tiistai 31. heinäkuuta 2012

Saanko ylpeänä esitellä?

Katso: "Löllö"!
Heideggerin mukaan löytäminen on nimeävän sanan osoittamista. Tämä näkökulma voi tuntua hieman omituiselta. Ja tavallaan se sitä onkin. Kuitenkin hyvin suuri osa ihmisistä ajattelee jollain tavalla juuri näin.

Tästä saa viitteitä maantieteestä. Meille kerrotaan että Kolumbus löysi Amerikan. Intiaanit olivat kuitenkin ensin. (Tosin Kolumbus ei tehnyt löytöä Heideggeriläisessä mielessä, koska hän ei nimennyt kohdetta vaan ajatteli tulleensa Intiaan. Hän viittasi ja nimesi, mutta väärin. Mutta koska intiaanit unohdetaan, hän tästä puutteesta huolimatta heijastelee Heideggeriläisiä sävyjä siinä miten ihmiset suhtautuvat löytämiseen.)

Mutta selkeimmillään - ja ehkä röyhkeimmillään - tämä kuitenkin näkyy nimenomaan biologian puolella. Nimittäin kun löydetään uusia lajeja, ei keskitytä löytämiseen vaan tieteen parissa tunnetuksi tuomiseen. Näin ollen moni tieteelle uusi laji onkin ollut esimerkiksi alueen paikallisille ihmisille tuttu otus. Heitä ei kuitenkaan laiteta lajin löytäjiksi, vaan löytäjäksi päätyy se, joka keksii että laji on tieteelle tuntematon ja antaa siitä aineistoa niin että se saadaan osaksi luokittelujärjestelmää.

Eikä kryptozoologia, joka moittii usein biologeja norsunluutorniajattelusta, ole tässä kohden yhtään parempi. Kovin moni kryptozoologi kiertää järviä ja pusikoita jotta saisi tuotua riittävät todisteet. Että saisi mainetta siitä miten juuri hän ei uskonut asian kieltäviä nurjia sulkusilmäisiä biologeja, vaan sen sijaan otti ja meni ja teki ihan itse avomielisyyspäissään tuon löydön.

Merkittävintä on kuitenkin se, että kun he tekevät näin, niin kaikki tuppaavat myös uskoa tämän.

Kuvassa on Ropeconissa ollut herttainen fretti. Nimi "Löllö" ei käsittääkseni liity tapaukseen. Mutta jos se olisi minun omistamani fretti, sen nimi olisi taatusti "Löllö".

Ei kommentteja: