Moninaisuuden hallitsemiseksi on joskus hyvä ottaa osakokonaisuuksia. ; Tämä blogaus on kirjoitettu siitä näkökulmasta, että vaihtoehtoiset todellisuudet olisivat kristinuskolle tyypillisiä. Vaihtoehtoisten todellisuuksien kautta saadaan mukaan väite että kristinusko olisi pluralistinen, moniarvoinen. Kaikki eivät jaa tätä näkemystä, eikä tämä kata kaikkea kristinuskoa. (Mutta nähdäkseni pyrin käsitelemään asiaa niin että argumenttieni oikea kontekstointi on mahdollista. Tätä saa soveltaa vain siihen sopivaan viitekehykseen, muu olisi joidenkin kristittyjen suuntausten olkiukottamista.) Tämä on ymmärrettävää kristillisen yleismentaliteetin kanssa. Vaihtoehtoisten maailmojen kautta tulkinta on olennainen osa kristillistä ajattelua.
Liian helposti tästä ajattelee että ateismi ei sallisi esimerkiksi ajatuskokeita tai epäonnistumista. Ihmisen on jotenkin luontevaa ajatella että jos vaihtoehtoiset maailmat ovat kristittyjen heiniä, olisi ateismi tylsää ja kuivaa. Sama epäuskon henki on tietysti myös skeptismissä ja sitä sovelletaan myös siihen. Ajatellaan että skeptikot olisivat ikään kuin arkielämää eläviä, jotka ottavat maailman sen face valuena, siten miten sen arjessa näkevät, ja olisivat kyvyttömiä näkemään vaihtoehtoja. Näin skeptismi nähdään usein positivismin valossa. Ja ateismin ja skeptismin kritiikit ovatkin siksi lähes poikkeuksetta positivismin kumonneiden argumenttien kaltaisia. Ongelmana on vain se, että en ole kohdannut sivistynyttä ateistia joka olisi puhdas positivisti. Jopa Hawking, joka ei ole tieteenfilosofi ja pitää itseään positivistisena, on malliriippuvaisen realismin kannattaja.
Kuitenkin tosiasiassa skeptismi rakentuu ajatukselle jossa vaihtoehtoiset maailmat ovat olennaisia. Niissä on vain mukana testausprosessi.
Skeptikon silmin uskonnon fantasian ja perustelun sekoittaminen teologiassa on niin löyhää että siinä sekoittuu satu ja todellisuus. Näin ollen skeptikot ovat varovaisia, he uskovat rajallisuuteensa ja kykyynsä epäonnistua. Uskovaisille taas on jotenkin luontevampaa ottaa Alvin Plantingan warrant -ajattelun tyylinen ratkaisu käyttöön jossa ihmiselle annetaan ikään kuin lupa luottaa näihin fantasiointeihinsa. Perustelu jossa Jumala on antanut ihmiselle älyn on jotain joka saattaa ensin kuulostaa samalta kuin uskon ja tieteen yhteensovittaminen, näyttääkin tätä kautta juuri siltä että omiin uskomuksiin suhtaudutaan epäkriittisesti ja otetaan niistä vain face value. Näin ollen se, että uskova luottaa älyynsä ja aisteihinsa etäännyttää häntä kriittisyydestä ja sallii hänelle suuremman vaihtoehtoisiin maailmoihin testaamatta luottamisen. Toki tämä tarkoittaa sitä että osa uskovaisista voi olla tieteen kanssa yhteensopivia - ja osa uskovaisista on jopa skeptikoita - mutta kuitenkin on hyvä muistaa että warrant -mallinen ajattelu johtaa äärimmillään positivismiin, jossa ei moniarvoisuudesta ja vaihtoehtoisista teorioista ole kuultukaan koska Jumala varmistaa sen yhden totuuden (period). Tällöin näkemys siitä että Jumala takaa ajattelun johtaa pois tieteestä. Positivismin kohdalla tätä voi olla vaikeaa huomata, koska se vastaa arki-ihmisen arkimielikuvaa tieteestä. Näin ajatus Jumalan antamasta järjestä ja aisteista johtaa pois aidosta tieteestä ja lähentää kohti muutoinkin liian voimakkaita ennakkokäsityksiä ja harhaluuloja.
Näin ollen jakolinja onkin itse asiassa muualla. Kuten kävin "Count-Up" -blogin kommenteissa valittamassa, NoMa -on luonteeltaan liian dikotominen, kaiken uskon yhteen nippuun tyypittelevä. Se kysyy kysymyksen johon se liittää koko usko -käsitteen. Kuitenkin tosiasiassa usko näyttää päin vastoin juuri sellaiselta, että sen parissa on asioita jotka ovat irrationaalisia, ristiriidassa tieteen kanssa. Silloin niitä molempia ei voi kannattaa samanaikaisesti. Ja lisäksi on uskonnäkemyksiä jotka ovat tieteen kanssa mahdollisia arationaalisesti, eli ne viittaavat tieteen mahdollisuuksien ulkopuolelle.
1: Teoriassa voisi olla uskonnäkemyksiä jotka ovat rationaalisia, eli tieteen mukaisia ja että usko ennustaa tämän tieteestä ennalla. Valitettavasti tässä kohden suhde ei ole toistaiseksi oikein onnistunut. Uskonto on keksinyt symbolisiin teksteihin oikeat tulkinnat vasta kun joku on ensin tehnyt oikeat löydöt. Näiden tulkintakikkojen suhde toditamiseen jää valitettavasti arationaaliseksi.
Siinä missä jakolinja siitä että luonnontiede tutkii miten maailma toimii ja uskonto sitten ottaa kantaa sen ulkopuolisiin asioihin ja etiikkaan voi olla hyvä muistutus, se kuitenkin usein unohtaa sen, että uskomuksia on monenlaisia. Osa on selvästi epätieteellisiä ja osa peräti tieteen mukaan mahdottomia. Esimerkiksi kreationismi on uskomus joka koskee evoluutioteoriaa. On selvää että tämä ottaa kantaa siihen miten luonto toimii ja on tätä kautta jotain joka voi olla ristiriidassa tieteen kanssa.
Näin ollen saadaankin rakennettua jakolinja vähän muualle. Se ei menekään uskonto-ateismi -linjalla. Sen sijaan se menee jakolinjana jossa ajatellaan vaihtoehtoisiin todellisuuksiin asetettuja kriittisyysvaatimuksia. Linjama on tätä kautta skeptismin (ei ateismin) kohdalla. Näin ollen fantasia on mahdollista valhetta. Ja näin kasvatetaan näkemystä jossa hypoteesinmuodostus (tai sitä edeltävät kokemukset) eivät tarkoita samaa kuin tieteellinen tutkimus. (Ja kyllä. Tämä on hyväksi luovuudelle, eikä ole mitään latistavaa, näköalatonta, vaihtoehdottomuutta.)
Kirjallisuustiedettä skeptismiin.
Väliotsikko voi tuntua omituiselta. Mutta ylläolevaan on kenties kätevää soveltaa tarinan tulkintaa. Sillä niissä käsitellään käsitteitä "alternative universe" (AU). Esimerkiksi televisiosarjoissa tämä on hyvin käytetty työkalu. "AU" on yleisesti ottaen sisäisesti koherentti maailma joka ei jollain tavalla sovi taustalla olevan tarinakokoelman sisältöön. Televisiosarjat voivatkin rakentaa unijaksoja tai tehoiltaan yllättävän samanlaisia rinnakkaisulottuvuuksia tai aikamatkustusta, joissa voidaan tehdä asioita jotka ovat ristiriidassa "sarjan tapahtumien seuraussuhteiden, fysiikan, kanssa". Esimerkiksi kuolleita päähenkilöitä voidaan herättää henkiin, luonnonlakeja muuttaa, suuria ratkaisevia tapahtumia poistaa ja yrittää tilanteista uudestaan. (Osa sarjoista kuten "Doctor Who" ovat sellaisia että ne ovat periaatteessa joko hyvin olennaisilta osin ellei peräti pelkästään AU -kikkaa käyttäviä.)
1: Toki joskus on vaikeaa nähdä onko jokin AU. Esimerkiksi "Stargate SG1" on sellainen, että se pitää sisällään henkiin herättävän sarkofagi -laitteen. Sen käyttäminen ei rakenna AU:ta koska se mukailee maailman normaalia toimintaperiaatteistoa. Ja toisaalta ; Sama koskee käytössä olevaa kvanttipeiliä joka mahdollistaa vaihtoehtoisissa ulottuvuuksissa vierailun. Sarjassa leikitään myös ajassa. Ja mukana on myös unijaksoja ... On oikeasti vaikeaa sanoa onko koko sarja yhtä AU -työkalun käyttämistä, jolloin kaikki on sarjassa AU:ta. Vai onko tämä omintakeisuus vain maailman luonne jolloin siinä ei ole oikeasti yhtään AU:ta. (Sisäisen kontingenssin ja AU:n erottaminen toisistaan on joskus aivan selkeää mutta tässä tapauksessa se on perin vaikeaa.)
Näistä opitaan se, että usein AU:ksi ei tulkita vielä tilannetta jossa pääuniversumi säilyy, ja siihen otetaan vieras toisesta sarjasta. Jos jakson näkökulma keskittyy samassa maailmassa pysyvään, vierailijan kulma ei vielä tee siitä AU:ta. Mutta jos sarjan hahmot hyppäävät isommin toiseen maailmaan ja näkökulma on yhä heidän, tämä on AU:ta koska todellisuuden toiminta, fysiikka, vaihtuu sarjalle vieraaksi.
Näin ollen tästä päästään siihen että vääristymä voidaan nähdä vain omasta todellisuudesta katsoen. Ajatus on kiehtova koska televisiosarjat ovat tavallaan itsessään AU: meidän elämästämme. Fantasiassa tapahtuu asioita jotka ovat meille mahdottomia (eli ne rikkovat meidän maailmamme fysiikkaa.) Mutta jos näkökulma siirretään tarinan sisälle, tämän tarinan kannalta se ei ole AU. Lewis huomautti että logiikkavääristymät voi nähdä vain todellisuudesta käsin. Sisäinen koherenttius kun on AU:n sisäisesti koherentti.
Koska elämme maassa, tiedämme sen minkä Lewiskin huomautti. Fantasiaa ja Jumalan valtakuntaa yhdistää se, että ne ovat meille AU. Omalakisuus tekee siitä meille transsendentin. Tämä johtaa siihen, että voimme nähdä logiikkavääristymiä valitsemamme näkökulman kautta. Koska on erilaisia fantasiamaailmoja, voidaan kinastella siitä miten yhden normitila on toisen AU. Tämä taas vaikuttaa oleellisesti skeptismiin. Se tutkii tätä todellisuutta jossa elämme. Siitä erilainen on AU.
Pseudotieteelle käy tässä tulkintakulmassa kuten uskollekin. Se on jotain joka toteutuu kenties toisessa todellisuudessa. Mutta meidän todellisuudessamme se rikkoo tunnettua fysiikkaa. Pseudotieteilijöiden koherentit ad hoc -verkostot todistavat vain sen että tämä fantasia on mahdollinen maailma. Näin ollen niitä ei voi tuomita typeriksi. Vaan joksikin jota ei tapahdu täällä meidän maailmassamme. (Kehotankin pseudotieteiden epäonnistumiseen tai tiedemaailman debunkkauksiin pettyneitä vaihtamaan universumia sellaiseen jossa heidän sääntönsä pelittävät. Tai olemaan vaihtoehtoisesti hiljaa.)
Malli: blogaaja. Valokuvaaja:Sonja Hämäläinen. Jonka kommentti kuvasta "Tuomo aikoo kohta tehdä jotain pahaa -ilme." Jotain siinäkin fantasioidaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti