"Uskontojournalismi" -blogi muistuttaa että uskontokeskustelu on muuttunut globaaliksi.1 Tässä kulttuurissa uskonnosta on tullut julkista. "Viime vuosikymmeninä Suomessa on käyty lukuisia uskontoa käsitteleviä ja sivuavia julkisia debatteja piispoista, homoseksuaalisuudesta, naispappeudesta, kirkosta eroamisesta, uskonnon opetuksesta, suvivirrestä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Samaan aikaan myös uskontoon ja uskontoihin kohdistuva kritiikki on herättänyt merkittävää julkista huomiota. Mediasta on tullut monin tavoin yhteiskunnallisen julkisen elämän keskus, myös uskontoon liittyvissä kysymyksissä." Tämä tarkoittaa sitä että perinteinen Suomalainen tapa katsoa uskontoa pelkästään henkilökohtaisena asiana joka ilmenee jonain ulkoisina rituaaleina joista saa olla mitä mieltä vain kunhan niitä tekee. Uskontokeskustelu on yleistä, ja media tekee siitä ison numeron. Toisaalla "Uskontojournalismi" -blogi kertoo miten on selvitetty ihmisten asenteita tähän muutokseen. Ja siellä selviää että uskontojournalismin nähdään olevan luonteeltaan ongelmallista. Sen ei katsota vastaavan ihmisten haluamaa. Ja lisäksi siinä on voimakas sosiaalipornon maku. "Yli puolet yleisövastaajista piti uskonnon uutisointia liian sensaatiohakuisena, ja monet uskoivat, että tiedotusvälineet menettävät yleisöään keskittymällä liikaa sensaatiojuttuihin. Toimittajista vain kolmannes oli samaa mieltä."
Tämä on tietysti vain asiantilan kuvaus, eikä muistutus siitä miten asioiden pitäisi olla. Kuitenkin asiantilaa voidaan käyttää kimmokkeena myös siihen miten asioita pitäisi tehdä. Näin ollen lähtötilasta voidaan tehdä eettisiä mietintöjä ja tähän liittyviä kannanottoja (jotka joko hyväksyvät tai kritisoivat vallitsevaa tilaa.)
Mutta kuitenkin kun katsotaan uskontokeskustelua, huomataan että uskonnonvapaus -käsite pitää selvästi sisällään sekä (a) vapauden uskontoon ja siitä kertomiseen ja tähän liittyvään kunnioitukseen että (b) vapauden uskonnosta ja siitä että erimielisten loukkaavia ja tabuja rikkovia näkemyksiä rajoitetaan eikä niitä tarvitse kuunnella:
1: Uusateisteilla tuntuu olevan vallalla voimakkaasti kaksi hieman toisiaan vastaan taistelevaa intressiä. He kannattavat samanaikaisesti sekularismia, jossa kirkko erotetana valtiosta ja muutetaan yksityisasiaksi. Ja toisaalta he ovat vaatimassa että uskonnolliset intressit paljastetaan entistä avoimemmin.
2: Samoin uskovaiset toisaalla perustelevat tiukastikin sen puolesta että saisivat esittää uskonnollisia näkemyksiä julkisesti. Kun taas toisaalla he ovat vaatimassa että uskonnollisia vakaumuksia käsiteltäisiin hienovaraisesti ja että niitä ei ollenkaan tarvitsisi käsitellä jos kritiikkiä on esillä.
Molemmat siis yrittävät pelata peliä jossa uskonto sekä on että ei ole poliittisen keskustelun piirissä. Toki nämä eivät ole täysin ristiriidassa ; Esimerkiksi jos uskonnollisista intresseistä ollaan avoimia, voidaan valvoa että niitä ei livautella poliittiseen päätöksentekoon ; Tämänlainen ei ole tavatonta. Onhan meillä esimerkiksi huumeisiin näkemys jossa ne on kielletty että niiden käyttöön haetaan avoimuutta esimerkiksi huumetestein. Avoimuus on tietyllä tavalla valvonnan pakollinen seuraus. Samalla on selvää että asiallinen ja avoin keskustelu vaatii jossain määrin hyvien käytöstapojen ja poliittisen korrektiuden soveltamista. On tavallista että asioita käsitellään avoimesti ja diplomaattisesti.
Kuitenkin tämä teema on erityisen vaikea. On helppoa ajautua tilanteeseen jossa ei noudateta kahta periaatetta ja tasapainoilla niiden kanssa kompromissein, vaan päinvastoin tehdään tilanne jossa käytetään kaksoisstandardeja niin että saadaan mahdollisimman tehokkaasti tilaa omalle näkemykselle ja saadaan samalla torpattua vastapuoli. Näin käy esimerkiksi jos uskonnollinen julistaja pitää uskonnonvapauden oikeutenaan vaatia asioita jotka ovat uskonvakaumuksensa mukaisia samalla kun rajoittaa erimielisyydet ilkeydeksi siksi että kritiikki ikään kuin pakosti kohdistuu uskonnolliseen vakaumukseen.
"Philosophical Disquisition" -blogissa oli varsin mielenkiintoinen yhteiskunnallinen argumentti tähän liittyen. Tämä argumentaatio ottaa ytimekseen pluralismin. Kirjoitus toki huomauttaa että pluralismi on filosofisesti hyvin heikko, jopa kestämättömän huono, ajatuskyhäelmä "pluralism is at least questionable. For starters, it’s not always clear what is meant by pluralism. The Berlin quote I gave above runs together several concepts that should arguably be kept distinct. Perhaps the best conception of pluralism holds that values are intransitive. But even if we accept this definition, it’s not all that clear that pluralism is true. Most arguments for pluralism (that I have seen) tend to revolve around dilemmas in which one has to choose between two (allegedly) equally desirable or equally awful outcomes, which are allegedly irresolvable." mutta toisaalta minä ajattelinkin soveltaa tätä argumenttia sillä tavalla, että se on enemmän "puolikuvaus vallitsevasta tilasta". Kun nyky-yhteiskunnassa elämme demokratiassa ja valtaosa ihmisistä tuntuu kannattavan pluralismia, on yhteiskunnallisen keskustelun kannalta kenties hyvinkin oleellista miettiä asioita nimenomaan pluralismin kannalta. Siitä huolimatta, että pluralismissa on ilmiselviä heikkouksia.
Esitelty ajatusrakenne on tiivistettynä yksinkertaisesti seuraava:
"(1) It is fact that there is an irreducible, but reasonable, pluralism about values.
(2) We ought to respect reasonable value pluralism.
(3) If we wish to respect reasonable value pluralism, then (necessarily) people must be allowed to participate in the evaluation and determination of alternative social policies (i.e. there needs to be a deliberative forum for decision-making).
(4) Therefore, we necessarily ought to have deliberative forums for decision-making.
(5) Instrumentalists do not think we necessarily ought to have deliberative forums for decision-making.
(6) Therefore, instrumentalism is wrong."
Tämä 2 argumentaatioketju kertoo siitä, että Suomessa eri tahot ovat yllättävänkin lujasti sisäisesti järkeviä. Kun maassamme on paljon pluralisteja, on selvää että julkiselle uskontokeskustelulle annetaan tilaa. Toisaalta samalla suomalaisen kulttuurin omaleimaisuutta korostavat perussuomalaiset, esimerkiksi Halla-aho, ovat tunnetusti hyvin vahvasti instrumentalismin kannalla ja pluralismia vastaan. Poliittinen keskustelu on siis tältä osin kenties turhauttavaa, junnaavaa, puupäistä, poteroihin kaivautumista, epädiplomaattista, repivää, epäkohteliasta, vihaamista synnyttävää, halveksuntapuhetta levittävää ... Mutta se ei sentään ole aivan totaalisen läpityhmää.3
1 Mistä seuraa se, että ei enää voida vaatia että uskonto olisi vain kotimaan asia. Kun USA:lainen Daniel Lane Craig käy saarnaamassa suomalaisille, ja nämä papukaijan lailla toistavat näitä lausuntoja, ei tähän USA:laiseen uskontokulttuuriin sovitettua näkemystä ja siihen liittyvää uskontokritiikkiä voida ohittaa ja kieltää viittaamalla sen olevan "irrelevanttia suomen kulttuurissa." Globalisaatio kumoaa käytännössä hyvin paljon "ei sovi suomen kulttuuriin" -heitoista yllättävänkin tyhjäksi leukailuksi jonka taakse ei oikein näe järkevyyttä ellei sitten oleta että lausunnon antajalla olisi alunperinkin tavoite lähinnä estää hänelle epämiellyttävän näkemyksen esilletulo.
2 Josta on rehellisesti vaikeaa sanoa onko se vallitsevan järjestelmän tilan jäsennys, eettinen argumentti vai röyhkeää poliittista opportunismia jossa vedotaan väärään mutta suosittuun teoriaan.
3 Lukuunottamatta tietysti niitä jotka kannattavat puheissaan sekä pluralismia että ovat vahvasti omaleimaisen kulttuurimme esittämisen puolella. Heitä on paljon hyvin tietysti rajatussa ihmisryhmässä, jonka kohdalla alan olemaan melko toivoton. Heille suvaitsemattomuuden suvaitseminen ja omaleimaisen kulttuurin kunnioitus ovat mukana aina tilanteen mukaan. Kun uskonnonvapaus tarkoittaa vapautta olla kristitty - esimerkiksi vedoten siihen että Jumala on antanut vapauden ja että Jumalan ulkopuolella tätä vapauttakaan ei ole - eletään tietysti muutenkin sen verran omituisessa kuplassa, että ei voida sanoa muuta kuin kun Jumala tulee, ei fysiikka tai järki käsitä. Näin Jumala on järkeä ja tiedettä voimakkaampi ainakin joidenkin yksilöiden päässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti