This is just boring! ... but dissappointing ... but boring ...

Monet kreationistit ovat yleisesti ottaen huvittavia.
1: Esimerkiksi Hovind on esimerkiksi auringon fuusioreaktiodenialisti, hänestä aurinko palaa. Hän on muutoinkin juttuineen niin way off there, että olen generoinut erityisen Ratatoskr -korollaarin, joka on rakenteeltaan lyhyt ja sisällöltään ilmiselvä. Sen mukaan Hovind on väärässä niin perustavanlaatuisesti, että jos hän sanoo jotain, on järkevää olettaa että se on juuri eri tavalla ellei toisin todisteta. Jos Hovind sanoo että kissat maukuvat, tämä tieto on tarkistettava muista lähteistä. Sitä ennen kissat nimenomaan eivät mau'u.
2: Ray Comfort "banaanimies" on tietysti toinen huumorihahmo, hän selostaa innolla ihmisten jalostamien banaanien jalostetuista ominaisuuksista mutta ei suostu laulamaan "kuinka saisin rikki kookospähkinän" -laulua. Puhumattakaan hänen omituisesta käsityksestään evoluutiosta jossa hän vaatii krokoankkojen tyylisiä eliöitä voidakseen uskoa evoluutioon. Hän vaatii tämänlaista todisteeksi siitä huolimatta, että tälläinen krokoankka olisi itse asiassa "mahdoton mosaiikkimuoto" joka kumoaisi evoluution!

Tästä ei kuitenkaan saa vetää liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä. Aihe ei ole pelkästään naurun asia. On asioita jotka vetävät vakavasti. Asioita jotka ansaitsvat harkintaa. Minulla on joihinkin kreationisteihin kunnioitusta. Tämä jää usein huomaamatta, koska keskityn kritiikkiin ja päädyn siksi yleensä ottaen nostamaan esiin luonteeltaan esiin varsin halveksuttavaa ja logiikaltaan vähintään yhtä joustavaa väkeä. Kuitenkin, itse asiassa, jos kaikki olisivat Hovindin tapaisia hölmöläisiä, olisi peräti melkoisen turhaa debunkata heitä. Kritikissä suurin ilo syntyy siitä ajatusprosessista. Se, että löytää sen vian jossakin joka ensilukemalta saattaa tuntua omituiselta. (Usein tämä on valitettavasti näin jos ja vain jos et tunne alaa johon he kritisoivat, logiikka rakentuu olkiukkoihin.) Eräs näistä on ollut Douglas Axe. Hän on ollut kannanotoissaan kohtuullinen, ei ole vetänyt yleisesti salaliittoparanoijakorttia esiin sarjatulella, ei ole elänyt moraalittomuussyytteillä. Ja hän on osannut pitää turpaansa kiinni ja esittää hyvin vähän juttuja. Yleensä Axen kohdalla suurin vika on siinä että hän antaa muiden ID -läisten käsitellä tuloksiaan varsin joustavasti, jopa olkiukottavasti.

Niinpä ajatus siitä että Axe olisi tuottamassa ID -kirjaa herätti positiivisen ensivaikutelman. Hänhän voisi viedä ID:n eteenpäin. Pois salaliittoteorisoivasta juridisesta fundamentalismista joksi se on degeneroitunut. Valitettavasti nyt hänen kirjansa ja hänen muu toimintansa on valmistunut ja sen arviot ovat pakottaneet minut muuttamaan arvioitani.

Kuitenkin Axe näyttää yleiseti ottaen degeneroitunut ID -liikkeen mukana. Ennakkovaroituksia saa esimerkiksi "Pandas Thumb"issa olleeseen Hoppen esilletuomaan Axen & Gaugerin tekemään tutkimukseen. Tässä Axe tutkii entsyymifunktioiden yhteyksiä varsin erikoisella tavalla. "By studying whether one extant enzyme in a family of enzymes could have evolved from another extant enzyme in the same family, when the evolutionary account is actually that both evolved from a common ancestor." Teknisesti ottaen on toki selvää että yhteys on olemassa, mutta sen sijaan että Axe ja Gauger olisivat selvittäneet reittiä jossa mennään siltaa [C-A-B], kuten pitäisi, he yrittävät suoraan ilman tätä olennaista välivaihetta [B-C]. Huvittuneisuutta herääkin siitä että tämä on itse asiassa täsmälleen sama logiikka millä kreationistivitsimies Comfort vetelee krokoankkojaan. "Gauger and Axe are making precisely the same error that Comfort and Cameron made: the notion that "common descent" means that related extant populations evolved from each other, rather than from a common ancestral population. That about equivalent to claiming that common descent means that I am descended from my cousin Keith" Moka on sen verran huolestuttavan iso, että vaihtoehdot menevät luokkaan "inkompetentti vai huijari". Hoppe viittaa jopa kreationistien näkevän Axen heittelemän muka-argumentoinnin läpi. Saadaan lausunto. "Instead of ancestral reconstruction, Gauger and Axe focused directly on converting an existing enzyme into another existing enzyme. That left me scratching my head, since no evolutionary biologist would propose that an extant enzyme evolved directly into another extant enzyme. So they're testing a model that no one would take seriously" Tätä Axen ja Gaugerin tekemää virheajattelutapaa kutsutaan olkiukkoargumentiksi. Se on yleistä jos ei ymmärrä kritisoimaansa kohdetta. Tai jos haluaa manipuloida ideologiaansa väkisin tekotieteellisellä kielellä ketunhäntä tietoisesti kainalossa.

Tämä on oikeastaan vasta esivaihetta. Sillä eniten meteliä on tullut kromosomifuusioon liittyen. Tämä on ollut evoluution kannattajien argumentti hyvin kauan. Esimerkiksi Kenneth Miller käyttää sitä ahkerasti, koska se on hyvin arkijärkeenkin taipuva todiste simpanssin ja ihmisen yhteisestä kantamuodosta. Tämän vastustaminen naurettavilla epäargumenteilla taas on ollut ID:läisten vakiokalustoa, ja olenpa itsekin aikaisemmin esitellyt tätä argumenttia, viitannut siihen ja debunkannut siihen liittyvää ID -materiaalia. Axe käy uudessa kirjassaan tätä evolutionistien valttikorttia vastaan. Juha Leinivaara on jo käsitellyt sitä miten aiheeseen liittyviä kysymyksiä on kierretty. Lähteitä väitteille ei tahdo saada. Kirja väittää ilman lähdettä ja kun kysyy missä kerrotaan, niin sitten viitataan kirjaan. Tämä on kuitenkin vielä pieni onglema. Sillä kun katsoo Axen varsinaista argumentaatiota, kuten Myers on tehnyt (ja tässä tapauksessa ennen kaikkea antanut linkkejä niihin paikkoihin jossa asiaa on tehty huolella), huomaa että tosiasiassa tällä kertaa koko tapaus perustuu hyvin omituiseen asiaan. Se nimittäin ohittaa kaiken aiheeseen liittyvän ja takertuu yhteen lillukanvarteen. "The primary evidence for this fusion is the comparative genetic content of these chromosomes. That is, most of the genes in chimpanzee chromosome 13 are found in human 2p, and most of the genes in chimpanzee chromosome 12 are in human 2q. The chromatin binding patterns line up, the sequence analysis confirms, and there have been some lovely FISH studies that show the correspondence. What has since been done is that a prediction was made that there ought to be fragments of telomeres (the end caps of chromosomes) in the middle of chromosome 2, at the fusion site. Which has been examined. And the prediction has been confirmed. Bergman and Tomkins ignore every single bit of that. Instead, what they do is focus on just the region of the fusion, and complain that it is a tangled mess and hard to interpret - that it is a degenerate telomeric region, rather than a complete and intact telomere, which is what they demand be present. This is an unrealistic expectation, given that every paper on the structure of the fusion region makes the point that it is degenerate." Tämä strategia on samanaikaisesti cherry pickingiä jossa ei käsitellä samoja faktoja eri tulkinnoin, vaan jossa valikoidaan vain tietyt faktat ja muut ohitetaan tyystin. Ja tämän lisäksi se olkiukottaa koko argumenttia jota se on kumoamassa, se siis kumoaa argumentin jota kukaan ei alunperinkään ota vakavasti siinä muodossa missä sitä on moitittu.

Rehellisesti sanoen tilanne on se, että tämä on tylsää. ID -asioiden parissa pyörineet ovat kumonneet vastaavaa vuosia. Tämä ei ole millään tavalla uutta materiaalia. Vanhaa argumentaatiotapaa ei ole edes hiottu. Ilmeisesti Axe on käynyt pyytämässä Comfortilta maukkaita banaaneja ja on sitten tunkenut niitä korviinsa. Tämä on hyvin suuri pettymys. Sillä itseäni ID kiinnostaa siksi että se on lähestymistavaltaan potentiaalisesti ainut minua henkilökohtaisesti vakuuttava ja tärkeä jumalatodistamisen suunta. He tuottavat pettymyksiä tekemällä tämäntasoisia epäonnistumisia. Kun ID saa useiden vuosien ja Axen, minun silmissäni parhaan miehensä, voimin aikaan tämänlaisen argumentin kromosomifuusioon, eikä tätä ammuta alas työpöydältä vaan päästetään kirjoihin ja kansiin uudessa voimannäytteessä. Se kertoo hyvin tarkasti miten huonosti liikkeellä menee. Tämä on hyvin paljastavaa. Kun parhaan miehen paras argumentti joka on painettu parhaaseen ja uusimpaan ID -tietoa levittävään mahtikirjaan on tämän tasoista paskaa, tietää että ID ei ole tiedettä. Eikä todennäköisesti tule koskaan olemaankaan.

Rehellisesti sanoen se, miten Axe on päätynyt tekemään yllämainitsemiani tekoja ollenkaan. Se jää minulle täysin arvoitukseksi. Design inference, anyone?

Siihen asti  haluan antaa teille pienen tunnelmakuvauksen.
Olkiukot keinuvat hiljaisesti tuulessa..
Ne ovat huonoja tarkkuusammuntamaaleja,
eivätkä oikein aja pois lintujakaan.
Mutta on niiden tehottomassa heilumisessa sentään jotain rauhoittavaa