Nostetaan kädet pystyyn! (Ottaako joku tosissaan?)

Kun miettii miten naurettavia asioita ihmiset voivat uskoa, syntyy helposti tilanteita joissa vitsiä ja vakavasti otettavaa on mahdotonta erottaa toisistaan. Kun ihmiset uskovat absurdia, kasvaa riski siihen että jonkun ihmisen rakastama mielipide nähdään vitsinä tai sitten vaihtoehtoisesti jonkun ihmisen vitsinä heittämä asia otettaan vakavasti.

Olen tavallisesti lähestynyt trolliongelmaa sitä kautta, että miten ulkopuolinen voi tunnistaa sen, onko viesti vakavasti sanottu vai ei. Kuitenkin asiaa voi lähestyä myös sitä kautta, että onko se teksti jota oikein kukaan ottaa vakavasti. ; Tämä näkemys on mahdollisesti hedelmällinen, koska se ei rakennu väitelauseiden uskottavuuteen ja totuusarvoon vaan konventioihin.

Helppo esimerkki on ottaa salaliittoteorioita. Esimerkiksi salaliittoteorioiden parissa vakavasti otettavia ovat väitteet siitä että Elvis on lavastanut kuolemansa ja että Marilyn Monroe murhattiin. Sen sijaan nämä samat risuparrat ottavat aivan naurettavina väitteet joiden mukaan Elvis murhattiin tai että Marilyn Monroe lavasti kuolemansa. Ulkopuolinen ei voi kenties ymmärtää että miksi toiset ovat uskottavampia kuin toiset - ne näyttävät yhtä naurettavilta. Mutta ihmiset eivät yleisesti ottaen ole mitään kovin vapaasti ajattelevia. Salaliittoteoreetikoidenkin parissa on erilaisia likkiytymiä - tosin nämä likkiytymät voivat taistella jopa keskenään, salaliittoteorioiden ystävien parissa sisäiset kärhämät ovat yllättävän voimakkaita. Näin ollen perinteet ja konventiot ratkaisevat trolliongelman.

Tähän liittyen minun on pakko ottaa meemi, joka sattumalta on tuossa yläpuolella. Siinä kristytyt "haastetaan" näyttämään uskonvakaumuksensa. Tämä tehtäisiin siten että nostettaisiin kädet autonratista esimerkiksi moottoritiellä. Ei välitettäisi punaisista valoista vaan luotettaisiin että Jeesus pelastaa. Tämä olisi kieltämättä ultimaattinen luottamuksenosoitus ja todellinen Kierkegaardilainen uskon hyppy, jossa luotettaisiin ilman mitään empiiristä ennakkovarmistusta tai rationaalisen tilannearvioinnin tynkääkään. En ole positiivisen ajattelun ystävä -sellainen onkin pahaksi monille ihmisille- joten en perustele tätä sillä että uskovaiset eivät tekisi idioottimaisia asioita. Ihmiset tekevät idioottimaisia asioita ja uskovaiset ovat ihmisiä. ergo.

Tässä mielessä tämä haaste voisi olla hieman pelottava. Tämänkaltaiset päähänpistot ovat niitä koiranhäntätupsukoita joista "Darwin awardsit" on tehty. Ja vaikka suhtaudunkin esimerkiksi kuolleisiin uskossaan käärmeitä pitelevien myrkytyskuolemiin hieman sellaisella asenteella jolla Bill Hicks suhtautui typeriin huumekuolemiin. Vaikka Hicks olikin tunnettu hallusinoivien huumeiden ystävä, hänen sketsissään suhtautuminen negatiivisiin huumeuutisiin kuten siihen että joku luulee olevansa appelsiini ja kuorii itsensä johtaa siihen "So ee lose an idiot... What a tragedy" jossa alleviivauksessa paistaa vahva sarkastinen sävy. Olen suhtautunut käärmeiden käsittelijöihin siten että koska hyväksyn itsemurhan, pidän tätäkin suvaittavana. Monet kauhistelevat uskonnon voimaa. Minä taas näen että ihmisarvon määrittää eletty elämä ja tätä kautta jokainen saa arvottaa ja priorisoida oman elämänsä. Jos näkee että uskonvakaumuksen testaaminen ja osoittaminen käärmeiden käyttäytymiseen ja oikeatoimiseen käsittelyyn perustuvalla sirkustempulla on riskin arvoista, kyseessä on ihmisen oma valinta. ~ Ajatus siitä että ihmistä pitäisi suojella itseltään on jotain sellaista joka sotii vain kaikkea sitä vastaan mitä itse edustan. Kun ihminen arvottaa oman elämänsä tämän tasolle eikä vahingoita muita prosessissa, niin sanon että siitä vaan. Minua ei haittaa ollenkaan jos tätä harjoittaisi vaikka kuinka usea. Itse vain sitten pysyn poissa tälläisistä. Ihan siksi että jos joskus teen itsemurhan, teen sen mieluummin jollain muulla tavalla.

Toki tässä on hieman eettisiä ongelmia koska esimerkiksi lapset kasvatetaan arvostamaan tämänlaista suisidaalista toimintaa. Mutta sitten toisaalta - esimeriksi monet suomalaiset tykkäävät juoda viinaa, moni polttaa tupakkaa. Ihmiset ajavat autoilla vaikka tästä seuraa onnettomuuksia - jopa selvin päin olevilla kuskeilla sattuu vahinkoja ja tästä seuraa yksilöiden kuolemia. Epäsuora kuolema on kuitenkin vähemmän vastuullista. Uskonyhteisössä kasvanut tekee itse viimeisen valinnan siitä että ottaako käärmeet käsiinsä vain priorisoiko yhteisön ja juuri tämän uskonnon vähempiarvoiseksi ja vaihtaa toiseen.

Olen kuitenkin tässä suhteessa luottavainen. Tämä haaste on jotain joka on ilmiselvä parodia. Sillä uskonnoissa, jopa menestysteologiassa, se että jokainen rukous ei esimerkiksi paranna sairautta on jotain jota he käsittelevät päivittäin ; Uskonnot ovat kehitelleet miljoona ja yksi erilaista ad hoc -selitystä nimenomaan tälle ilmiölle. Jopa paatuneimmat rukousparannukseen uskovat ajattelevat että Jeesus ei pelasta aina. Rukous menee joskus pieleen ja jopa menestysteologien mukaan aito kunnon usko on vaan niin pirun harvinaista että moni käsiä nostava kristitty kuitenkin sillai epäröisi ja vain vaivoin uskaltaisi nostaa kädet pystyyn eikä uskon teho silloin riittäisi ja näin uskovainen kuolisi ennen kuin olisi riittävän kypsä ja riittävästi uskossa. ~ Ja juuri nämä saivartelut tulevat jokaiselle uskovaiselle tutuiksi. Näitä he sitten levittelevät internetissä. Valtaosa uskontokeskustelusta ja Jumalan todistamisesta onkin nimenomaan sitä  että uskovainen kertoo meille näitä tekosyitä joiden kautta hänestä pitäisi uskoa todisteista huolimatta. Näin ollen on hyvin epätodennäköistä että kukaan uskovainen ottaisi tämänlaista haastetta vakavasti, tai että edes kehittelisi mitään tämänlaista rienaavaa.

Lisäksi tämänlainen tapa ei ole uskovaisille riittävän henkilökohtainen. Kun katsotaan uskonkäytänteitä, sieltä löytyy omituisia tekoja kuten esimerkiksi jo mainitsemaani käärmeiden käsittelyä, niissä on aina yksilökeskeinen ydin. Henkilö näyttää omaa vakaumustaan ja esiintyy edessä ikään kuin näytillä. Käärmeitä käsittelevä tietää riskit ja niin tietävät yleisökin. Juuri riskien tietäminen ja julkiseksi tekeminen on se elementti joka tekee käärmeitä käsittelevästä poppapastorista oman alakulttuurinsa staran. Autonratista käsien nostamisesta puuttuu tälläinen komppaava yleisö ja oman itsen korottamisen henki. Joten käytännössä tämänlaiset kampanjat eivät uskottavasti vetoa "edes niihin hulluihin".

Jos olen väärässä, päivämäärä on ylhäällä ja tempauksessa kuolleiden määrästä varmasti saa aikanaan jonkinlaista uutiskuvaa. Olen niin luottavainen että uskallan mainita tämän seikan ääneen jo nyt!