Enkeli taivaan ja maan?

"Meaning is what essence becomes when it is divorced from the object of reference and wedded to the word."
(Willard Van Orman Quine)

Kuvitellaan, että joku kertoo meille nähneensä enkelin. Tämän kuvittelu ei ole vaikeaa, koska tämänlaisia ihmisiä on. Filosofina tiedämme että tämä silminnäkijälausunto on väitelause. Siinä on kyseessä viittaus käsitteen ja havainnon välillä.

Näin ollen tiedämme, että meitä ei voi kiinnostaa ortografiset konventiot, vaan sanan ja sen referentin suhde ; Eli toisin sanoen meidän ei pidä sortua keskustelemaan siitä että havainto jotenkin määritellään enkeliksi, vaan meidän on jotenkin ratkaistava se, vastaako nimi "enkeli" havainnon sisältöä. Tämä on tärkeää etenkin aistihavaintojen kohdalla. Tiedämme että ulkonäkö voi pettää.

Tiedämme että tämä varovaisuus pettää esimerkiksi avaruusolentokeskustelussa. Siinä on opittu, että määrittelykikkailu ei ole kunnollista päättelyä ;
1: Useinhan UFO määritellään tuntemattomaksi lentäväksi esineeksi. Ja sitten Humanoidit liitetään jokaiseen UFO -havaintoon. Kuitenkin tosiasiassa tiedämme, että jos lentävä esine tunnistetaan avaruusolentojen alukseksi, se on sillä hetkellä IFO, identifioitu lentävä esine. Jolloin se ei by definition voi olla UFO ollenkaan. Enkeleiden kohdalla on siis oltava ovelampia. Riski on selkeästi oleellinen koska usein pelkkä havainnon mystisyys on perustelu sille että se olisi juuri enkeli.
2: Toisaalta kryptozoologia on opettanut, että joskus kohteita tulkitaan mystisiksi hirviöiksi varsin heppoisin perustein. Todisteita hankkiessa ongelmana on se, että mystisen eläimen pyydystäminen on vaikeaa jos elinalueesta ja elintavoista ei ole tietoa. Ja pyydystämisen varmistamiseksi täytyy tietysti tietää kohteen ulkonäkökin. Lisäksi eläimet voivat olla hyvin harvinaisia ja vaikeasti löydettäviä. Tämäntapaiset ovat usein kryptozoologin puolustuksena sille että elikoita ei löydykään. Nämä ad hoc -selitykset kuitenkin heikentävät hirviöiden uskottavuutta aivan käsittämättömän paljon koska samalla ilmaan nousee kysymys siitä, että epämääräinen tieto eläimestä tarkoittaa samaa kuin vaikeus varmistaa että koko otusta on koskaan edes nähty. Ja harvinaisuuskin on itse asiassa syy kalibroida epämääräisten havaintojen tulkintaa siihen suuntaan, että kyseessä on jokin muu kuin tämä hyvin harvinainen olento. Uskottavuus ja havainnointi kulkevat käsi kädessä ja oikeastaan vasta kun voidaan pyydystää Jeti ja/tai tälle saadaan karva -aineistoa jolle voidaan tehdä DNA -testejä ja muita konkreettisia ja kovia evidenssejä, voidaan saada sille kunnon uskottavuutta.

Näin ollen meillä on lähtötilanne jossa anekdootti pitää sisällään muutamia vaihtoehtoa jotka avomielisenä filosofina otamme molemmat mahdollisina lähtökohtina:
1: Hän on nähnyt enkelin. Tällöin on havainto kohteesta. Ja kohde on enkeli.
2: Hän on kuvitellut nähneensä enkelin. Havainto on, mutta sen referenssi on rikki. Tällöin enkeli voi olla hallusinaatio, tai sitten enkeli onkin ollut jotain muuta joka on nähty väärässä kulmassa, valossa tai muutoin.
3: Hän valehtelee nähneensä enkelin. Mitään havaintoa ei edes ole.

Näihin kolmeen vaihtoehtoon voidaan tarttua yhtäaikaisesti. Tämä lähtee peruslähtökohdasta, jossa oletetaan että on mahdollisesti nähty enkeli. Tämä johtaa aprikointiin siitä, millä ehdoin voidaan ajatella että mikä on havainto enkelistä. Tämä voidaan taas tehdä vain miettimällä mitä enkeli on. Tästä huomiosta päästään siihen että enkelin määritelmä on oleellisessa asemassa. Enkeli on joukko attribuutteja, ominaisuuksia. Osa näistä voi liittyä siihen ja joihinkin muihin asioihin, osa on välttämättömiä mutta ei riittäviä ehtoja, osa ominaisuuksista on peräti kriteeriattribuutteja jotka ovat välttämättömiä enkeliydelle. Tätä kautta me saamme joukon ominaisuuksia. Ne voivat olla esimerkiksi ulkonäköpiirteitä ja käyttäytymispiirteitä.

"To be is to be the value of a variable."
(Willard Van Orman Quine)

Tässä vaiheessa on helppoa takertua epäolennaisuuksiin. On selvennettävä ajatuksia enkeleistä, sen sijaan että vaivuttaisiin retoriseen epäselvyyteen jossa UFOjen ja jetien tapaan jokin havainto on ja se jälkikäteen määritellään enkeliksi. Selventäminen tarkoittaa sitä, millä ehdoin ja mistä syistä havaintoa voidaan ylipäätään sanoa enkeliksi. Selviää että tämä vaatii jonkinlaista taustatietoa. Enkelin määritelmää ei voi vain repiä hatusta, koska muuten voisin määritellä tiiliskiven enkeliksi ja tämä voisi harhaanjohtaa ihmisiä vääristä syistä uskomaan taivaallisiin henkijoukkoihin. On siis vältettävä puhdasta määritelmätasoa siksi että ei syntyisi tämänlaisia kategoriavirheitä.

Tämä on tärkeä muistutus. Sillä usein käsitteitä ja määritelmiä käsitellään siten kuin sanan muodostama kirjainjono itsessään olisi jokin konkreettinen asia. Kuitenkin määritelmä on itse asiassa pohjimmiltaan lyhennelmä ; Kun on pitkää ja aikaavievää luetella ominaisuusjoukkoja, niitä on kätevää luokitella erilaisiin joukkoihin. Näin ollen minkä tahansa sanan takana on itse asiassa viittaus pitkään litaniaan erilaisia ominaisuuksia ja piirteitä. Tämä määritelmäjoukko taas on se, joka joko liittyy ympäröivään todellisuuteen tai ei liity. Ja tämä määritelmäjoukko taas on se, joka myös värittää tulkinnalle sen oikean sisällön. Jos määrittelen tiiliskivet enkeleiksi, niin voin olla sisäisesti koherentti ja määritelmä jopa on hyvässä liitoksessa ympäröivään todellisuuteen. Mutta kun määritelmän ulkomuoto ei ratkaise, vaan sisältö, ei tästä voida päätellä mitään sellaista Jumalasta jonka itse tiiliskiven näkeminen ei voisi tehdä. (Ellei sitten Jumalaakin määritellä joksikin muuksi kuten saveksi. Ja tästä "uudelleenmääritellyn Jumalan" olemassaolosta ei tietysti voisi selittää mitään sielun pelastuksesta mitä saven löytäminen ojanpohjalta ei tekisi.)

Tämä johtaa siihen, että miten tämä tieto on saatu. Tämä johtaa siihen että yleinen selitys sille miksi enkeleitä ei voisi tutkia empiirisesti ohittuu. Enkelikokemuksia kutsutaan ihmeiksi jotka eivät ole jotain joka sopii empiiriseen maailmankuvaan:
1: Voi olla että enkelikokemus on ainutlaatuinen. Tämä tarkoittaa sitä että ei ole taustareferenssiä. Tämä on argumenttina hyvin omituinen, koska jää epäselväksi että miten tästä määritelmästä on sitten ylipäätään saatu tietoa. Miten tämä havainto on osattu luokitella enkelikategoriaan eikä esimerkiksi UFO -kategoriaan? Miten yksilö voi olla varma että havainto on todella ainutlaatuinen? Lisäksi tätä argumentaatiotapaa heikentää se, että tosiasiassa enkelihavaintoja on aika usein. Näin ollen enkeleillä on esiintymistä joka koostuu joukosta yksittäistapauksia. Tällöin enkeliin voidaan viitata järkevästi, termillä on sisältöä. Mutta tässä tapauksessa ilmiö on kuitenkin empiirisesti tutkittavissa. Näin ollen luonnontieteellistä metodia enkelitutkimuksissa ei voi välttää vaan sille on saatava samat todisteet kuin muutoinkin.
2: Enkeli on transsendentti jolloin sitä ei koske ylläoleva attribuutistokaan. Sillä attribuutti on aina propositionaalista tietoa jonka ulkopuolella enkeliys sitten on. Ongelmana on tässä sitten se, että ihminen ei voi tunnistaa enkeliä jos sen ominaisuudet ovat aivan kosmismystiset. Usein tätä selitetään siten että enkelit ottavat tietynlaisia hahmoja. Enkeleillä ei välttämättä ole siipiä, mutta näkyjen kannalta ne ovat kätevä koska ihmiset ovat tottuneet tähän. Tätä kautta enkeleistä kuitenkin tulee ilmiasultaan immanentteja. Niiden transsendentti, ihmisjärjelle vieras, luonne joustaa koska Jumala haluaa esittää enkelit ihmisjärjen mukaisina.

Tämä ylläoleva tarkoittaa sitä että havaintokokemus enkelistä on aina jollain tavalla empiirinen väite. Se ei ole absoluuttinen totuus, koska ihmiset ovat erehtyväisiä ja joskus jopa valehtelevia. Tämä tarkoittaa sitä että enkelinäkyä voidaan kutsua enkelinäyksi jos ja vain jos se täyttää tiettyjä "perinteisesti naturalistiseksi ajatteluksi koettuja vaatimuksia". Ilman tätä ei ole perusteluja, vaan pelkkä uskonvarainen kokemus enkelistä.

"The familiar material objects may not be all that is real, but they are admirable examples."
(Willard Van Orman Quine)

Nämä ja muut vastaavat enkeliperustelut johtavat toki siihen että enkelinäyn enkelinäyksi puolustava voi sanoa että rajoitteet ovat ihmisessä. Tämä on samanaikaisesti 100% totta että 100% irrelevanttia ja ainakin 80% typerehtimistä. Sillä jos joku sanoo nähneensä enkelin, hän tekee ihmisjärjellä esitetyn arviolauselman. Voi olla että enkelinäky ylittää ihmistieteen ja ihmisymmärryksen. Eli että enkelinäky on aito, mutta ihminen ei voi sitä tajuta. Tässäkin tapauksessa kuitenkin tehdään aivan suoraan omalla suulla tunnustus siitä että enkelinäkyyn ei ole rationaalista uskoa, vaan että näyn tulkinta enkeliksi on pelkkä uskonvarainen kannanotto. ; Kun enkelin nähnyt usein puuskahtelee tavalliseen tapaan, että "Minä (kyllä) tiedän mitä minä näin" niin hän ei ole epämääräinen tai ontto tai edes uskoon vetoava. Tämä väite on väärässä. Jos enkeli ylittää havainnon ja todistamisen, niin hän nimenomaan ei tiedä. Hän voi ihmisenä tietää ja esittää perustellun ja minkäänarvoisen väitelauseen kokemuksestaan jos ja vain jos enkeli ei jolltain tavalla ylitä ihmishavaintoa ja ihmistodistamista. Ja tämä tarkoittaa että enkelien todistamisella olevat ongelmat eivät olekaan todistusvaatimuksia esittävien "naturalismia ja rajoitteneisuutta" ollenkaan.

Ja tämänlaisen tunnustuksen valossa enkelinäky ei todista yhtään mitään ollenkaan. Se, että pelkästään apriorisesti olettaa että enkeleitä on on aivan yhtä vähän todistettua kuin se, että apriorisesti liittää enkelin määritelmän johonkin (mahdollisesti) näkemäänsä kohteeseen. Usein maailmassa pyörivät tarinat enkelikokemuksista eivät siksi todista yhtään mitään tai muuta mitään. Eikä tämä johdu siitä että oltaisiin määritelty enkelit mahdottomiksi. Päin vastoin. Enkelitulkinta on järkevä jos ja vain jos alkuoletuksena on määritelty että mikään muu kuin enkelitulkinta ei ole mahdollinen. (Sillä tämä päätelmä ei lähtenyt siitä että enkelit määritellään mahdottomiksi. Vaan sille että omaan kokemukseen viittaava havaintoväite on ihmistietoon viittaava kannanotto ja että aito enkelikokemus on mahdollinen.)

Siksi kun joku kertoo nähneensä enkelin, minua ei kiinnosta. Lausunto ei ole perustelua, eikä lausujakaan ansaitse ainakaan tässä kyseisessä aiheessa ja asiassa mitään rationaalisen tai järkevän ihmisen leimaa. Ne kun yleensä perustelevat sitä miten heidän havaintonsa todistusluonteen epäonnistumisilla ei ole väliä sen sijaan että perustelisivat miksi heidän havainnoillaan ja kokemuksillaan olisi merkittävä todistusvoima. Se jää auki, miksi nämä ihmiset ylipäätään kertovat näitä asioita muina kuin tarinoina ja vaativat tai vähintään olettavat että ihmiset muuttuvat näiden kertomisen myötä uskovaisiksi ja alkavat pitämään uskontoa jotenkin järkevämpänä ja paremmin perusteltuna. Auki jää moni asia.

"Language is conceived in sin and science is its redemption."
(Willard Van Orman Quine)