torstai 5. heinäkuuta 2012

Penkin(oikeasti sängyn)painajainen ; Pahatukkatytön koston paluu

Kirjoitan tätä koska olin mennyt jo nukkumaan tältä illalta. Kuitenkin juuri ennen nukahtamista näin aivan konkreettisesti huoneeseen jossa makasin nukahtamassa. Huoneen ovella taas konttasi polvikontalla hahmo joka on tuttu jokaiselle "Ring" -elokuvan nähneelle.

Tapaus ei ollut minulle ensimmäinen. Se johtuu nukkumisjärjestelmästä mutta teknisesti kyseessä ei ole painajainen. ; Kyseesä oli nimenomaan nukahtamiseen liittyvä hallusinaatio jonka laisia tulee aina silloin tällöin vastaan minunkaltaisille ihmisille joiden nukkumisessa on jotain aivan omituisia anomaalisuuksia. Kun valve ja uni ovat samanaikaisesti päällä, syntyy hyvin omituisia tapahtumia.

Selityksellisesti tämän kokemuksen takana on kenties se, että olen tulevana viikonloppuna bestmanina isäni häissä, enkä ole oikein luottavaisella mielellä koska seremoniamestarin pitäisi olla kätevä ja sosiaalisesti näppärä ja kaikkea. (Puheen olen sentään rakentanut jo viikkoja sitten. Tein siitä ensin hyvän tutkielman. Sitten karsin siitä sivistyssanat. Sitten karsin siitä kaiken uskonnollisesti epäkorrektin materiaalin. Poistin kaikki härskit vitsit koska yleisössä on lapsia. Ja poistin vielä Sartrea ja muuta epäromanttista tavaraa. Lopputuloksena on retoriikan säännöt huomioiva puhe. Joka on tavoistani poiketen lyhyt. Puhe ei siis stressaa. Esiintyminenkään ei stressaa, enimmäkseen koska en älyä ja ymmärrä hävetä.)

Salaisuus onkin siinä että vaikka tämän kaiken tietää etenkin näin jälkikäteen, se ei tietysti sillä tapahtumisen hetkellä tunnu ollenkaan harhalta ja hallusinaatiolta. Kokemuksen ydin on siinä että kokemus tuntuu aidolta. Näin ollen erilaiset demonikokemukset eivät tunnu ihmeellisiltä ja yllättäviltä. Ja itse asiassa jopa se, miten mieli taitavasti nappasi elokuvasta tutun hahmon yksityiskohtineen on varsin kuvaavaa ja voi tuntua taikauskoisemmasta mielestä liian monimutkaiselta aivojen rakentamaksi. Tämänlaiset näyt johtavat varmasti vakaviin mietteisiin ties mistä demonisista succubuksista ja muista yön pimeistä nartuista. (Ihmeellisyyttä korostaa eritoten se kun en ole nähnyt näitä elokuvia hyvin pitkään aikaan, taukoa tämän elokuvan katsomisesta on varmasti yli vuoden verran. Ihmisen muisti kaivaa selvästi kaukaakin materiaalia tarjolle.)

Mielestäni otin tilanteen kuitenkin melko hyvin. Siis siltä osin hyvin että en huutanut ääneen tai paskonut alleni. Se oli pelkkää puhdasta kylmää ja äänetöntä mullosilmäjärkytystä.

Aina näitä. Ei koskaan pinkkejä nalleja. Ei varsinkaan strippaavia nekotyttöjä. Vittu, aina näitä. Ei minulla muuta.

Ei kommentteja: