Ensimmäinen on se, miten kirkko vaatii öljymiestä ottamaan kasteen. Tähän liittyy tunnustamispakko. Vaikka palkkiona onkin öljynporausputken saaminen, tilanne on silti erityisen vaikea. Sitä pitää väkisin tehdä jotain jota ei usko tai kannata. Toisaalta elokuva hakee symmetriaa myös loppupuolelta kun öljymies kiristää pastorin tunnustamaan että pappi itse on väärä profeetta ja että hänen uskonsa on taikauskoa. On selvää että näissä molemmissa tapauksissa on kysymys erittäin vahvasta sosiaalisesta ja henkisestä väkivallasta.
Tämä muistuttaa siitä, että oman maailmankuvan alistaminen uskonnollisten symbolien alle on aina jonkinlainen valta -aktio. Tällä taas on relevanssia esimerkiksi Kampin kappelin omituisuuksien kanssa. Siellä saa hiljentyä ja saada sosiaalineuvojan apua samasta paketista. Tämä tehdään kaupungissa jossa 40% ei ole evankelisluterilaisen kirkon jäseniä. Tämä tehdään peräti aikana kun julkinen sana ja mielipiteistö on pyörinyt varsin tiukasti ja vastustavasti juuri tähän liittyen. Ja arvokeskustelut ovat peräti liittyneet sosiaalipolitiikkaan, kuten homoseksuaalejen oikeuksiin.
Virallinen selitys on, että keneltäkään ei kysellä uskontokuntaa. Että voi hiljentyä kristillisen ristin ääressä ilman että kuuluu kirkkoon. Ja voi saada byrokratia-apua ilman että kirkon jäsenyystietoja kysellään. Tässä ohitetaan se, että sosiaalipalvelua saadakseen olisi tässä kohden mentävä uskonnollisesti kaikkea muuta kuin neutraaliin tilaan. Sekä se, että tässä rakennetaan imagoa siitä että kirkko ja maalliset sosiaalipalvelut liittyisivät olennaisesti yhteen. Se, että keilahallin yhteyteen ei rakenneta vastaavaa kertoo siitä että kirkkoa pidetään jotenkin parempana ja sopivampana paikkana laittaa tämänlainen kuin jokin uskontoneutraalimpi. Tämä kertoo paljon.
Kampin kappelin yhteydessä tehty irrottautumispuhe joka korostaa sitä että virallisia papereita ei kysytä, ja jossa unohdetaan se, että ihminen joka astuu ovesta tekee kannanoton omantuntonsa kanssa, on hyvä yhdistää toiseen asiaan ; "Panuhuoneessa" kerrottiin nimittäin suomessa olevasta oikeistoliikehdinnästä. Taustalla on se, että viime aikoina Suomessa on tällä rintamalla oltu ahkeria. "Ei mene viikkoa, etteivät äärioikeistolaiset herättäisi huomiota. Brutaalein kaikista perussuomalaisista valtiopäiväedustajista retosteli äskettäin Facebookissa retoriikalla, jota ei paljon Breivikistä erottanut, sitten vasemmistoliittolainen Dan Koivulaakso kyynelkaasutettiin julkisessa keskustelutapaamisessa, jonka oli määrä käsitellä äärioikeiston vaaraa. Aiemmin Pride-kulkuetta - seksuaalista tasavertaisuutta vaativaa mielenosoitusta - heitettiin kananmunilla Helsingissä: valvontakameroiden kuvien mukaan heittäjä oli taas näitä jonkin sortin univormupukuisia isänmaanystäviä." Dan Koivulaakso on siitä hauska kohde, että hän on varoitellut äärioikeistoon liityvästä väkivaltaisuudesta. Näin ollen kaasuisku oli toiminnaltaan täsmälleen samanlaista kuin "Jyllands Postenin" sarjakuvista tuohtuneet islamistit jotka uhkailivat väkivallalla. Kun terrorismista varoittajia varoitetaan siitä että kriitikot kohtaavat terrorismia, tilanne on tietysti hyvin omituinen. (Sillä samalla tavalla jolla revisionistit ovat omituisia. Holokausti kielletään mutta sen toteuttamista ei silti pidettäisi erityisen pahana, vaan jonain jota voisi tehdä vaikkapa sodassa.)
Tämän osallistuttavaan vallankäyttöön ja valtatilanteen olemassaolon kiistämiseen keskittyneen blogaukseni kannalta oleellinen on kuitenkin tässä ; "Nämä propagandateot lähettävät kuitenkin myös toisenlaista viestiä: esivalta ei kykene suojelemaan lainkuuliaisia kansalaisia natsiterrorismilta tämän päivän Suomessa. Vai onko niin ettei se halua? Nykyinen presidenttimme on tunnetusti väittänyt, ettei hän tiedä minkään järjestäytyneen äärioikeiston olemassaolosta maassamme. Koska aatteellisesti johdonmukaista äärioikeistolaisuutta on näkynyt netissä jo puoli vuosikymmentä ja se on saanut yhä enemmän vaikutusvaltaa yhteiskunnan valtavirrassa, om yhä vaikeampaa nähdä presidentin lausuntoja pelkän vilpittömän tietämättömyyden ilmauksina." Perushenkenä asian kiertämisessä on taatusti se, että Suomessa ei "järjestäytynyttä äärioikeistoa", koska äärioikeisto on hyvin löyhästi organisoitunutta, muurahaispesän logiikalla toimivaa massaa. Kysymys ei ole keskusjohtoisesta ideologian kirjaamisesta ja sen pohjalta järjestetyistä operaatioista. Sen sijaan blogeissa ja keskustelupalstoilla levinneet irralliset lausunnot keräävät ihmisiä erilaisiin pikkuklikkeihin kiihottumaan jotenkin muuten kuin seksuaalisesti. Samoin on selvää että väkivaltatekoihin syyllistyvät yksilöt eivät edusta mitään sellaista tahoa kuin "PerusSuomalainen", vaan ovat sekopäitä, joiden olemassaoloon agitaattorit voivat luottaa, mutta joilla ei ole selvää organisaatiokytkentää - ja jotka sitten taas toisaalta satavarman taatusti äänestävät "PerusSuomalaisia". Ja näitä sekopäitä taas on sen verran lukuisasti, että on täysin asiallista kysyä että "kuinka monta tarvitaan jotta ei puhuta asiaan liittymättömistä irrallisista yksittäistapauksista".
Oikeiston suhde terroritekoihin ei ole pelkästään sitä että muistutetaan että islamiin liittyy terrorismi, jolta kansalaisia on suojattava. ja muistuttavat tämän islamiterroristien kohdalla että terroristien kanssa ei neuvotella, vaan päinvastoin hyökkäyksen tulee vahvistaa omaleimaisuutta. Sen lisäksi on olemassa tämänlaista oikeistolaista suhdetta Breivikiin;
Tämä muistuttaa sen oleellisen. Ongelma on joukko yksittäistapauksia, ja organisoimattomuus tekee siitä ennalta-arvaamatonta ja vaarallista. Kiistäminen ei siksi ole mikään aito ratkaisu. Ongelman kiistäminen ja vallankäyttötilanteen ohittaminen on juuri se, mitä vallankäyttöä harrastava tekee koska sitä kautta vältetään oma osuus kannanotosta, ei tarvitse tökkiä tämänlaista muurahaispesää vaan voi olla turvallisesti muualla ja antaa muiden purra kaasua. Ja ennen kaikkea tätä valtapuolustusta ja kieltoa ei yleensä tehdä valehteluilla vaan puolitotuuksilla. Siksi en usko että Kampin kappeliinkaan parissa vänkääminen johtaa yhtään mihinkään missään koskaan.
Otsikko viittaa elokuvan "There will be Blood" -nimeen ja sisältöön. Verta on, mutta ei paljon. Tämä toki kuvastaa ja kontekstoi muutoinkin esitettyä tilannetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti