Töissä on ollut rauhallista, joten katsoin että sen sijaan että pelkästään pumppaisin löysäilyllä tuntipalkkaa, voin tehdä muuta. Kävinkin tämän vuoksi eilen Hämeenlinnassa, ja ihan siellä linnalinnassa (kuva yllä) myös. Tämä oli tietysti avartavaa koska on ehdottoman tärkeää että minun kaltaiseni ihminen tutustuu olennaiseen osaan historiaamme. Eli käytännössä pääsee katsomaan autenttisia varhaiskeskiajan pitkiä miekkoja. (kuva vieressä.) Niistä saa hyviä ja oleellisia arvioita, kuten esimerkiksi kyseisen kuvan miekka opettaa että kahva on ollut melkoisen pitkä, ja terä kahvaan suhteutettuna melko lyhyt. Se on hyvä (pelkästään) kahdella kädellä tehtäviin tekniikoihin. Isokokoinen kädensija toimii myös tasapainona, joten käyttö (nimenomaan kahdella kädellä) on ollut varmasti näppärää. Pystyn näkemään tämän sieluni silmillä. (Ja niin sinäkin jos katsot videota alta.)
Mutta tämä herttainen ihanuus ei ole tämän blogaukseni pääasia. Tämä reissu muistutti mieleeni pienen kuriositeetin. Nimittäin tontut.
Olen tavannut ihmisen joka uskoo tonttuihin, noihin kansanperinteestä tuttuihin pikkumiehiin. Hänestä ne eivät ole joulupukin apureita. Yhtenä todisteena hän pitää Hämeenlinnan linnan 3 -kerroksessa näytillä olevia tiilejä. Tai ei oikeastaan mitä tahansa niistä tiilistä. Sen sijaan hän pitää todisteena yhtä tiettyä tiiltä. Tontunjalanjälkitiiltä. Siinä on aivan selvä jälki jossa on aivan selvästi neljä varvasta. Lisäksi jälki on hyvin pieni.
Koska olin kerran paikalla, näin omin silmin tuon jäljen. (kuva vieressä, tiilet ovat melko normaalin kokoisia, joten kuvasta saa itse asiassa mittakaavan). Koska ihmisillä on viisi varvasta, ja isommat jalat, on jälki luonnollisesti tontun jälki. Hänestä voimme sanoa näin vaikka emme ole koskaan napanneet kiinni yhtään tonttua saati tarkastaneet niiden varpaiden määriä. Prosessi olisi ns. eliminatiivinen. Eli kun tunnetut jäljet eivät vastaa, kyseessä olisikin siksi väistämättä tuntematon jälki. Ja tämä taas voidaan jotenkin liittää "tunnettuun tuntemattomaan" eli tonttuihin. En ymmärrä tätä logiikkaa, mutta tällä ei ole väliksikään.
Olin nimittäin itse nähnyt jäljen ala-asteen luokkaretken yhteydessä. Aikaa on siis ollut vuosia. Siksi en voinut olla aivan vakuuttunut pelkistä varpaiden lukumääristä. Onhan helppoa löytää eläimiä joilla on käpälissään neljä varvasta. Esimerkiksi koiraeläimillä tämä on suorastaan normi. Nämä jäljet ovat lisäksi pieniä ihmisten jalkoihin verrattuna. Tämä hypoteesi osoittautuu selvästi vääräksi kun katsotaan kuvan tiilessä olevia jälkiä. Syynä on se, että jäljissä on muutakin kuin varpaat. On myös antura ja anturan sijainti jäljessä. Tiilen jälki on selkeästi ihmismäinen. Kynsien puute on myös olenainen huomio. Näin ollen on luontevaa sanoa että kyseessä on nelivarpainen ihmisen jälki.
Kuitenkin kuva paljasti myös jotain joka muuttaa koko tonttuteorian aivan toiseen suuntaan. Varpaiden syvyys nimittäin kertoo myös astumisasennosta. Kuvassa on selvästi iso ukkovarvas joka on syvällä. On siis ponnistettu varpailla ja päkiällä. Ja kun katsoo kuvaa oikein tarkasti, huomaakin että itse asiassa painaumassa on viisi varvasta. Pikkuvarpaan painallus on vain erityisen hentoinen. Pikkuvarvas on ilmassa juuri koska ukkovarvas ja päkiä on ollut syvällä ja kantapää ilmassa (kantapäästä ei ole painaumaa vaikka ihminen normaalisti onkin ns. kanta-astuja.) Yksinkertaisin tulkinta sanoo että kyseessä on vauvan jalan painauma. Kokokaan ei ole vauvalle mitenkään poikkeuksellinen. Väitteeni on helppo tarkistaa valokuvasta joka on lähikuva kyseisestä jäljestä. Viisivarpainen vauva ei ole nähdäkseni kovin vakuuttava tonttu.
Rehellisyyden nimissä: Kirjoittaja pitää vauvoja ja pieniä lapsia tonttuina. Ja monia aikuisiakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti