutua säkkiin.
Kykenen ymmärtämään asian koska samantapaisia asioita tehdään miehille.
Itse asiassa katsoin Foxilta tulevaa "Mammanpojasta mieheksi" -sarjaa. Konsepti oli aivan käsittämätön. Siinä valitaan sinkkuja nörttejä ja heitä lähdetään koulimaan. Sarjassa katsottiin kyynistä ja negatiivista nörttimiestä, jota sitten leivottiin eteenpäin vaihtamalla vaatteet ja kampaus, laittamalla tämä töihin roskakuskien kanssa. Vammautunut urheilija pantiin selittämään optimismista ja heittäytymisestä. (Nörtti itse kuvasi asiaa minusta osuvasti "guilt trip" ja että hän ymmärtää yrittämisen hyödyt mutta että optimismin funktiota hän ei ymmärrä.) Nörtti itse oli vaivautunut naisten seurassa, mutta häntä pakotettiin mahdollisimman epäluonteviin tilanteisiin joihin kuului vähissä vaatteissa urheilu jossa oli koskettelua ja porealtaassa olemista bikineissä olevien naisten kanssa.
On selvää että sarjan konsepti ei ollut mikään eheyttäminen tai auttaminen, eli se millä sitä on myyty katsojalle. Se oli itse asiassa lähempänä "pelkokerrointa ujoille miehille". Epämukavuusalueelle pakottaminen on tietysti jotain joka tekee meistä rohkeita, mutta se, kun epätoivoisessa tilanteessa haetaan apua, on hyvin kyseenalaista missä vapaa tahto loppuu ja toisen hyväksikäyttö alkaa. Puolison etsimisen tai siihen liittyvien signaaleiden ei pitäisi tarkoittaa sitä että pitäisi sietää keneltä tahansa heti koskettelua, aivan kuten ei lyhyen hameenkaan pidä tarkoittaa sitä että antaa luvan lääppiä itseään.
Sarjan henki oli juuri se, mikä yleensä on. Eli se, että vaikka meille opetetaan että tärkeintä vastakkaisen sukupuolen kanssa ollessa on olla oma itsensä. Kuitenkin kun asiaa korjataan ei mietitä että minkälainen lähtökohta on kasassa ja miten tämän kanssa päästään eteenpäin, vaan katsotaan että minkälaiseksi pitäisi muuttua jotta saisi mahdollisimman positiivista palautetta naisilta. Kun Henry Laasanen tekee samaa ja kutsuu sitä pelimieheilyksi, ihmiset kuitenkin järkyttyvät. Idea on kuitenkin täsmälleen sama. Tosin Laasanen lähestyy asiaa miehen omilla ehdoilla, toisin kuin "Mammanpojasta mieheksi" -sarjassa, sarjassa jonka juontaja ja mentori on nainen. Kyllä tässä tekee mieli jo meteliksi pistää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti