Vainoamisessa kun on kysymys enemmästä kuin siitä että jollakulla on äänekäs ja tiukka mielipide joka tuntuu itsestä ikävältä. Vainoon liittyy vahvasti sellainen käsite kuin privileegio. Pluralistinen moniarvoinen yhteiskunta jossa ei ole vainoa on toki helposti sisäisesti riitelevä, ja tätä kautta se voi olla hyvinkin raskasta. (Moni kannattaa uskonnonvapautta ja mielipiteenvapautta mutta vastustaa monikulttuurisuutta, joka on laajassa mielessä oksymoroni ja suppeassa mielessä se on järkevä koska ihmiset ovat paljon laumasieluisempia kuin voisi kuvitella.)
Mutta vaino on nimenomaan sitä että jollain ryhmällä on oikeuksia kun taas toinen näkemys yritetään muuttaa laittomaksi.
Suomessa kristityt fundamentalistit eivät saa kunnioitusta ja heitä pidetään hihhuleina. Tämä on varmasti ärsyttävää, mutta se ei ole vainoamista. Suomen kulttuurissa on toki korostettu poliittista korrektiutta, eli kohteliaisuutta, uskonnonvapauden synonyymina. (Joka on laajassa mielessä oksymoroni sekin.) Siksi, noin suoraan sanoen suuri osa uskovaisten vainokortinheiluttelusta on kuvauksineen lähempänä lausuntoa "ei ole hyvien tapojen mukaista" kuin aitoa vainoamista tai edes kiusaamista. Ja tämänlaisen tilanteen attribuutiksi saadaan surkuhupa ja siitä heräävä tunne taas on myötähäpeä. Se, että yritys on viimeinen, epätoivoinen veto ; "Minulla ei ole muuta argumenttia vastustaa tällaista toimintaa kuin se, että loukkaannun." Oma herkkähipiäisyys ei ole argumentti vainon vaan oman pikkumaisuuden puolesta.
Toki ymmärrän hyvin näiden uskovaisten tunteita. Sillä tosiasiassa uskonnoton kohtaa toistuvasti syytöksiä, etenkin jos kannattaa evoluutioteoriaa ja sanoo näkemyksensä ääneen. Tässä kohden esille nousee esimerkiksi syytökset nihilismistä. Evoluution esiintuominen nostaa eugeniikkasyytöksiä, väitteitä siitä että evoluutio oikeuttaa sortamisen. Evoluutikko saa eugeniikka-natsikorttia ja ateistit kohtaavat stalinkorttia. Arvotyhjiö-nihilismi -tematiikka nousee esiin toistuvasti.
1: Ja näissä argumenteissa nousee usein esiin ongelmia jotka ovat hyvin samantapaisia mitä Alvin Plantingan perusteluissa kohdatut. Hän on väkevästi argumentoinut miten "naturalisti" - eli hänellä "ateisti" - ei voi mitenkään kannattaa objektiivista moraalia. Mutta samalla hänelle on ollut tärkeää perustella että kristinusko ei sorru samaan nihilismiin ja arvotyhjiöön ja moraalittomuuteen jossa menee elämän tarkoitus ja sisältö ja elämän laatu. Plantingan tiet tarjoavat keinot myös "naturalisteille". Plantingan kritiikistä selvitään jos otetaan avuksi ne menetelmät joilla Plantinga liittää objektiivisen moraalin Jumalan käskyihin. "as things currently stand, naturalists have no decisive defeater for their belief in compatibility. Until they are presented with one they can maintain their commitment to both doctrines. That’s a pretty modest, and deflationary, conclusion, but that’s all that’s needed as suggested that Plantinga’s ambitious attempt to prove the general incompatibility of natural and moral realism is misguided." Plantinga haluaa kannattaa samanaikaisesti ateistien nihilismiä ja kristillisten rationaalista vahvaa objektiivista moraalia, mutta hänen argumenttinsa "voittavat taistelut mutta häviävät sodan". Joka kertoo kaksoisstandardien käytöstä. ja ristiriitaisesta ajattelusta. Asiaton käytös kohtaa virheellisen ajattelun. Ja minun käteni kohtaa naamani.
Ja näitä viuhuu niiltä ihmisiltä jotka ovat niin pahoillaan jos joku rinnastaa kristinuskon ja noitavainot. Tämänlainen kusipäähurskastelevaisuus on yllättävän tavallista ja se on läpeensä ärsyttävää kohdata arjessa. Mutta se on enemmän "yritystä laittaa tuttia suuhun" kuin mitään kovin vakavaa vainoa tai kiusaamista. Kusipäisyys kun on laillista, vaikkakaan ei poliittisen korrektiuden mukaista. ; Tämä on ärsyttävää, mutta ei vielä vainoamista. Mutta enempäänkin on intoa.
En jaksa tällä kerralla nostaa esiin olemassaolevaa lieveilmiö-vähemmistöä, jonka yhteen välineistöön kuuluu tappouhkailu. En viittaa tähän, vaikka tosiasiassa filosofinen puhe nihilismistä ja väitteet tietyn ideologian yhteydestä eugeniikkaan ja kansanmurhiin ja puheet siitä miten "kreationisteja vainotaan" lietsovat pelkoa "tavallisissa ihmisissä" (="jotka ovat tyhmiä eivätkä kovin filosofisia") jotka sitten katsovat olevansa oikeutettuja harrastavamaan itsepuolustusta. Jonka seurauksena syntyy esimerkiksi tappouhkailuja. Sillä voin viitata laajempaan. Tästä hyvänä esimerkkinä on tapa jolla vapaa-ajattelijat laitettiin eduskuntakyselyyn. Esko Kurvinen on syyttänyt vapaa-ajattelijoita vihapuheesta. Ja tähän liittyy vaatimuksia tehdä vapaa-ajattelijoiden toiminnasta laitonta. "miksi yhteiskunnassamme sallitaan laillisen yhdistyksen harjoittaa toimintaansa levittämällä yksipuolista toisen yhteisön, eli kirkon vastaista tietoa, sekä ylläpitää toisesta yhteisöstä eroamiseen tarkoitettua sivustoa" Tämä on hyvin mielenkiintoista, koska nähdäkseni vainoavat "punaviherstalinistifeminatsit" ovat syyttäneet esimerkiksi perussuomalaisia vihapuheesta, mutta he eivät ole nähneet yhtä paljon vaivaa tehdäkseen siitä laitonta.
1: Toki asiaan on liittynyt yksittäisiä tuomioita, kuten esimerkiksi Halla-aholle. Ja näiden kohdalla on herätetty, sinänsä aivan demokrattiseen keskusteluun kuuluvaa, mietintää siitä onko jo tämä tuomitseminen vainoamista. Kurvisen ehdotus on sama kuin jos Halla-ahon yksittäisen kirjoituksen tuomitsemisen sijasta hänen bloginsa pakotettaisiin pois internetistä ja koko perussuomalaisten puolue kriminalisoitaisiin.
En ole itse vapaa-ajattelija ja monesti nähdessäni vanhan linjan ateistikommunistin, ensimmäinen ja päällimmäinen tunteeni on sellainen hyvin kompleksisella ja syvällisellä tasoilla häiritsevä ajatus siitä että "tuohan on pahempi lepakonkakkahullu kuin minä". Mutta olen antanut tälle sananvapauden piiriin kuuluvan luvan. Itsekin annan kreationistien kritisoida, oma blogini sitten keskittyy enemmän vaientamisen, hakkaamisen, tappouhkailun ja laittomaksi tekemisen sijasta eivainoaviin keinoihin, kuten kusipäisyydellä ladattuihin epäkohteliaisiin verbaalisiin vastaiskuihin ja kohtuullisen sofistikoituneeseen vasta-argumentointiin joissa noiden syytösten takaa löydetään syvää ristiriitaisuutta. Jo pyrkimys ja yritys tehdä laittomaksi kertoo että vainoamiseen on halua. (Laki on tässä suojana eli jarru vainoamiselle, eikä tilanne tältä osin ole osoitus että tietyt kristityt eivät halua vainota.)
1: Sen sijaan yritys kieltää vaikkapa kreationismi - vaikka sen vuoksi että he esittävät yksipuolista kritiikkiä ja moitetta ateisteista ja evoluutiosta tavalla jonka moni on todisteiden valossa de facto tulkinnut vihapuheeksi ja lietsoutunut esimerkiksi tappouhkailemaan - kun olisi sitä vainoamista. Toisin kuin se, että he nyt saavat aivan vapaasti tehdä pellen itsestään ja sitten heille nauretaan kriittisesti kuten sananvapaus suo.
Vihaisen militantin kristillisyyden ongelma näyttääkin olevan se, että he luovat itselleen vainotun imagon olemalla pikkumaisia. Ja tätä marttyyri-imagoa he sitten yrittävät käyttää vainoamisen välineenä. Tämä on niin kaksoisstandardien ja ristiriitojen sävyttämää että se vaikuttaa itsensä parodiaversioita. Ja tässä mielessä militantti kristinusko onkin vitsi joka ei naurata, parodia joka parodioi itseään niin että parodiointi muuttuu mahdottomaksi. ("Pahkasian" kuolema -efekti, parodiahorisontin ylittäminen.) Kun tämänlainen ihminen kohtaa ateistin hänen mielensä jakaa nollalla ja lopputuloksena on jonkinlainen kaatuminen. Ja tämä tila sitten nähdään ateistien syyksi. Eli kun ateisti ärsyttää kristittyä, hän näkee että syyllinen ei ole hänen oma pikkumaisuutensa vaan se, että ateisti on militantti. Ja siksi hän haluaa kieltää ateismin, sen sijaan että kieltäisi vaikka oman pikkumaisuutensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti