Joku voisi ajatella että tämänlainen pyllyn näyttäminen olisi julkeaa jumalanpilkkaa. Uskallan kuitenkin ottaa tämän esimerkiksi jostakin joka ei nimenomaan ole jumalanpilkkaa. Käyttämäni näkökulma on teologis-spekulatiivinen, eli en edes lähesty asiaa ateistis-materialistin näkökulmasta.
Ensin voisi ajatella että jos aiheeksi ottaa Jeesuksen persauksen, se riittäisi pilkkaamiseen. Mutta tosiasiassa teologiassa aihe ei vielä tarkoita paljoa. Sillä esimerkiksi Jeesuksen esinahasta on käyty kovaa teologista vääntöä. Ongelmia tuotti kun Jeesuksen pyhäinjäännöksiin ilmestyi ristinnaulojen lisäksi esinahkoja (jopa useita kappaleita.) Kun Jeesus nousi kuolleista, oli kysymys se, nousiko myös esinahka kuolleista. Kannanotoiksi esimerkiksi Pyhä Katariina Siennalainen käytti Jeesuksen esinahkaksi kutsuttua reliikkiä sormuksena. Edes tätä pippelinsormeiluaktiota ei nähty jumalanpilkkana, vaan kunnioittavana tekona.
1: Teologinen kysymys myös siitä regerenroiko Jeesuksen esinahka ylösnousemuksessa vai säilyikö tämä ihmisen tekemäksi ruumiinvammaksi luokittuva asia ylösnousemuksessa on mielenkiintoinen. Oma arvaukseni on, että niille kävi kuten ristiinnaulitsemisrei'ille. Kun muistamme että Tuomas sai kuolleista heränneen Jeesuksen ristinnaulan jättämiä reikiä tökkiä, herää tästä mielenkiintoisia ja teologisesti tuhoisia implikaatioita ateistien kysymykseen "Why don't God heal amputees?" Jumalan kaikkihyvyys on tässä ilmiössä selvästi säilyttämisen kannalla eikä kaikkivoipuus siksi toteudu.
Koska kyseinen kuva on Torinon käärinliinasta, on sillä kaksi vaihtoehtoa.
Ensimmäinen on se, että Torinon käärinliina on Jumalallinen ihme. Silloin itse Jumala on maagisin ihmisen tutkimukselle tuntemattomin koronapurkauksin tuottanut meille tarkan kuvan Jeesuksesta. Tarkkuus on ollut valtava, ja se ylittää ihmismaalarin tarkkuuden. Sama hartautta herättävä Jumalallisen tarkka resoluutio on siis piirtänyt myös Jeesuksen takamuksenkuvan kankaaseen. Jumala olisi voinut sensuroida persustanpaikan, mutta hän ei selvästi ole tehnyt sitä. Koska sekä ahteri itsessään on Jumalallisen designin tuotos, ja Jumala on omahenkisesti säteilyttänyt kyseisen painauman, niin mikä minä olen sanomaan Hänen ihanaisesti kuvattua peppuaan saastaksi ja ryönäksi? Jos käärinliina on aito, meidän päin vastoin tulee hartaasti ja ihaillen hiljentyä tämän perseenkuvan äärellä. (Mikä ei kieltämättä ole vaikeaa. Kuvan takamus on, kuten jo mainitsin, sekä teologisessa että esteettisessä mielessä, jumalainen.)
Toinen vaihtoehto on se, että kyseessä on ovelan, mahdollisesti alkeellista valokuvausmenetelmää käyttäen tehty hienostunut väärennösrätti. Silloin tätä kuvaa voidaan käyttää todisteena siitä että rätti ei ole aito. On nimittäin olemassa suurikin määrä uskovaisia, joiden mukaan Torinon käärinliina on porttokirkko katolisuuden esineenpalvontaa varten rakennettu tuotos. Ja että on loukkaavaa pyhäinhäväistystä ajatellakaan että aito Jeesuksen takamus piirtyisi johonkin kankaaseen joksikin epäilyttävästi pakanamaan karttaa muistuttavaksi. Heistä Jumala ei tekisi tätä, joten Jeesuksen ahterin kuvassaolo nimenomaan todistaa sen, että joku julkea pilkkaaja on tehnyt kankaan. Vain rienaava taho voisi väittää nakupelleä Jeesukseksi. Kuva kuvateksteineen on tällöin jumalanpilkan sijasta provokaatioon toimintansa perustava todiste siitä makaaberiudesta joka torinon käärinliinaan itseensä on tehty. ; Tämä hätkähdys jonka perse synnyttää ei siis pilkkaa Jumalaa vaan päinvastoin etäännyttää kuvaan uskomisesta, jolloin ihminen voi siirtyä epäpyhien väärennöskuvien palvonnasta elävän Jumalan palvelemiseen.
Ei minulla muuta. Paitsi tietysti se, että on perin ikävää että Jeesusken kädet eivät ole ristissä selän takana peittämässä ahteria. Sen sijaan kädet tunnetusti ovat ristissä edessä. Jos kädet olisivat olleet toisella tavalla klassinen teologinen esinahkaongelma olisi kenties helpostikin ratkaistavissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti