Machiavellin "Pastori"

"Jumala on antanut meille älyn, eikä odota meidät toimivan kuin laiskoja idiootteja."
(Ros-Britt Kangas)

"Huffington Postissa" oli teksti, jossa esitettiin argumentti joka koski kahta ilmiötä, opportunismia ja kristinuskoa. (Sekä tietysti sitä miten nämä ovat yhdessä.) Perusteluna käytettiin ajatuskoetta jossa opportunistisesta filosofiastaan tunnettu Machiavelli olisikin kirjoittanut "Ruhtinaan" sijasta "Pastorin" jossa tavoitteena olisi saavuttaa mahdollisimman paljon vaikutusvaltaa uskonjulistajana. Syntyy valitettavan tuttu kuva julistajasta ja julistamisesta. Toisaalta se antaa ohjeita joissa on sinänsä järkevä tavoite ja nämä kovuudet näyttävät että tämä kovuus onkin rationaalista, eli ne eivät olekaan kohkaamista vaan niiden takana on järkeä. Näin toiminta näyttää samalla myös hieman hyväksyttävämmältä. Artikkelin pääpointti onkin juuri tämän kaksinaisuuden takana "If you read through this article and kept thinking of people who really need to hear this, you have successfully missed the point. The Bible shows that these strategies are the natural outflow of every fallen heart. I'm able to write about these strategies with ease because, regrettably, I know them from the inside. Surely you have used them too, whether on the big stage or just in a small group discussion."

Machiavellinkin ongelmana onkin se, että se ei itse asiassa ole opaskirja, vaikka se sellaisena usein nähdäänkin ja on sellaiseksi mahdollisesti jopa kirjoitettu. Se kuitenkin taantuu olemaan lähinnä vallitsevan olotilan kuvaus. Se ei opeta mitään uusia tai tehokkaampia keinoja hoitaa asioita ja ratkaista ongelmia, vaan kuvaa sitä mitä ihmiset tekivät tavallisesti ja normaalisti. Ja kun asiantilat kuvataan oppikirjamaisesti, niistä tulee rationalisointeja. Machiavellin tekstin lukenut opportunisti näkee että "noinhan minäkin olen ajatellut" ja sitten opportunismi ei enää tunnukaan asiattomalta ja itsekkäältä vaan tuntuu rationaaliselta asioidenhoidolta.

Tämänlainen ei ole oikeastaan rationaalista toimintaa jossa hyvä asia todetaan hyväksi asiaksi hyvien perustelujen kautta, vaan eihyvän asian rationalisointia jossa oma toiminta yritetään oikeuttaa hieman kyseenalaisesti. Ja tämä piirre ei tietysti ole kadonnut nykyaikana. Itse asiassa tiukempien uusliberaalien talousnäkemys on Machiavellimaista ajattelua nykypäivään sovellettuna. (Eikä siinä mitään. Minä tekisin samoin jos olisin sikarikas. Ja juuri tämä ON tämän koko opportunismikritiikin ydin.)

Samalla artikkelin kohdalta oli hyvä huomata tiukka uskonnollisuus opportunistisen strategian silmin. Se nimittäin kuvaa tätäkin. - Ja näyttää että se on inhimillistä toimintaa hyvässä ja pahassa. Olenkin seurannut ilolla keskustelua "Christians Tired of Being Mispresented" -ryhmässä joka vastustaa sekä fundamentalisteja jotka raamittavat uskonnon muiden puolesta että ateistit jotka tuppaavat uskomaan nämä fundamentalistien raamitukset. Siellä hieman äksyjä sävyjä aikaansaanut ateistin kommentti "How does one rebuild their walk with God after years of being maligned, criticized and treated like dirt by evangelicals due to being different, gay and not a clone?" otettiin asiallisena kysymyksenä. Vastauksina oli monenlaista. Esimerkiksi ehdotettiin että sitä voisi ignoroida ja olla reagoimatta mitenkään. Ehdotettiin että haettaisiin tukea muista uskonryhmistä ja saataisiin täältä tukijoukkoja. Ehdotettiin että ei kenenkään ole pakko olla kristitty vaikka itse onkin. Niiden strategiat olivat hyvin erilaisia. Perussävynä oli kuitenkin se, että oikeat mielipiteet eivät tee ihmisistä hyviä. Käytös tekee.

Kun käytös asetetaan mittariksi, moni asia muuttuu. Sillä toki käytöstä ja hyvyyttä puolustetaan myös tiukkapipoisempien uskovaisten toimesta. Hehän ajavat yhteiskunnan ja maailman asioita. Heidän tavaramerkkinään on huolipuhe, jossa pitää esimerkiksi "ajatella lapsia" (omituisesti tätä ei saa kuitenkaan tehdä vaan jos toteaa että ateistit eivät ole huonompia vanhempia ja kasvattajia, niin tästä päätelmästä tulee kohinaa, eli ilmeisesti ajattelu on kielletty ja pitää vain toistaa dogmaa) jossa yhteiskunnan uskotaan romahtavan jos heidän "perusarvoiksi" määrittelemistään asioista luovutaan. (Vaikka tämä olisi kuinka typerä kuten suvivirsi joka ei rehellisesti sanoen ole yhteiskunnan jatkuvuuden kannalta tärkein asia ikinä.) Tämä on kuitenkin opportunismin kätkentää.

Kun käytös eikä ideologia ratkaisee, ei voida piiloutua minkään keskiarvon taakse. ; Kun julistaja joka käyttäytyy huonosti hakee omalle huonolle käytökselleen vedoten johonkin keskiarvoiseen, on vastaus se, että "Yes, it is possible that many use christianity in self growth. You are right if you say that christianity can help in becoming better person. But in other hand ; Obviously, you aren't one of those. So how are you doing things for your religion and stop working against it?" Tämänlainen, kieltämättä tiukkasävyinen, muistutus on tarpeen, sillä fundamentalistien "quest for convert" on saanut omituisia sävyjä. (Eikä sillä hyvällä tavalla omituisia.) Lakien kanssa toimitaan vähän miten sattuu koska Jumalan lait ovat yhteiskunnan lakeja voimakkaammat. Ja samoin voidaan ohittaa monet varsin vakiintuneet eettiset periaatteet, jopa kultainen sääntö. Tätä pahuutta ei voida piilottaa minkään kristinuskon positiivisten ominaisuuksien selän taakse. Sillä kristinuskon oikeutus on käytöksessä, joten tämänlaisten esilletuominen on vain omaa uskontoa vastaan sotimista. Kun puhutaan kulttuurista jonka kohdanneet joutuvat rakentamaan ilmiön nimeltä "Lying for Jesus" selittämään uskonmiesten käyttäytymistä ja sen taustamotivaatioita, ollaan itse asiassa fundamentalistisen kristinuskon paradoksin ytimessä. Muiden synnillisyyden vastustamisen nimissä ollaan itse aivan täysin valmita tekemään aivan helvetisti syntiä.

Opportunismissa on kysymys usein nimenomaan siitä että uskomus, tavoite, asetetaan käyttäytymisen yli. Kun ihminen tavoittelee jotain mielestään hienoa asiaa - olipa tämä rahaa, valtaa, valtakunnan pysyvyyttä, käännynnäisiä omaan uskontoon - ja päättää että tämä päämäärä pyhittää keinot. Silloin hän on lähes käytännössä jonkin sortin opportunisti.