(Jukka Nieminen, "Suomen Myytit", sivu 13)
Geologia on yleensä konfliktiton alue. Se herättää toki tunteita, mutta ne ovat yleensä ihailua. Geologiaa koskeva kritiikki on kuitenkin jotain jota tapahtuu hieman esimerkiksi nuoren maailman kreationistien kanssa keskustelussa. Tällöin se liittyy siihen että geologia jotenkin viittaa johonkin eikreationistiseen näkemykseen ; Esimerkiksi mutkitteleva Grand Canyon on syntynyt niin pitkän ajan kuluessa, että Kent Hovind on kehittänyt vedenpaisumukseen liittyviä vedenpurskausteorioita joiden perusongelmana on oikeastaan se, että jos on tehoja kaivaa kanjoni nopeasti, se tuottaa liian suoria kanjoneita kun taas Grand Canyon on hyvinkin mutkitteleva. (Hovind väärässä ei ole kuitenkaan uutinen.)
Tämänlainen pseudohistorian kirjoittaminen denialismin kautta on jotain joka tuli mieleeni kun luin Jukka Niemisen "Suomen Myytit" -teosta. Siinä on kokonainen luku "Jääkausi on maailman suurin valhe" joka pitää jääkautta palturina. Se ottaa ytimekseen Spede Pasasen biografiasta puuttuvan elokuvaprojektin jossa hän tutki eri puolella maailmaa olevia muodostelmia jotka olivat samanlaisia kuin mitä Suomessa selitetään jääkaudella. Yhteistyökumppaniksi Pasaselle asetetaan Keijo Parkkunen joka on tunnettu 1984 ilmestyneestä kirjastaan "Sadan vuoden harha -askel" joka on taustasävyltään kreationistinen. Siinä jääkausi nähdään Charles Lyellin ajatusten soveltamisena ideologisesti. Tavoitteeksi ajatuksesta että hiljaiset muutokset ovat muovanneet aikojen saatossa geologian on jotain joka Parkkuselle oli lähinnä jotain jolla haluttiin kumota "Raamatun" arvovalta.
Jo tämänlaisten asettaminen lähteeksi osoittaa tietyn halun irrottautua vakavasta tieteenteosta. Nieminen ei toki salaa tätä. Hänestä tiedemaailma on sulkusilmäistä. Tässä näkyy mainiosti ns. crank magnetism. Yhtenä syynä tälle on se, että jos näkemys on lähellä tieteen teorioita se ei - esimerkiksi Quinen tieteenfilosofian hengessä - vaadi kovin suuria muutoksia vallitseviin teorioihin. Kun näkemys on oikein selkeää pseudotiedettä se vaatii hyvin useiden vallitsevien paradigmojen murtamista. Näiden teorioiden kannattajat tietysti näkevät helposti että tiedemaailma on läpeensä sotkussa. Ongelmana on tietysti se, että kun argumentaatio leviää, käy helposti niin että eri näkemyksien aukkopaikkoja paikkaillaan. Näin esimerkiksi radioaktiivisiin aineisiin perustuvat ajoitusmenetelmät jotka on tehty ratkomaan sitä onko Lyellin teoria parempi kuin Raamatullinen on johtanut siihen että kreationistit joutuvat vastustamaan ja kritisoimaan tätä tieteenalaa koska se on antanut kreationistien kannalta epämieluisat tulokset.
Tietenkään teorioita ei kananta sellaisenaan lähteä kumoamaan pelkästään sen kautta mitä sen esittäjä on mieltä. Ideologinen panos tai edes tyypin epämiellyttävyys ei ole kovin hyvä tarkoitus. Jos paatunut valehtelija-kusipäämurhaajapsykopaatti jolla on harhainen teoria avaruusolennoista sanoo että ulkona sataa, se ei tarkoita että ulkona olisi auringonpaistetta.
