Kirjoitin aikaisemmin kategoriavirheistä. Niistä tämän blogauksen kannalta olennaista oli huomata yksi kategoriavirheen syntytapa. Se, että hyvin tavallisesti kategoriavirheitä syntyy kun jonkin kielipelin tai maailmankuvan rakenne ohitetaan ja yritetään kuvata jollakin sen kanssa yhteismitattomalla maailmankuvalla. Sanojen merkityssuhteet vääristyvät ja rakentuu itse asiassa olkiukko. Sisältö vääristyy tässä prosessissa.
Tämä on olennainen kun kohdataan kreationistien ja jopa monien aivan asiallisten teologien esittämä hokema siitä että evoluutio on "sattumaa". Toki teknisesti ottaen evoluutio on kaikkea muuta kuin sattumaa, tärkein voima on luonnonvalinta joka tekee siitä kaikkea muuta. Mutta mutaatioiden osuus on kutienkin mukana, ja tässä blogauksessa riittää että "evoluutio on sattumaa" luetaan hyvin lievässä versiossa jossa selitetään vain että "evoluutiossa on satunnaisusuelementtejä".
Wilkinsin "Evolution and accident" tarkastelee nimittäin tähän evoluution satunnaisuuteen liittyvää argumentointia. Hän korostaa että sen takana on se, että kreationistien maailmankuva on perussävytykseltään Aristoteleen ajattelua mukailevaa perinnettä. Evoluution taas on atomistista perinnettä (jota edustamaan antiikin kreikasta saadaan esimerkiksi Epikuros). "In reaction to the teleological views of the early Greek philosophers to Aristotle, the atomists held that the nature of things, including living things, arose from the properties of their parts (the atoms) in combination. This was deeply offensive to the teleological tradition, which held that the purposes of things made them what they were, and in particular the hylomorphism of Aristotle, in which form, and purpose, imposed themselves upon the substance, or as a recent metaphysician has called it, "gunk", that made them." Toisin sanoen tulkintakulma on hyvin erilainen. ; Tästä erosta seuraa hyvin tärkeitä asioita. "Now evolution is indeed based on a number of kinds of randomness. But not the kind of randomness that means things "just happened"." Eri tulkintaviitekehys nimittäin määrittää satunnaisuuden luonteen hyvin eri tavoin.
Aristoteelisessä maailmassa sattuma olisi teleologian puutetta. Atomistisessa maailmassa tilanne on hyvin eirliainen. Mutaatio on sattumaa mutta ei Aristoteelista mielivalta -sattumaa. "The randomness of biology is not mere accident. There's a causal explanation for all of it, at least in principle. Sure, evolution proceeds by contingent events in one sense. There's no general reason why a certain mutation had to happen, or a given population lost this or that gene, but this is because either we do not know the conditions or because there is a stochastic scatter in physical processes (which does not rely on evolutionary biology, but upon the nature of things - the world is largely scattered as a matter of fact, in physics and sociology as well as in biology). No law tells us that a gamma particle had to hit a gene while a sperm or an egg was being formed, but if one does, then we know there will be a determinate outcome, a mutation, and selection and drift will happen to it."
Tämä tarkoittaa sitä että "evoluutio on vain sattumaa" -hokemat sisältävät ekvivokaation jossa sattuma -sanan eri konteksteissa ja referensseissä olevat merkitykset sekoitetaan keskenään kuin ne olisivat yksi ja sama asia. Sattuma siinä mielessä miten frekvenssit ja todennäköisyydet käsittävät on luonteeltaan jotain aivan muuta kuin ajatus jossa sattuma on pelkkää mielivaltaa ja jossa se on pikemminkin "ihmeen" ja "mysteerin" maallistunut synonyymi.
Tämä huomio tarkoittaa tätä kautta myös sitä, että evoluutiossa sattuma ei ole mikään "mutationdidit" -argumentti, joka rinnastuisi Aukkojen Jumala -argumentointiin. Sillä atomistisessa maailmassa mutaation satunnaisuus on jotain jolla on todennäköisyysfrekvenssi ja jopa tiedetty syntymekanismi. Mutaatioiden tapahtuminen ei ole mysteeri jota ei olisi koskaan empiirisesti havaittu. Päin vastoin geenimuutokset ja niihin liittyvät solumuutokset ovat empiirisen tarkastelun alla. Mutaatio ei ole mysteeri uudelleennimettynä, vaan ilmiö selitetään mekanismilla joka tunnetaan. ; Toisin kuin Aukkojen Jumala -virheargumentti jota kreationistit lähestyvät ties millä eliminatiivisilla filttereillä joiden taustalogiikka on se, että että kaikki tiedetty eliminoidaan, ja jäljelle jäävä mysteeri joko a'la Dembski nimetään sellaisenaan ylijäämäksi nimellä "Design" tai siten selitetään miten mysteerin takana on tunnettu tuntematon nimeltä Jumala. (Se, että ei tiedetä muutetaan pelkällä retorisella pelillä väitteeksi tiedosta.)
Tämä johtaa Wilkinsin viittaamaan maailmankuvasotaan sattuma -retoriikan taustalla. Sen mukaan kreationistit ovat osa tiettyä filosofista perinenttä. "The modern theological objections to evolution are just the latest in a series of attacks upon Epicurean philosophy. First the Greek and Roman philosophers and theologians, people like Cicero, attacked it for impiety. Then the Jewish and Christian theologians attacked it for atheism, and the Islamic philosophers inherited this from them. When Darwin published, he, too, was attacked for being an Epicurean." Wilkins toki korostaa että Aristoteelinen fysiikka on kumoutunut, eli on korvautunut esimerkiksi Newtonin periaatteilla. Tämä tekee sen metafysiikasta huonoa, Wilkinsin mukaan äytännössä epätotta metafysiikkaa, huonoa metafysiikkaa.
Itse - koska olen "niin leppoisa" kuten niin harvoin olen - esitän enemmänkin että Aristoteelinen teleologiapohjainen ajattelutapa on uskovaiselle luontevaa. Näin ollen sallin heille argumentointiin pienen määrän Aristoteelisuutta. (Se voidaan siirtää vaikka metatasolle Newtonin fysiikan taustareferenssiksi. Tämä on toki venkoilua ja ad hoc -kiemurtelua, mutta sallin tämän kunhan tätä ei pidetä jonain joka velvoittaa muita ajattelemaan samalla tavalla. Venkoilu on kuitenkin heikennys jota pitää hävetä eikä mikään rationaalisuuden osoitusvoima joka käännyttäisi ihmisiä puoleensa.) Sen varrella on kuitenkin huomattava, että syytökset evoluution "vain satunnaisuudesta" ovat vääriä. Aina kun esiintyy väite "the universe cannot be accidental and life has to have meaning" Jonka ydin on väittää että "It is supposed that evolution requires all the diversity of the world to have happened due to an accident." on väärä asenne. Se ei ole kuvaus siitä mitä evoluutio tarkoittaa. Se on pohjimmiltaan olkiukottaminen joka on tehty siten että evoluutiota on väkisin väännetty aivan toiseen referenssiin. Perimmäinen syy väärinkäsitykseen evoluution sattumasta perustuukin siihen että kreationistit ovat niin yksisilmäisesti jääneet oman maailmankuvansa vangeiksi. Heillä on kyvyttömyys nousta sen skeemastosta tarkastelemaan erilaisia päättelykokonaisuuksia ja siksi ainut mihin he kykenevät on se, että he vääristävät muiden ajattelua olkiukkoväitteiksi joita nämä muut eivät edes esitä. Ja hakkaavat sitten näitä olkiukkoja ja luulevat voitaneensa keskustelun.
Tämän maailmankuvalukkiutumisen ainoat vaihtoehdot ovat tyhmyys (jossa on ajattelemattomuus tai opiskelemattomuus sisällä) tai petos (jossa on esimerkiksi itsepetos sisällä). Näissäkään ei toki olisi mitään uutta auringon alla. Ei ole vaikeaa löytää tyhmää kreationistia tai manipuloivaa kikkailijarationalisoivaa kreationistia. Mutta yleensä ottaen tämän syy on se, että ei ole ylipäätään vaikeaa löytää tyhmää ihmistä tai manipuloivaa tai itsepettävää ihmistä. Kuitenkin pääsyy lienee juuri se, että ihmisen vahva vakaumus luo vahvan skeeman jonka ulkopuolelle on vaikeaa mennä. Siksi uskoisin että tämä on pääsyy tässä sattuman väärinymmärtämisessä ja siihen liittyvässä typerehtimisessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti