Kun listataan naisten yleisimpiä seksuaalisia fantasioita, esiin nousee toistuvasti se, että raiskausfantasiat ovat hyvin suosittuja. Se on paitsi yleinen, myös ehdottomasti suosituimpien joukossa. Ajatus on loogikon silmiin omituinen. Sillä jos haluat että sinut raiskataan, sinua ei raiskata. Voidaan siis sanoa, että by definition kukaan ei siis halua raiskaamista. Eli kenelläkään naisella ei voi olla raiskausfantasiaa.
Mutta kun katsotaan tarkasti, voidaan huomata toistuva rakenne. Joka voidaan tiivistää vaikka muotoon "These female sex fantasies usually involve a gorgeous man carrying her off to his bedroom and quickly getting down to business. She’ll protest as he tears her clothing off and expertly arouses her body, but on the inside, she’ll love every minute of it. This continues to the point of penetration, and leads her to an incredible orgasm despite her earlier protests." Tämä muistuttaa aggressiivista seksiä joka arkikielessä taipuu paremmin raiskauksen piiriin kuin mitä määritelmää tuijottava loogikko voisi huomata.
Jos minulta kysytään mitä tässä tapahtuu on se, että tosiasiassa ihmiset ovat monin paikoin melko hyviä erottamaan fantasiat tosiasioista. Itse asiassa koko viihdekulttuuri perustuu siihen. Toimintaelokuvissa maksimoidaan samastuminen ja immersio. Mutta tämä ei tosiasiassa ole samaa kuin fantasian sekoittuminen tosiasioihin. Päin vastoin, niiden tehtävänä on lietsoa fantasiaa jonka tiedetään olevan fantasiaa.
Fantasia ja eläytyminen ei ole eksistentiaalinen todellisuuskokemus
Ja tämä on salaisuus jonka vuoksi kaiken ikäiset ihmiset nauttivat esimerkiksi "Taru Sormusten Herrasta" -elokuvista. On aivan ihastuttavaa fantasioida seikkailuista. Mutta jos tätä luulisi todeksi, tilanne olisi äärimmäisen einautittava. Sillä jos me mietimme paikkaa kuten Mordor, sekä sitä tosiasiaa että siellä on iso lauma örkkejä, nazgûleja ja peikkoja jotka yrittävät etsiä ja tappaa sinut ja kun katsotaan miten kompetentteja he ovat verrattuna vaikkapa tavallista maalaiselämää harrastaneeseen varsin pienikokoiseen maajussiin, kaiken todennäköisyyden valossa he myös onnistuvat tässä. Tämänlainen ajatus voisi aikaansaada pakokauhua ja ruskeita housuja. Elokuvan on synnytettävä immersio, mutta ei häirittävä todellisuudentajua.
Nähdäkseni monen ihmisen kohdalla syvin ongelma ei ole siinä että immersio ja todellisuuskäsitys sekoittuisivat. Vaan se, että näitä pidetään ikään kuin samana asiana. Tästä kenties tyrmäävin esimerkki on se miten saatanapaniikki heijasti pelkojaan roolipelaamiseen 1990 -luvulla. (Nykyään kukaan ei panikoi saatananpalvonnasta, koska pelätään enemmän sitä miten rokotteet, geenimanipuloitu ruoka, kännykkäsäteily ja kaikki muu aikaansaa autismia.) Yhtenä pääteemana oli se, että immersio nähtiin joko (a) pakanallisena ja epätotena maailmankuvana joka harhauttaa herkät mielet skitsofreeniseen jakautumiseen tai psykoottiseen todellisuudentajun hämärtymiseen tai (b) pelien tapahtumien yhteydessä esiintyvät ja kuvitellut ovat todellisia ja roolipeli voi siksi olla okkulttinen työkalu.
Tosiasiassa roolipelin eläytyminen ja heittäytyminen on kuitenkin juuri sitä samaa immersiota mitä televisiota katsoessa tapahtuu. Tosin roolipeleissä tämä on heikompaa koska aistien välittämä maailma ei tosiasiassa muutu mihinkään.
Palatakseni raiskausfantasiaan
Tosiasiassa kun naisilla on raiskausfantasia, he eivät halua että heitä oikeasti raiskataan. Ja fantasia on itse asiassa hyvin spesifi. Nainen ei suinkaan toivo että joku tuntematon, pahanhajuinen ja mahdollisesti sukupuolitautinen hyypiö hyppää veitsen kanssa puskasta ja raiskaa. Ei, he haluavat että
Toki tässä voidaan sanoa että naiset itse asiassa jollain henkisellä tasolla fantasioissaan raiskaavat nämä haluttavat tähtimiehet - eli Johnny Deppillä oli asiasta pointti kun hän selitti että tavallaan media ja naiset raiskaavat häntä - mutta tässä kohden kysymys on hieman kuten masturbointifantasioilla on tapana olla. Ne tuntuvat hyviltä, mutta niissä ei oikeastaan ole uhria. Eikä juuri kukaan (muutamia psykoottisia poikkeusyksilöitä lukuunottamatta) sekoita runkkausfantasiaa todellisuuteen, saati että oikeasti lähtisi edes tavoittelemaan näitä aktioita omassa elämässään. Tässä mielessä naisten raiskausfantasiat ovat hieman kuten rukous ; Don Bakerin oivallus kiteyttää tämän hengen yksinkertaiseksi mietelauseeksi "Prayer is like masturbation. It feels good to the person doing it, and does nothing for the person they're thinking about."
Vielä syvemmin tämä voidaan vetää siihen miten naisia usein syyllistetään raiskauksesta. Pukeutumisargumentissa on toki se puoli että sitä voidaan nähdä turvallisuusasioiden korostamisena ja verrata tätä taskuvarkaista varoittamiseen. Mutta olen kuitenkin kallistumassa siihen kantaan, että miehet kenties tarvitsisivat "hupparikävelyä" jossa korostetaan että vaikka he kävelevät pimeällä hupparissa, se ei tee heistä raiskaajia vaan raiskaajan näköisiä. Aivan kuten naistenkaan minkäänlainen pukeutuminen ei vielä tee huoraa tai raiskauksen kohdetta.
Tätä kautta jos pukeutumisseikka olisikin aito naisen viestintäilmaus, ja mies kuinka lukee viestejä (tässä hirvittävän epärealistisessa skenaariossa joka on kehitetty just for the sake of the fucking argument) oikein ja näkee että kyseessä on raiskaussignaali, hänen pitäisi tiedostaa että nainen ei oikeasti halua tulla raiskatuksi. Tässäkin tilanteessa hän korkeintaan larppaa. Ne eivät kerää sitä oikeasti, juttu on korkeintaan seikkailun ja jännityksen kokemisen vuoksi. (Ja sitäpaitsi jos syyttävä sormi ei kuulu Orlando Bloomille, niin fantasiaa ei ole edes tarkoitettu heidän kanssaan jaettavaksi.) Ja jos tätä eroa ei tiedosta, on ihmisessä jokin hyvin syvällinen vika.
Sillä jos sinä lähdet leikkimään pienten lasten kanssa ja toimit kuin todella uskoisit leikin olevan totta, niin jo kolmevuotias lapsi osaa katsoa pitkään ja selittää että se pieni muovikappale siinä pöydällä ei ole oikea sika vaan pikkuruinen representaatio, ja että oikeat siat ovat isompia ja eläimiä ja hieman eri muotoisiakin. Ja että ne siat eivät aikusten oikeesti puhu, vaan että lasten leikisti ne puhuvat. Että ihan kahjo ja tyhmä on taas tuo hassu setä. ; Eksistentiaalisessa käsitteistössä on kenties aukko heittäytyneen fantasian ja todeksi koetun maailman välillä. Mutta ihan oikeasti ihmisillä tämä ero on usein raudanluja ja selvästi esillä ja tiedostettuna. Jopa ennen kuin ihminen oikeasti osaa edes käyttää sellaisia sanoja kuin "representaatio".
Eli tärkeintä on huomata, että loppujen lopuksi loogikko olikin ihan oikeassa! Kukaan ei halua raiskaamista, by definition.
Kaikille naislukijoille - ja osalle mieslukijoistakin - tiedoksi sen verran että kirjoittajan sisaren mukaan hän näyttää jossain määrin Orlando Bloomilta. Kirjoittajalla itsellään on tosin yhdennäköisyysväitteestä freudilaisempi teoria torjutusta insestistä. Vaikka blogisti ei missään nimessä uskokaan freudin teorioihin.
2 kommenttia:
Dear Jaime, jotta voisit syventää freudilaista insestiteoriaasi, niin sisko itse ajattelee muistuttavansa Leonardo DiCapriota. Lisäksi jään kommentillani kiinni rysältä eli raiskausfantasiakirjoitusksestasi. :) Lisäinfona luin äsken myös tekstisi Sarasvuosta, Päivi Räsäsestä ja häviämisen roolista osana oppimista.
Et sentään jäänyt nimen kanssa kiinni, vaan päädyit alaviitteeksi.
Lähetä kommentti