Siksi otankin esille perusvirheen joka tuntuu toistuvan Niemisen esityksessä aina ja aina ja aina. "Koko maapallo on täynnä kiviä. Ne ovat samanlaisia kuin nämä kotimaisetkin kivemme, eikä suomalaisen jääkauden työntämissä kivissä ole käytännössä mitään eroa niihin kiviin, joita näkee kaikkialla aina sademetsistä kuiviin tasankoihin, joita taas jääkausi ei ole työntänyt. Kuuluisimmat erikoiset kivet ovat Australian Devil's Marblesissa, joka on niin ilmiselvästi jääkauden siirtämiä kuin olla ja voi - ainoa vaan että Australiassa ei jääkautta ole ollut. Suomalainen on siis totutettu ajattelemaan, että kotikutoiset kivet ovat aina jääkauden siirtämiä, mutta muualla ne ovat sitä "luonnostaan"." Tämä lausunto toistuu. Maannousemista tapahtuu muuallakin kuin jääkauden painamilla alueilla. Hiidenkirnuja on sielläkin missä jääkautta ei ole ollut. Ja niin edespäin.
Tämänlainen perustelu voi olla vakuuttavaa. Kunhan vaan on helvetin tyhmä. Esimerkiksi sellainen jolle hiidenkirnujen geologistieteellinen todiste on sama kuin kansakoulukirjan ja kaduntallaajan kannalta vakuuttava todiste. -Nieminen näyttää nojaavan aina tälläisiin "mielikuvageologian" argumentteihin. Hän tosiaan esimerkiksi aivan vakavalla naamalla viittaa hiidenkirnujen jauhinkivien olevan ainoita oleellisia todisteita. s. 13 "Me olemme oppineet että niitä tekee ns. sorvinkivet, jotka pyörivät jäämassojen alla." ... "avaajat jättävät yhden kiven pohjalle ja väittävät sitä sorvinkiveksi ja kuljettavat muun kiviaineksen pois." Arkigeologian käyttäminen kritiikin kohteena on itse asiassa olkiukottamista. Ollakseen millään tasolla uskottava olisi Níemisen referoitava kritiikin kohteensa ammattigeologien lehtiin ja perusteltava väitteensä tutkimuksin eikä hutkimuksin joissa ytimessä on video jota ei koskaan tapahtunut ja kreationistikirja jonka ammattigeologit ovat lytänneet.
Mutta pelkkä nimittely ei riitä. Nimittelun oikeutukseksi vetoankin geologiaan. Sen mitä minä opin "jo alakouluikäisenä" lukiessani esimerkiksi Valittujen Palojen "Luonnon mestariteokset" -kirjaa on se, että erilaisia irtokiviä on tosiaan ympäri maailmaa. Mutta geologeille kivet eivät ilmesty maahan tyhjästä. Kiviaines muodostuu ja tulee jostain. Irtokivi vaatii aina joninlaisen selityksen. Ja syy miksi niitä on kaikkialla maailmassa johtuu siitä että selityksiä on useita. Ja ne liittyvät erilaisiin luonnonoloihin.
Esimerkiksi irtokiviä voi tuottaa tulivuorenpurkauksessa lentävä aines. Maanjäristys voi lohkota kovasta kalliosta irti järkäleitä jotka sitten tipahtavat vuorenrinnettä alas gravitaation vaikutuksesta. Kivessä oleva pieni halkeama saattaa kerätä vettä joka syövyttää kiveä pikku hiljaa ja tästä syntyy railoa. Kivenrakoon jäätyvä vesi voi halkaista kalliosta pienempiä osasia. Hiekka voi hioa kiviainesta niin että kaikki pehmeämpi kiviaines muuttuu tomuksi ja jäljelle jää vain kovakivisiä ytimiä. Sadevesi syövyttää kalkkikiveä ja siinä olevat kovat versiot jäävät vastaavasti jäljelle. Auringon kuumuus lämpölaajentaa kiviä ja niihin tulee lohkeamia. Puunjuuret voivat tunkea maahan ja halkoa kalliota. Tuuli kuluttaa kallioita. Ja ainiin. Jääkausi saattaa rikkoa kallioita ja siirrellä niitä paikasta toiseen. (Ja routa nostaa esiin maasta kiviä jotka ovat haljenneet alapuolella. Tai eroosio kuluttaa niin että ennen maan alla ollut osio onkin nyt maan pinnalla.) Nämä kaikki ovat jotain jota tapahtuu isoissa kivissä ja pienissä kivissä.
1: Ja esimerkiksi etelämantere on ihanteellinen meteoriittien etsimiselle, koska siellä ei ole muita kiviä. Kivi voi tulla ulkoavaruudestakin. Niitäkin on eri puolilla maailmaa. Ei ole ongelma jääkaudelle tai rapautumisteorioille tämäkään.
Olennaista onkin että on useita syitä samantapaiselle ilmiölle. Nämä jättävät jälkiä. Ja usein nämä jäljet ovat keskenään hieman erilaiset. Geologia on sitä että etsitään oikea syy. Arkijärjellä kivenlohkare on kivenlohkare joka on vain "luonnollisesti siinä" tai ihmisen pystyttämä eikä vaatisi selitystä. Selitys vaikkapa jääkauden muodossa voi tässä rakentaa harhakuvan siitä että noissa kivissä olisi jotain erilaista joka erottaisi ne kaikista muista kivistä aivan omaksi ryhmäkseen. Think about it : Jääkauden siirtämä siirtolohkare on kuitenkin ehdottoman "luonnollisesti siinä". Kuten vuoresta lohjennut vierinkivikin. Tai eroosion kuluttamana esiin tullut kova graniittikivi hiekan ympärillä.
Niemisen ongelmana onkin juuri se, että nämä selitykset ovat toisistaan aika erilaisia. Esimerkiksi "Devils Marbles" ovat syntytapa ei ole arvoitus vaan niiden rakentumisen taustoja tiedetään. Graniitti on syntynyt maankuoressa paineessa. Ja eroosio, joka on perustunut virtaavaan veteen, lentävään hiekkaan ja vastaaviin ovat hioneet niitä ; Jääkauden irtolohkareitakin on toki monesti vesi pyöristänyt. Mutta merkillepantavaa on se, että suuri osa siirtolohkareistamme on jossain määrin kulmikkaita. Sellaisella jännällä tavalla joka totaalisesti särkee analogian "niistä aivan samanlaisina". Geologia, kuten muutkin tieteet, eivät ohita yksityiskohtia ja tämänlaisia tunnuspiirteitä. Koska niiden huomaaminen ja tarkkuus on sitä mitä tieteenteon pitääkin olla. Eli avomielistä mutta ei niin avomielistä että aivot putoaisivat korvista.
Sama koskee itse asiassa myös hiidenkirnuja. Niitä todellakin on kaikkialla maailmassa. Esimerkiksi Etelä Afrikassa olevat kuuluisat "Blyde riverin" kanjoni on pullollaan hiidenkirnuja joita tuntuu olevan vierekkäin ja lomittain vähän kuten teini-iässä finnejä. Mutta hiidenkirnut eivät teknisesti ottaen olekaan jääkauden tuotoksia. Jopa Wikipedia valistaa meitä Giant's Kettleistä "A Giant's kettle, also known as giant's cauldron or pothole, is a cavity or hole which appears to have been drilled in the surrounding rocks by eddying currents of water bearing stones, gravel and other detrital matter." Se liittyy veden virtauksiin ja sen pyörittämiin kovempiin maakappaleisiin kuten soraan. Syntytavan taustalla on itseään ruokkiva prosessi. Kun jokin kohta lähtee kulumaan, se synnyttää vedessä pyörteilyä. Näin pyörteily siirtää hiekkaa ja muuta mukana. Teknisesti ottaen jääkausi ja sen sulamisvedet selittävät veden läsnäolon. Pyörteily taas on hiidenkirnujen synnyssä aika ilmiselvää. Kun ihminen menee mihin tahansa hiidenkirnuun, hän huomaa niissä rapautumisjälkiä ja kulutusjälkiä. Rapautumisjäljet murenevat joskus jopa sormilla. Niissä voi olla jopa pystysuoria muoto-osia. Kulumajäljet taas ovat kovia ja tiiviitä ja niissä on aina vaakatasossa kulkevaa suuntausta. Tämä sopii ajatukseen veden pyörteilystä. Sen sijaan maan alta tunkeva aines tuottaisi erilaisia virtauskuvioita jotka eivät olisi tämänlaisia. Ja samoin tämä jälki eroaa meteoriittien aikaansaamista törmäyskraattereista.
1: Tosin en malta olla vinoilematta siitä että hiidenkirnut tuppaavat täyttymään. Niihin kertyy kiviä ja roskaa ja maata. Jauhinkivi on toki vakuuttava, mutta käytännössä jauhinkivet kuluvat samaan tahtia kuin kalliokin. Näin ollen hiidenkirnun tuottamiseen tarvitaan vähintään yhtä paljon hioutunutta vasta-ainesta kuin miten suuri kolo kalliossa on. Hiekka voi tietysti hienontua yhä hienommaksi. Mutta oleellinen kikka jolla jauhinkiven tunnistaa muusta on se, että terävät sirpaleet ovat muuta ainesta kun taas jauhinkivet ovat pyöreitä. Se, että hiidenkirnuista usein löytyy aivan sattumalta älyttömän iso todella pyöreä kivi joka taas muualla on ylen harvinainen on erikoinen asia jonka Nieminen ohittaa.
2: En malta olla ottamatta huomioon myös ympäristöä. Hiidenkirnu on aina myös kontekstissa. Kun löytää hiidenkirnun tai katsoo löydettyjen ympärillä olevaa kalliota, niin havaitsee niissä selviä siloisuuksia ja muita vastaavia merkkejä jotka geologit ovat muuallakin liittäneet veden virtaamisen jättämiin jälkiin. Selvästi hauhinkiviteoria on näidenkin merkkejen pohjalta vahvasti tuettu. Jostain syystä Nieminen näkee vain ilmiön ja rajaa sen hyvin sulkusilmäisesti kun taas tiedemaailma osaa avomielisesti nähdä kokonaisuuden jonka valossa se voi nähdä onko "jokin teoriakuvio" naurettava vai järkevä. Ei ole pelkkää ihmismielen "pattern recognition" -tasoa laitettu 0-10 väliin johonkin lukuarvoon ja annettu assosiaation virrata. Vaan teorioiden tarkkuuden assosiaation vahvuuden lisäksi on tutkittu pääasiassa aivan muuta. Eli teorian eksaktiutta ja selitysastetta. Käsitteitä jotka näyttävät olevan Niemiselle kovin vieraita. Hän tosiaan korostaa kirjassaan sitä miten kuvioita näkee liikaa jos on avomielinen mutta sulkusilmäisyys tekee niille sokeiksi.
Sama ongelma tässä on maankuoren nousujen ja laskujen kanssa. Siihen nimittäin vaikuttaa toinenkin voima. Se tunnetaan nimellä laattatektoniikka. Siinä mannerlaatat menevät toistensa päälle ja alle. Näistä on vaikutuksia. Jo koulumaantieto opettaa että Himalajan vuoristo nousee tätä kautta. Siksi Niemisen maininta siitä miten maa nousee muuallakin kuin Suomessa on irrelevanttia. Suomen tapauksessa kun jääkausi on fiksu selitys juuri sen takia että täällä keskellä mannerlaattaa ollessamme, on meillä siitä mukava olo että laattatektoniikka ei täällä selitä maannousua. Tarvitaan jääkauden kaltaisia juttuja. Tämä tekee jääkausiteoriasta ns. hyvän teorian.
Lisähenkenä olisi mukavaa mainita myös Pirunpesästä. Nieminen mainitsee tämän. Pertti Pasanen on tiettävästi ollut hyvin aktiivinen sen kanssa ja kannatti sen tutkimista. Ja minulla on isän suvun puolelta kytköksiä Jalasjärven tienoolle joten asia hitusen liippaa omia elämänkokemuksia. Asiasta on puhuttu tämän Niemisen "kirjan ulkopuolelta" jo aiemmin. Pasasen kiinnostus aiheeseen on ollut selviö. Ja se ei todellakaan ole hiidenkirnu kuten Nieminen ansiokkaasti muistuttaa. "Vie nähtiin yksi episodi herrojen Pasanen ja Parkkunen ja ammattigeologien välillä, kun Spede Pasanen avautti Jalasjärven Pirunpesänä tunnetun hiidenkirnun, joka oli mittasuhteiltaan niin valtava että sitä ei enää selitä mikään sorvinkivi. Geologit kiirehtivätkin toteamaan, että se ei ole hiidenkirnu vaan rapauma. Tällä kertaa ei katsottu asialliseksi selittää väitteen keskeistä ongelmaa; rapautua mihin." Episodi on hyvin kiintoisa. Pasanen tosiaan avasi omilla varoillaan ansiokkaasti Pirunpesää. Ja vasta tämä avaaminen mahdollisti sen tutkimisen. Kun pian saatiin vastaus rapaumasta, se kertoo että asiaa tutkittiin. Hiidenkirnuksi sen sekoittaminen ei voisi tapahtua edes minunlaiselta maallikolta. Sillä, pirunpesän seinämiä katsoessa vaikkapa wikipedian kuvista ei ole vaikeaa huomata sen rapautumisluonnetta. Seinämissä on paljon pystysuoraa ja vaakasuoraa halkeamista.
Rapautumisen kohdalla kysymys "rapautuminen minne" on kysymyksenä perin kummallinen. Sillä rapautumisessa on tunnettu kaksi tärkeää voimaa jotka ovat sen kannalta oleellisia. (a) Rapautuminen on itseäänruokkiva prosessi. Kun jokin kohta ottaa särön, säröilyä tapahtuu helposti juuri tämän kohdan tienoolla. (b) Ja vesi virtaa gravitaation voimalla alaspäin. Näin ollen rapautumiskuilu ei ole ihme. Kun rapautumiskallioluolia syntyy, ei ole järkevää kysyä ollenkaan kysymystä "rapautumista minne". Sillä rapautuminen ei ole teleologinen päämääräsuuntautunut prosessi. Rapautuminen on rapautumista jostakin, ei rapautumista jonnekin. Se, että teleologista selitystä ei käytetä ei siis ole mikään ongelma. Sen esilletuominen on sen sijaan osoitus yleissivistymättömyydestä.
Toki Nieminen ja kumppanit voivat periaatteessa puolustautua muistuttamalla että he ovat perinteistä geologiaa vastaan. Ongelmana tässä selityksessä on kuitenkin se, että kritisoidakseen vastustajan näkemyksiä ne on tunnettava. Se, että ei tiedä mitä rapautumisselityksen kannalta on oleellista ja mitkä ovat epäoleellisia ja tyhmiä kysymyksiä on tiedettävä joka tapauksessa.
1: Toki tämä vaihtoehtoselitys on omituinen. Suurin osa hiidenkirnuista on pieniä. Esimerkiksi Korsossa on ankkalammella jalkapallon kokoinen. Se ei ole purkausontelo mistään. Pirunpesänkään kohdalta ei ole tietääkseni löytynyt runsaissa määrin tulivuoritoimintaan liittyvää obsidiania tai muita laavaan viittaavia kivilajeja, jolla selitykseksi tulisi magma. Siinä ei ole meteoriittien paineaallon iskostamia kivilajeja joka tekisi tämän selityksen mahdolliseksi. Jotain oleellisesti teorioihin sopivia kivilajeja täytyisi löytyä. Niemisen teoria ei tästä kirjasta hevin aukene, mutta arvaan niiden liittyvän jotenkin plasmapurkauksiin ja Ley -linjoihin. Joka tapauksessa hänellä on pakosti vaihtoehtoteoria. Ja tämän kivimuutokset hänen pitäisi jotenkin voida toteennäyttää.
___1.1: Denialistit tuntuvat usein unohtavan tämän ; Niemisestä hieman muihin laajentaen sanon karkeasti että Tiukkuuden datankäsittelyssä on oltava tasapuolista. Se on sitä avomielisyyttä että omat teoriat kohdellaan yhtä kovalla nyrkillä ja datankäsittelyllä. Esimerkiksi jos Devils Marblesit eivät ole Kainuun kuninkaiden tai aboriginaalien tekemiä vaan luonnollisia kiviä, niin sitten ei ole syytä nähdä jokaikistä jääkauden siirtämää kiveä kulttuurin pystyttämänä megaliittina.
Muu olisi sitä että en viittaisi suorin lainauksin Niemisen kirjaan vaan laittaisin hänen suuhunsa ihan keksittyjä juttuja joita hän ei ole sanonut. Se, että teen tämän antaa minulle luvan (tai tärkeämmin:kyvyn) olla asiallisesti erimielinen hänen kanssaan. Tätä odottaisin tietysti myös toisilta. Ihan sen takia että pidän teoriassa herrasmiesmäisyydestä ja rationaalisuudesta. Ja tässä molemmat löisivät toistensa kättä.
Loppukevennykseksi ajattelin esittää pienen demonstraation jääkausiteorian poliittisuudesta ja maan rajojen seuraamisesta. Tarvitaan vain lainaus ja kuva. Nieminen esittää sivulla 11 vuolaasti jääkauden mannerjään rajoista "...ne on valmistettu vain piirtämällä vanhaan karttaan jäätikkö muinaissuomalaisten asuinalueiden päälle. Ihailtavan tarkasti jääkauden raja aina mukaileekin Norjan ja Venäjän rajaa, johtuen siitä syystä että näiden maiden tiedepiirit eivät jääkausiteoriaa ole koskaan hyväksyneet, joten luontevasti jäätikön reuna siksi seuraa sen vuoksi valtiollisia rajoja. Olkoonkin, että maaperän geologia on identtistä molemmin puolin rajaa." ... "Suomalaisten asuinalueet voi sen sijaan peittää jäätiköllä, muutenkin täysin historiaton ja turha kansa" ... "Kyseessä on siis poliittisista syistään tehty kartta, piilovihjaus siitä, että suomalais-ugrilaiset kansat ovat pohjolan tulokkaita, kun taas siwistyneet ruotsalaiset ovat asuneet täällä aina. Repikää siitä."
En tiedä mistä Suur-Suomesta tässä oikein puhutaan. Selvästi se menee Ruotsin ja Norjan yli ja Venäjälle isolla harppauksella. Niemisen argumentaatio näyttää nojaavan omituisen teorian mukaan jonka mukaan Venäjä ei hyväksy jääkausiteoriaa. Kuitenkin jääkausiteoriaa ei kritisoida ja vastusteta tiedepiirin puolesta. Wikipediakin on tässä suhteessa konsistentti. Kaikki maat joiden kieltä ymmärrän pitävät jääkautta tapahtuneena. Se, että Venäläiset eivät usko että läheskään kaikkialla Venäjällä ei ole ollut jääkautta. Tästä geologit ovat toki kaikkialla yksimielisiä. - Ja he perustelevat sitä jääkauden merkeillä joita ei ole sellaisenaan globaalisti tosiaankaan. Nieminen ei vain näe tätä koska hän on ignorantti eikä osaa ihastella kivien hienovireisiä eroja geologien tapaan vaan näkee että "lohkare kuin lohkare".
Jos poliittisuutta ruvetaan kyselemään, ja ideologisuutta pidetään olennaisena argumentaatiotapana, niin on pakko nostaa esiin se, että miksi Niemisen selkeästi poliititinen näkemys Kainuun jääkaudenaikaisista suurkuninkaista ja ideologinen suomalaisten erikoislaatuisuutta korostava näkemys puolustaa itseään (a) viittaamalla eitehtyyn elokuvaan ja pseudotieteilijään (b) vääristelee vastapuolen sanomisia olkiukottamalla heitä eli rakentaa vastapuolen suuhun sanoja joita tämä ei sano (c) väittää vastustamansa tieteen teorian olevan lokaali teoria vaikka se onkin globaali teoria eikä tiedemaailmassa edes kovin kontroversiaali sellainen (d) kylvää asiavirheitä ja vääränlaisia karkeita yleistyksiä (e) jää vain moittimisdissaamisen tasolle kertomatta vakuuttavampaa ja vankempaa todistusaineistoa omalle teorialleen ja esitä tätä sitten tiedemaailmalle sen sijaan että tekee varsin heikosti lähteistetyn tekstin jota sitten myy ruohonjuuritasolla ihmisille, peräti luonteeltaan hengellis-ideologisten kauppojen kautta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti