Olen agnostikko Jumalaa kohtaan, mutta jos kysymys olisi ihmisen sielusta olisin ehdottomasti ateisti. Tämä hämmästyttää monia. Heistä ajatus sieluttomuudesta olisi epätieteellisyyttä. Tässä käytetään usein placeboa vastaesimerkkinä ; Henkenä on se että kin mieli vaikuttaa muuhun kehoon, ei mieli olisi ruumiin hallinnassa vaan ruumis mielen. Moni luulee että placebo tulisi skeptikolle yllätyksenä. On toki vaikeaa ymmärtää miksi he näin luulevat, koska tämä placebon esilletuominen on hyvin tavanomaista ja suorastaan klisee.
Kuitenkin koko ajatus siitä että placebo on mielen voittoa aineesta toimii jos ja vain jos peruspremissinä on että mieli ei ole fysikaalista (ei fysiikkaan emergentissä tai redusoituvassa suhteessa). Ja tämä sitten on se mitä se argumentti yrittää todistaa ; Huima älyllinen saavutus on siis se, että olettamalla kartesiolaisen dualismin olevan tosi saadaan päätelmä jossa kartesiolainen dualismi on tosi.
Petitio principii -rakenteet eivät herätä syvää luottamusta niihin vetoaviin tahoihin.
2 kommenttia:
Permeanto, heh, mä luulin, että sä tarkoitit Beelsebulia tässä artikkelissas ja mä menin ihan sekaisin :)
Pelsepuupi, tuo mielen voitto materiasta, olisi toki ollut viehättävä aihe. Ja sopisi varmaan blogini yleishenkeenkin. Olen kuitenkin, pitkän asian punnitsemisen jälkeen, tullut siihen tulokseen teologiasta ja uskonnosta, että saatana menkööt helvettiin.
Lähetä kommentti