(Rob Bell [kristitty])
Hiltunen kuvaa "Valokuva Jeesuksesta? Torinon käärinliina tieteen, historian ja Uuden testamentin valossa" modernismia neljällä termillä jotka ovat sille oleellisia. Modernismia kuvasi (1) sekularismi eli uskon ja valtiojärjestelmän välillä, (2) synkretismi, eli erilaisten oppien sisältöjen sekoittaminen yhteen ja niiden sisällöstä valikoiminen (3) skientismi eli tiedeusko ja (4) skeptismi eli epäily ja todistamisen vaatiminen.
Toisaalta esimerkiksi Mark Rowlands käsittelee modernismia neljällä termillä. Ne ovat (1) individualismi jossa hyvä elämä keskittyy oman itsen kehittämiseen, ja jossa toisten vallan alle alistuminen ja itsepetos on pahinta, (2) relativismi jossa yksilö saa valita mitä itse on ja muut eivät yritä elää toisen puolesta. (3) voluntarismi, jossa erilaisten asioiden välinen valintatilanne on juuri se asia joka rakentaa merkityksen. Merkitys tulee siinä että on vaihtoehto ja päätetään ottaa toinen ja toista ei, sekä (4) instrumentalismi jossa on tärkeää miettiä asiaa tavoite mielessään niin että toimet todella johtavat kohti päämäärää.
Tämänlainen tilanne kuvaa modernismia hyvin voimakkaasti. Erilaisia määritelmiä on annettu. Valitsin tarkoituksella Hiltusen ja Rowlandsin, koska he mielestäni onnistuvat tuomaan esiin hyvin selvästi sen, miten modernismiin voidaan suhtautua eri tavalla. Hiltunen on vakaumuksellinen kristitty ja hänelle modernismi on usein nimenomaan vastustettava asia. Hän tarkastelee asiaa ulkopuolelta. Rowlands taas on itse modernisti.
Tässä tilanteessa on hyvä huomata että Hiltusen ja Rowlandsin henki vaikuttaa hyvin erilaiselta. Usein tämänlaisissa tilanteissa moni katsoo että vain sisäpiiriläinen on oikeassa. Taustalla on ajatus siitä että henkilöllä olisi jotenkin erityisoikeus määritellä oma ideologinen sisältönsä ja sen viitekehys. Ja jos joku on erimielinen, tämä on väärinilmoittamista ja väärintulkintaa. Tämä on hyvin yleistä. Ateistit eivät pidä siitä miten uskovaiset heitä tarkastelevat. Ja leppoisanliberaalit kristityt ovat esimerkiksi perustaneet seuraamani facebookryhmän nimeltä "Christians Tired of Being Misrepresented" Tämänlainen lausuma syntyy usein jo pelkästään siitä että henkilö ei koe että määritelmä osuisi häneen itseensä.
Tämä katsantokantaero on mielenkiintoinen, koska se iskee kipinää juuri näissä määritelmissäni.
1: Rowlandsin instrumentalismi solahtaa toki näppärästi välineelliseen järkeen ja todistamiseen pitäen sisällään tieteen arvostamisen ja todistustaakan. Näin ollen skeptismi ja skientismi ovat ikään kuin tässä sisällä. Eli puolet Hiltusen määritelmistä nasahtaa tähän Rowlandsin neljäsosaan. Tämä on mielenkiintoinen asia, koska Hiltunen näyttää painottavan tämän painoarvoa antamalla sille useampia määritteitä. Lisäksi etenkin skientismi on terminä sekä huomattavasti suppeampi että konnotaatioiltaan negatiivisempi kuin puhdas instrumentalismi. Rowlandsin modernismi on tätä kautta kokonaisvaltaisempi eikä perussävyiltään ollenjaan yhtä positivistinen kuin Hiltusen.
2: Hiltusen sekularismi taas osuu kohtuullisen hyvin yhteen Rowlandsin iindividualismin ja relativismin kanssa.
3: Se, mikä yllättää onkin se, että synkretismi ei oikeastaan osu juurikaan yhteen Rowlandsin relativismin kanssa. Tämä johtuu siitä että relativismi -sanaa käytetään usein hieman eri tavalla. Hiltunen kirjassaan korostaa että esimerkiksi New Age on vahvasti synkretismiä. Rowlands taas voisi pistää tämän modernismin sijasta postmoderniin puoleen. Sillä jos oltaisiin totaalisen postmodernisti relativisteja, Rowlandsin tärkeänä kriteerinä pitämä instrumentalismi olisi mahdotonta.
___3.1: Hiltusen kanta synkretismistä onkin ongelmallinen, koska siitä itse asiassa seuraa omituinen pieni asia ; Se ei oikeastaan ole modernismia kuvaava piirre, vaan sen mahdollinen seuraus. Tilanne onkin niin että kun Rowlandsin relativismi ja sekularismi iskevät yhteen, ja jokainen harkitsee, voi käydä niin että joku oikeasti tekee (väärän päätelmän) ja uskoo että New Age on supertieteellistä (kvanttimystikoitsa heitä ei ole vaikeaa edes etsiä.) Tästä yhdistelmästä voi siis olla seurauksena synkretismi. Mutta tosiasiassa modernisti voi olla myös oikeaoppinen kristitty.
___3.2: Hiltusen kanta onkin selvästi hyvin uskontokeskeinen. Rowlandsin käsitteet eivät määritä modernismia uskonnon kautta, koska modernismissa on mahdollista irtautua uskonnoista. Relativismin mukaan ihmisen ei tarvitse sitoa itseään uskontoon tai Jumalakäsitteeseen. Ja sekularismi kieltää sen että joku Hiltusen kaltainen tulisi kertomaan että hänen pitäisi miettiä uskonnollisia asioita ollenkaan. Hiltusen kanta on ymmärrettävissä sitä kautta että jos olet uskovainen joka kannattaa vahvasti (ellei peräti fundamentalistisesti) oikeaoppisuutta uskonvalinnassa, se, että näet että joku ei harjoita yhtä tiettyä uskontoa vaan yhdistelee niitä on tämä hyvä vihje siitä että on modernisti.
Kaiken kaikkiaan ; Hiltusen kriteeristö onkin tehty sitä varten että oikeaoppinen uskovainen osaa erottaa vääräoppisen modernistin tietyistä asioista jotka ovat eri tavalla kuin kristityillä. Näistä monet ovat epäsuoria seurauksia, eli ne johtuvat jonkun mutkan kautta modernistien aidoista peruslähtökohdista ja joskus nämä viitteet ovat peräti eiautomaattisia tai harvinaisia piirteitä, jotka ovat erottelussa tärkeitä koska oikeaoppisten keskuudessa tätä ei tehdä käytännössä koskaan. Rowlandsin kriteeristö taas koostuu ilmiön takana olevista määritteistä. Rowlandsin näkemykset ovat sellaisia, että jonkun ihmisen tunnistaminen niiden avulla voi kuitenkin olla vaikeaa. Oikeaoppisen ja vääräoppisen erottaminen ei onnistu, mutta tämä onkin oikeastaan enemmän ohje sisäpiiriläisille siitä että mitä kriteereitä noudattamalla voi ikään kuin "kuulua tähän joukkoon". Ulkoinen määritelmä perustuu erottelulle, ja sisäinen noudattamiselle.
Kuva on Hämeenlinnalta, vanhaa saha -aluetta. Rakennuksista on jäljellä vain osa perustuksia ja betonisia tukipaaluja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti